keskiviikko 19. joulukuuta 2012

A-treeniä

Minä Rondon kanssa ja Outi Ainon kanssa aloitimme juoksu-A - projektin viime viikonloppuna. Homma lähti liikkeelle samoin kuin Figonkin juoksukontaktitreeni, lankun yli juoksemista siis. Minä vein lankkuni purinalle, koska Rondon kanssa fokuksen saaminen eteen ilman putkia on ison työn ja tuskan takana, ellei jopa mahdotonta. Lankun yli juoksemisessa ei ollut ongelmaa. Rondo ei kertaakaan niiden viiden treenikerran aikana loikannut tai yrittänyt tarjota 2on2offia lankulla. Luulen, ettei se yhdistänyt koko lankkua aikaisempiin kontakteihin. Ainon treenit sujuivat vastaavasti ilman suurempia ongelmia ja päätimme siirtyä tänään treenaamaan oikealla, madalletulla A:lla.

Pitkään oli mysteeri, että voiko purinan A:ta madaltaa ja miten se tapahtuu. A:n tutkailun jälkeen totesimme, että kyllä se on madallettava versio. Sopiva työkalukin muttereiden avaamisen löytyi hallin varastosta. Huvittavaa, että ennen treenejä, lämmittelylenkillä löytyi maasta, keskeltä tietä jokin pihtien tyylinen työkalu, joka soveltui myös A:n hajottamiseen. Madaltaminen osoittautui loppujen lopuksi tosi helpoksi toimenpiteeksi, kun kaatoi koko hökötyksen kyljelleen ja sai kierrettyä ruosteiset mutterit irti. Halusimme siitä kuitenkin niin matalan kuin mahdollista, joten avasimme esteen keskiosan ja alle laitettiin tueksi minipöytä sekä putkenpainoja. Keskiosa oli ehkä n. 70 cm korkeudessa eli ihan niin matalaksi sitä ei saanut laskettua kuin olisi toivonut. Olin käynyt ostamassa K-raudasta 5,5 metriä käytävämattoa. Samaa, jolla lankut on päällystetty, ja sitä laitettiin myös A:n päälle. Tässä vaiheessa taas tuntui, ettei koko hommassa ole mitään järkeä.

Järki löytyi kuitenkin, kun alettiin treenaamaan. Ensin meni Rondo. Alussa A:n jälkeen oli mutkaputki, jonka jälkeen palkkasin Rondon lelulla. Taas tuli nähtyä, että se mikä toimii Figolla, ei toimi Rondolla. Tämä palkkaustyyli osoittautui äärimmäisen epäsopivaksi tähän treeniin. Rondo ei mennyt putkeen, kiljui ja tuli koko alastulon yhdellä isolla loikalla alas. Ei näin. Muutettiin putki lyhyeksi suoraksi putkeksi, jonka jälkeen odotti ruokapalkka. Sen jälkeen kaikki toistot onnistuivat erinomaisesti ja pystyin jättäytymään Rondon taakse.

Figo on treenannut jo pitkään juoksupuomia, mutta A:ta ei vielä kertaakaan. Figo pääsi nyt myös kokeilemaan sitä, kun oli kerran madallettuna ja sekin sujui erinomaisesti. Figo voi siirtyä suoraan treenaamaan vähän korkeampaa A:ta. Rondolla ja Ainolla taas korotetaan sitä asteittain.

Olen tosi tyytyväinen tähän astiseen edistymiseen. Treenattu on sunnuntaista asti ja ollaan saatu homma hyvin käyntiin. Kyllä jäi hyvä ja luottavainen mieli!

Alla on kooste treeneistä. Videolta näkee hyvin, että kullakin koiralla on takajalat selvästi erillään ja rytmi on tasainen.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kisavuosi päätökseen

Liedossa kisasimme tämän vuoden viimeiset kisat ja näiden kisojen jälkeen voi jäädä hyvillä mielin tauolle.

Rondo kisasi kaikki minien 3 rataa. Arvokisanollista puuttuu edelleen vain se tupla ja tällä kertaa oli hyvin lähellä, ettei tehty triplanollaa. Tietysti käy kuitenkin niin, että ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta tulee nolla, mutta keskimmäiseltä vitonen. Rondo päätti, että 10 keppiä on nopeampi pujotella kuin 12 keppiä. En kuitenkaan valita tästä enempää. Tupla tulee jos/kun on tullakseen ja sen metsästykseen on vielä puoli vuotta aikaa.

A-radan alussa ohjaus ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Lähetettyäni koiran putkeen, yritän lähteä aidan taakse tekemään pakkovalssia, mutta toteankin istuvani maassa. Hups, päättelin olevan myöhäistä ehtiä enää pakkovalssiin, kun konttaan maasta ylös ja koira on jo vieressä. Spontaanisti valittu ohjausratkaisu pelasti tilanteen eikä virhettä tullut. Puomiin oli oikein hyvä ja saatiin nolla tehtyä, mutta ei tämä rata muistoihin painu parhaimpana ratanamme.

B-rata sitä vastoin tuntui ja näytti hyvältä kepeille asti. 10 kepin jälkeen Rondo lähtee syöksymään kohti edessä odottavaa A:ta. Keppejä se ei ole jättänyt koskaan kesken suoralla. Videolta katsottuna, en tee mitään, mikä olisi saanut Rondon jättämään ne kesken tuollaisessa kohdassa.

Hyppyrata meni mukavasti. Tehtiin nolla ja voitettiin. Video jäi sumeaksi ja rata näyttää paremmalta kuin miltä se tuntui. Pussin jälkeisen hypyn taakse Rondo meni vauhdin viemänä, vaikka luulin, ettei se tulisi pussista ulos niin kovaa. Tuli kuin tulikin ja seisoin aidan luona kökkimässä, valmiina ohjaamaan takaakiertoon, kun koira jo suorittaa aitaa. Seuraavassa vaiheessa olin siten myöhässä. Kepeille avokulmaan jouduin lähettämään kauempaa kuin olin suunnitellut ja Rondo ehti välissä jo kysymäänkin. Hyvin se kuitenkin kepit haki.

Saatiin toinen hyppyserti, joten nyt on Rondolla kaikki sertit saavutettu, jotka toistaiseksi voidaan ottaa vastaan. Ensimmäinen valioitumismahdollisuus on ensi toukokuussa. Hyppyvalioitumista saadaan odottaa vähän pidempään ja se mahdollisuus on vasta lokakuussa.


Figo pääsi myös hyppyradalle ja tällä kertaa hyllytimme. En tiedä montaakaan koiraa, jotka yrittävät suorittaa pussin väärästä suunnasta tilaisuuden tullen. Figo keksi yrittää moista, mutta hyppi tällä kertaa vain kankaan päällä eikä varsinaisesti juossut päin. Joskus treeneissä se on yrittänyt ihan juosta pussiin väärästä suunnasta ja pitääpä nyt ottaa asiaksi opettaa, ettei pussi ole putki eikä sitä voi suorittaa kankaan läpi. Sattuu vielä, kun kovasta vauhdista sellaista yrittää.

Rondo jää nyt kisatauolle ja aloitamme A-projektin. Tarkoitus on palata kisoihin muutaman kuukauden päästä. Figo jatkaa kontaktitreenejään ja toivottavasti uskallamme kisaamaan alkuvuodesta. Figon toinen tavoite on saada toko sellaiselle mallille, että kehtaa kokeeseen mennä.

Rondon kisavuosi on ollut kaiken kaikkiaan juuri niin menestyksekäs kuin on voinut toivoa. Huhtikuussa nousimme ykkösistä kolmosiin yhden viikonlopun aikana. Tuolloin osaamisessa oli kyllä vielä monin paikoin aukkoja kolmosia ajatellen. Reilu puoli vuotta myöhemmin käsissä tuntuu olevan jo melko taitava koira, joka on kehittynyt viimeisen vuoden sisällä todella paljon. Rondo täytti loputkin vuodelle asetetut tavoitteet eli sai molemmat valiokellot käyntiin. Kyllä tuntui hienolta saada se myös minulle ensimmäinen serti ensimmäiseltä nollaradalta kolmosissa. Toinen huippuhetki oli pari viikkoa myöhemmin saavutettu ensimmäinen nollavoitto ja sitä parempaa rataa ei olla sen jälkeen tehty. Arvokisojenkin tunnelmaa pääsimme haistelemaan, kun olimme SM-kisoissa mukana HAU:n joukkueessa ja kokemattomalta, vasta kolmosiin nousseelta koiralta se rimavitonen ei ollut lainkaan hullumpi suoritus. SM-yksilökisaan ja MM-karsintoihin pääsimme nollakoirakoksi. Karsinnoissa teimme myös yhden vuoden parhaista radoistamme. Ajaltaan se oli kisan 2. nopein. Väliin mahtui myös muutaman kuukauden suvantovaiheita, jolloin nollaprosentti oli suunnilleen 10. Loppuvuotta kohti se on noussut mukavasti.

Figon kisaura ei ole oikein koskaan päässyt kunnolla edes käyntiin, ainakaan, jos tavoitteelliselta kannalta ajattelee. Vielä. Tulevaisuutta varten ollaan kesä ja syksy tehty pohjatyötä, jotta se joskus pääsisi käyntiin. Ja mikä parasta, Figon kisasuorituksiin on tullut sellaista vireen tasautta, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Tavoitteena syksylle oli saada kisarutiinia ja siinä ollaan kyllä onnistuttu.

Jatkoon toivomme terveyttä, hyvää treenimieltä ja sopivasti onnistumisia!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Tyhmäleiri

Toiset ne käy top team-, next level- yms. leireillä, me pidettiin sen sijaan oma versio treeni(keskitys)leiristä. Tyhmäleiri siis. Lämpömittari huiteli -10 tienoilla, mutta Purinalla on lämmitetyt wc-tilat, joihin sai säilöttyä koirat häkkeineen treenien ajaksi. Kylmä ei tullut kuitenkaan missään vaiheessa, vaikka itse olinkin suurimman osan ajasta hallin puolella. En oikeastaan edes haluaisi treenata lämpimässä hallissa. Luulen, että olo alkaisi tuntumaan jossain vaiheessa tukalalta.

 Lauantai-iltana valloitettiin Outin ja Saran sekä 7 sheltin kanssa Purinan molemmat puolet. Toiselta puolelta kenttää siivottiin lähes kaikki esteet pois, paitsi puomi siirrettiin keskelle kenttää. Siinä oli tilaa treenata juoksupuomia ja tokoa. Toiselle puolelle tehtiin pientä ratapätkä, johon koottiin kunkin koiran tyypillisiä ongelmakohtia. Tyhmäleiri sai nimensä myös osittain siitä, kun 5/7 koirasta on ongelmia puomin kanssa tai vähintään tarve treenata sitä paremmaksi. Kerrassaan tyhmä este. Rondo treenasi puomin lisäksi takaakiertoja ja putkia. Rondo tekee paljon kieltoja putkilla, joskus leikkaukset putkiin on suorastaan mahdottomuus. Kisoissa välttelen sen kanssa leikkauksia ihan viimeiseen asti, paitsi kepeillä. Ennen viikonloppua käytiin tekemässä ihan puhdasta vauhtiympyrää ja ruokakupilla palkkaamista putkilta. Juuri sellaista, mitä pentujen kanssa tehdään. Kiemurarataa on paljon helpompi treenata, tuo oli nimittäin ihan uskomattoman vaikeaa. Ehkä kuitenkin tuollaisilla treeneillä saadaan Rondon irtoamis- ja putkiongelmaa helpottamaan. Viikonloppuna jatkettiin samalla teemalla eli paljon lähetyksiä putkeen erilaisista kulmista ja minä ohjaan sen niihin mahdollisimman vähäeleisesti. Väitän, että jo kahden treenikerran jälkeen, leikkauset onnistuivat ihan huomattavan paljon paremmin. Näitä treenejä jatketaan siis lisää.

Figolla on nykyään kaksi erillitä harrastusta, juoksupuomi ja agility. Agility jää kyllä treenimäärissä kirkkaasti juoksupuomin varjoon ja niin jäi tälläkin kertaa agilityosuus toiseen kertaan. Figon pitää treenata keppien aloituksia.

Olen kuullut sellaisesta uskomuksesta, että nopeasti vapautetut - toisin sanoen - etuajassa vapautetut 2on2off-kontaktit olisivat yhtä nopeat kuin juoksukontaktit. Ajattelin siihen suuntaan joskus itsekin. Se ei voi kuitenkaan pitää paikkaansa ja nyt siitä on olemassa myös vedenpitävää todistusaineistoa. Kellotimme vertailuksi Figon ja Halon suoritusaikoja ratapätkällä aita-putki-puomi-aita sekä aita-puomi-aita. Halolla on parhaimmat 2on2off-kontaktit, jotka medikoiralla tiedän ja Halon etenemisvauhti muuten ei ole Figoa hitaampi, enemmänkin päinvastoin. Sen sijaan en ota kantaa, jos tuosta puomilta pitäisikin kääntyä taakse päin. Niissä tuskin juoksukontakteilla aikaa voittaa eikä Figolle ole edes opetettu käännöksiä. Tässä myytinmurtajien videotuotos:


Aikaa koko illan leiriin vierähti 6 tuntia ja sunnuntaina jatkettiin. Tosin, sunnuntain osuuteen meni vain muutama tunti aikaa.

Viikko sitten kisasin HAU:n kisoissa kummallakin koiralla. Rondon kanssa menin kaksi agilityrataa, tarkoituksena vain tehdä hyvät kisakontaktit. Kontaktit oli ok, edellisten kisojen hidastelu oli toivottavasti vain jotain hetkellistä. En pitänyt kiirettä vapautuksen kanssa eikä Rondo vaikuttanut yhtään siltä, että aikoisi varastaa. Toiselta radalta kökkönolla ja paljon töksähtelyä. Sijoitus sen mukainen, 6. Toinen rata oli ratana paljon parempi, mutta seisoin täsmälleen ensimmäisen keppivälin edessä ja työnsin Rondon aloittamaan kepit väärältä puolelta. Saatiin myös toinen kielto myöhemmin eli lopputulos 10. Pienestä jäi tupla kiinni taas.

Figo kisasi kaksi hyppäriä. Ensimmäisellä teki aivan tosi hyvän nollan. Vain kahdessa käännöksessä tuli vähän ylimääräistä lenkkiä. Niidenkin takia kyllä hävittiin sijoituksia, kun paljon oli koiria muutamien kymmenyksien erolla. Figo oli 11. Siitä huolimatta noin hyvää rataa ei olla tehty vielä kertaakaan kisaradoille paluun jälkeen.


Toiselta hyppäriltä keppien aloituksesta vitonen.

Ensi lauantaina Liedossa on näillä näkymin tämän vuoden viimeiset kisat meidän osalta. Olen projekti-ihmisiä ja uusi isompi projekti onkin jo suunniteltuna. Rondo alkaa treenaamaan luck-or-no luck - A:ta, toisin sanoen siis juoksu-A:ta. Lopputulos on aika kysymysmerkki, tosin projektin ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla samaa luokkaa kuin kokonaan juoksukontaktien opettaminen. Minikoiralla askeleet todennäköisesti luonnostaan osuvat kontaktille, kunhan koira vain juoksee. Ei siis jarruta alastulolla yhtään. Alussa haaste on todennäköisesti saada Rondo juoksemaan kunnolla A:n läpi. Puomilla pysytään nykyisessä suoritustavassa. A:lla siirtyminen läpijuoksuun on ihan perusteltua koirankin kannalta, koska pysäytys A:lla on aika iso rasitus etupäälle. Lisäksi harva miniohjaaja pysäyttää koiran A:lla kisoissa. Turhaan annetaan siis tasoitusta siinä kohtaan. 

Treenattavaa talveksi riittää.

torstai 15. marraskuuta 2012

5 vuotta vierähtänyt



13.11 Figo, ei koirista suurin, mutta ainakin mahtavin, täytti 5 vuotta. Niin on puolikas vuosikymmen vierähtänyt siitä, kun kovasti odotettu ensimmäinen koira asteli taloon. Tuohon aikaan hihnan toinen pää oli kiukutteleva 17-vuotias, ja Figon kanssa ollaan ikään kuin kasvettu yhdessä. Jos ei ihan aikuisiksi, niin ehkä vähän lähemmäs sitä. Figo ainakin on pysynyt kovin samanlaisena, hyvällä tavalla.

Murheita ja pettymyksiäkin on mahtunut näihin vuosiin mukaan, mutta omalla tavallaan nekin ovat kasvattaneet. Eteenpäin - niin Figokin aina käskee, jos lenkillä pysähdytään, eikä murehdita huomista.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Viikon tapahtumia

Keskiviikkona oli Rondon fyssari. Lapojen seudulla oli pientä kireyttä, mutta ei mitään sen vakavampaa. Näin ollen Rondo jatkaa taas normaalien treenien parissa. Myös Figon selkä katsastettiin pikaisesti, kun Figo putosi viime viikonloppuna treeneissä ikävän näköisesti puomilta kovassa vauhdissa ja lähes selälleen. Pientä kireyttä löytyi Figonkin selästä, mutta se ei välttämättä ole putoamisen seurausta. Figo ei myöskään näyttänyt missään vaiheessa siltä, että olisi loukannut pahasti itsensä putoamisen jälkeen. Jospa siis selvisimme säikähdyksellä.

Perjantaina kokoonnuimme taas Karon ja Outin kanssa Espooseen treenaamaan tokoa. Figo pysyi kahden minuutin paikallaan makuun hienosti paikallaan eikä pahemmin edes pyöritellyt päätä tai muuten näyttänyt levottomalta. Figo haki jo sivuasentoon lähes kuin oikea tokokoira. Rondolla taas oli vähän huonompi päivä sen suhteen. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sillä taas on jo aika hyvällä mallilla. En ole löytänyt tokosta mitään suurta inspiraatiota, ainakaan vielä, mutta jatketaan treenaamista. Ja kun on kerta alettu treenaamaan, niin haluan joskus kokeeseenkin päästä. Onhan tuo kuitenkin ihan kivaa puuhastelua koiran kanssa.

Sitten asiaan, joka on aiheuttanut tällä viikolla suurta ahdistusta kummankin koiran kanssa. Se on nimittäin puomi.

Figo on muuttunut viimeisen viikon aikana kontaktitreeneissä epävarmaksi. Muutaman kerran hieman etuajassa lentänyt pallo sai aikaan sitä, että viimeisellä askeleella takajalat jäivät rinnakkain, vaikka juoksukontakteissa ehdottoman tärkeää on, että takajalat ovat kontaktialueella erillään. Rinnakkain olevat takajalat ovat loikkia, vaikka osusivatkin kontaktialueelle. Siitähän se alamäki alkoi. Stressaannuin itse huonontuneista kontaktisuorituksista ja tietysti ohjaajapehmeä koira aistii sen. Noidankehä jatkui siihen pisteeseen, että Figo alkoi hidastaa alastulolla, vaikka siinä kuuluisi kiihdyttää. Tässä vaiheessa totesin, että nyt täytyy pitää hetki taukoa. Figo on pitänyt loppuviikon kokonaan taukoa agilitystä ja tänään käydään katsastamassa, miltä tilanne näyttää. Ainakin pitää lähteä liikkeelle taas niin helposta, että Figo onnistuu varmasti.

Sitten vielä toinen puomiongelma, jonka takia tekisi melkein mieli itkeä ja karkin syönti lähti taas pahasti käsistä. Kisasin Rondon kanssa tänään 3 starttia HSKH:n kisoissa. Tulosriviksi muodostui hyl - 5 - 0. Ensimmäisellä radalla tuli jos jonkinlaista hölmöilyä ohjaajan toimesta ja minä vasta lämmittelin, mutta kaksi muuta olivat ratoina suoraan sanottuna hienoja. Tai siis jos jätetään katsomatta kontakteja. Tähän päivään asti Rondon ongelma kontakteilla on ollut ilman lupaa pois lähteminen. Tänään jostain käsittämättömästä syystä Rondo ei mennyt puomia loppuun! Ensimmäisellä radalla alastulo oli tosi hidas, mutta tassut meni maahan. Kahdella viimeisellä se pysähtyi reilusti liian ylös. Tuhlattiin aikaa odottamalla, että tassut menee maahan asti ja nollaradalla tehtiin kaikkien aikojen huonoin sijoitus, 9. sija. B-radalla A oli hyvä ensimmäisellä kerralla, mutta surkea toisella kerralla kun seisoin A:n vieressä. Samoin C-radalla A oli hidas.

Miksipä sitten olen niin kauhistunut tästä. Ensinnäkään Rondo ei ole tehnyt tuota kisoissa koskaan ennen ja tuo on juuri syy, miksi Figo opettelee nyt juoksukontakteja. Rondolle ei voi opettaa juoksukontakteja, koska se vaatii irtoamista enkä nyt edes jaksaisi alkaa uudestaan samaa projektia alusta. Lisäksi olen tehnyt viimeaikoina töitä Rondon kontaktien itsenäisyyden kanssa. Kisojen jälkeen ei ollut minkäänlaista onnistumisen tunnetta, vaikka milloin me ollaan ohjauksellisesti tehty noin onnistuneita ratoja edes. Ja olihan se tupla taas kovin lähellä, se jäi kiinni B-radan kiellosta. Arvokisanollia on nyt kasassa 5, joista 3 on voittoa. Tupla sen sijaan antaa odottaa itseään.

Alkaa iskeä pieni epämotivaatio nyt kaikkea treenaamista kohtaan. Tuntuu, että ne asiat, mitä eniten treenataan,  menevät huonompaan suuntaan. Missä vika. Voisi olla jopa tauon paikka.

Loppuun video kisoista.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Toko on vaikea laji

Me olemme harjoitelleet tokoa joka päivä. Tarkemmin sanottuna lähes tulkoon pelkkää perusasentoa. Ei sen opettaminen olekaan ihan niin helppoa kuin oletin. Figo hakee sivulle käsiavun kanssa, mutta avun häivyttäminen pois voi viedä vähän pidemmän hetken.

Sitten on Rondo. Se nyt vaan on Rondo, jonka mielestä kaikki pitää tehdä äkkiä, nopeasti ja monta kertaa. Se hakee sivulle vähän Figoa paremmin, mikä johtuu varmaan Rondon paremmasta takaosan hallinnasta. Rondo ei ole vaan ihan vielä tajunnut, että siinä sivulla pitäisi myös pysyä eikä siinä kuulu tehdä mitään muuta kuin istua aloillaan. Nyt opettelu muistuttaa ajoittain kyykkyyn-ylös - harjoituksia ja yritän palkata sitä, kun se on paikoillaan edes hetken. Hyvä puoli kuitenkin, että Rondolle tuskin tulee tarvetta yrittää saada liikkeitä terävämmiksi. Tykkään kyllä sen moottorista.

Paikkamakuuta tulee treenattua siinä sivussa. Laitan toisen koiran sohvalle makaamaan, kun toinen tekee muuta, ja käyn välillä palkkailemassa. Varsinkin Figo on jo varsin pätevä eikä Rondollakaan huonommin mene. Hankalaa ja hidasta tämä uuden opettelu, mutta on ainakin treenattu. Hidasta ehkä senkin takia, ettei minulle kelpaa mikään puolivillainen suoritus vaan sen on oltava juuri oikein. Koirat on kyllä hyviä.

Eilen meitä oli agilitytreeneissä kouluttamassa Sari Vähäniitty ja radalta sain uusia aiheita treenattavaksi. Molemmilla pitää vahvistaa kepeille menoa, vaikka putken suu olisi vieressä häiriönä. Varsinkin Figoa putket imevät vähän liikaa. Rondolla taas se vanha perus, putkille leikkaukset. Saatiin oikein ongelma kärjistymään ja loppujen lopuksi koira rähjää putken suun edessä ja katsoo putkeen sisään, mutta ei voi mennä läpi, kun olen sen mielestä väärällä puolella. Miten niin muka ongelma.

Helsinkiin satoi yön aikana lunta ja se sai koirissa aikaan omituista käytöstä:

Rondolta katosi jalat.

Figo on muuten vaan kummallinen.


Figo on päättänyt alkaa kulkemaan kesähepeneissä talven kunniaksi. Tosimies pärjää vähemmällä!

Mr. Blondistiina on edelleen sievä.



maanantai 22. lokakuuta 2012

Koiramaista menoa joka lähtöön

Sain viime viikolla haasteen alkaa tokoilemaan. Minulle täysin vieras laji, mutta miksipä sitä ei voisi kokeilla. Figo osaa istu- ja maahan- käskyt, mutta siihen tämän hetkiset taidot jäävätkin. Rondo ei osaa kunnolla edes niitä. Lauantaiksi sovitiin Karon & Kriisin ja Outin & Ainon kanssa tokotreenit Savelaan ja pari päivää ennen aloin opettaa Figolle sivulle tuloa. Ei Figo ihan vielä osaa, mutta käsiavun kanssa hakeutuu jo sivulle.

Tokotreeneissä tehtiin ensin paikkamakuuta. Ensimmäistä kertaa treenattiin sitä muiden koirien läsnäollessa ja meni hyvin. Häiriöksi kahdelle muulle, yksi koira kutsuttiin rivistä luokse kesken makuun. Ensimmäisellä kerralla Figo haukahti, kun Kriisi kutsuttiin, mutta muut kerrat oli hiljaa ja kiltisti. Meidän treenit oli lähinnä häiriössä keskittymistä muilta osin. En vaadi Figolta muita liikkeitä ennen kuin se osaa ne kunnolla, mutta muiden aiheuttama häiriö tekee hyvää joka tapauksessa. Agilityssä en ole koskaan puuttunut haukkumiseen ja herkästi Figo alkaa haukkumaan, kun on muita koiria ympärillä. Kivaa oli ja Figo alkaa treenata nyt sivulle tuloa joka päivä. Rondo alkaa myös harjoittelemaan tokoliikkeitä, mutta se ei tarvitse vielä häiriötä. Sen kanssa lähdemme liikkeelle ihan alkeista.

Lajista toiseen, lauantai-iltana kävin vielä Outin kanssa pikaisesti Purinalla, tietysti treenaamassa puomia. Figo on aika hyvä! Nyt näyttää tältä:


Jätin sunnuntaiksi Rondon äidin ja isän luokse, koska suunnistettiin taas kohti Turkua. Näyttelyyn tällä kertaa. Halusin hakea Figolle vielä yhden arvostelun, kun koira on 5-vuotias ja "aikuinen". Irlantilainen tuomari tykkäsi linjakkaista, hyvin liikkuvista koirista ja antoi Figolle sileän ERIn. Tämä oli oikein mieluista arvosana. Tällainen mielipide tuomarilla:

"Nice outline. Good head & proportion. Flat skull. Good eye & expression. Good ear & carriage. Needs more length of neck. Good topline. Good tailset but tail is too short. Needs more angulation front & back. Moved well in profile but close behind. Correct coat. Not in full coat today."

Figo oli aika karvaton verrattuna muihin uroksiin, ja on viime aikoina vielä pudottanut pohjavillaa. Minä en ole ihan samaa mieltä siitä, että kulmaukset, ainakaan takana, olisivat liian niukat, mutta muuten ihan paikkansa pitävä arvostelu. Kenen mielestä sitten Figolla on hyvä ilme ja korvien kanto. Meidän autollisella oli muutenkin hyvä päivä, koska Outin Halo oli PN3 ja sai sertin.

Viikonloppuna tuli käytyä läpi tavanomaista laajempi kirjo erilaisia koiramaisia harrastuksia. Toko voidaan ottaa kuvioihin useamminkin, näyttelyt riittää taas pitkäksi aikaa.

Katsoin viikonloppuna, että Rondo tulee vähän oudon näköisesti portaita alaspäin ja tunnustelin vähän sen lapojen seutua. Muutama kohta etuosassa näytti olevan selvästi kipeä ja tänään varasin sille fyssariajan. Se menee vasta ensi viikolle, mutta toistaiseksi Rondo saa lepoa agilitystä. Pitää katsoa miltä se tuntuu ennen torstain ryhmätreenejä.

Aijon mennä Figon kanssa ensi lauantaina epiksiin treenaamaan puomia kisatilanteessa. Täysi mysteeri, miten se siellä toimii. Nyt jo jännittää.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Matkaan käymme taas

Liedossa oli ATT:n 15-vuotis juhlakisat ja valinta lähteä juuri Lietoon perustui siihen, että tarjolla on erikoispalkinnot ja kakkua. Pätevät perusteet siis. Medit menivät ensin ja Figo pelkän hyppärin, yllätys. Figo oli hitsin hyvä, mutta yhtä niistoa ei lukenut kovin hyvin. Kääntyi aidalta toisin kuin olin kuvitellut ja siitä hämmentyneenä seuraava ohjauskuvioni, persjättö, oli myöhässä. Figo ei tullut siihen mukaan ja ajautui väärälle aidalle.

Seuraavaksi mineillä sama rata. Jostain syystä varmistelin keppien jälkeistä putkea. Ansaesteenä matkalla oli aita, mutta miksi minä Rondoa siinä kohtaa varmistelen, kun ei Figollakaan ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Meinasin vetää Rondon koko putken suun ohi, kun otin vastakättä mukaan. Ei kuitenkaan tullut kieltoa. Pussin jälkeisellä aidalla pelkäsin Rondon tekevän perus Rondo-kiellon, jos lähetän sitä yhtään. Leväytettiin siihen sitten kunnon kaarros, ei tullut ainakaan kieltoa. Kaikesta kaaoksesta huolimatta menimme lähes loppuun asti ilman virheitä ja ehdin jo juhlia mielessäni, mutta Rondo rysäyttääkin päin viimeistä rimaa! Nolla vaihtuikin vitoseksi viimeisellä aidalla. No, sellaista agility joskus on.

Agilityradalla oli meille vaikea alku. Takaakierto ja sen jälkeen saksalainen. Ei onnistunut ja hylly siitä. Hetken päästä vielä varastaminen A:lta ja radalta pois. Ompas viime aikoina ollut vaikeaa päästä maaliin asti, mutta toisaalta, ei Rondo ole hetkeen varastanut kontakteilta. Kouvolassa ongelmia oli keinun kanssa.

Ei sitten päästy palkinnoille, mutta kakkua söin senkin edestä. Oli muuten hyvää kakkua.

Video kummankin hyppyradasta. Mielestäni Figo kääntyi noissa kisoissa hyvin ollakseen huonosti kääntyvä koira.


Viime aikoina on jatkettu ahkeraa juoksukontaktitreeniä. Nyt näyttää ihan hyvältä. Ainoastaan mietityttää, kun Figon laukka-askel jää helposti kovassa vauhdissa hieman liian ylös. Joillain toistoilla käy niin, että vaikka se ei loikkaa, askeleet jäävät kontaktialueen yläpuolelle. Tietysti pyrin saamaan lopputuloksen, jossa molemmat jalat osuvat selvästi kontaktille. Tätä työstämällä uskon kyllä saavani asian korjaantumaan. Varsinaisia loikkia, joissa takajalat ovat rinnakkain, ei ole juuri hetkeen näkynyt.

Tein eilisistä treeneistä videon. Alun toistoilla näkyy askelten rytmitys, kun Figo lähtee jostain kohtaa puomia tai tulee sellaisesta kulmasta kokonaisen, ettei saa vauhtia. Näissä yleensä osuu kaikki neljä tassua kontaktille. Sitten jälkimmäiset ovat nuo, joissa se tulee kokonaisen puomin vauhdin kanssa ja pelkät takajalat osuvat kontaktille. Tai jäävät liian ylös.


Enpä ole koskaan tullut katsoneeksi koiran askellusta niin tarkasti kuin tämän projektin aikana. On ollut kyllä mielenkiintoista ja uskallan sanoa, että aletaan olemaan jo voiton puolella. Kokonaista puomia kokeiltiin ensimmäisen kerran vasta perjantaina ja videolla Figolta menee nyt alle 2 sekuntia sen suorittamiseen. Jos saan niin nopean suorituksen kisapuomeillekin, olen uskomattoman tyytyväinen, koska syy koko kouluttamiseen on alunperin epävarmuus pysäytyskontakteilla.

Loppukuusta voisi miettiä epiksissä puomin treenaamista, ehkä. Näihin tunnelmiin siis.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Ja taas mennään

Perjantaina kääntyi auton nokka kohti Haminaa ja viikonloppu vietettiin landemaisemissa. Nyt on metsissä aivan julmetusti suppilovahveroita ja pitihän niitä taas käydä keräämässä. Olen kehittänyt kyvyn eksyä metsässä ja pettämätön suuntavaistoni on meinannut hukata minut jo Sipoonkorpeen, mutta tuossa metsässä pysyn hyvin kartalla. Onhan siellä käyty ties kuinka monta kymmentä kertaa. Lauantaina tukikohdasta käsin pääsi kätevästi kisaamaan Kouvolaan.

Mr. Simo ja suuri sienilöytö


Sitten kisoihin. Olen aina yrittänyt päästä Figon kanssa Rantamäki-Lahtisen radoille kisaamaan syystä, että Figo tykkää juosta, mutta me ei tykätä liian monesta käännöksestä. Aina vaan on kisoihin osunut juuri se toinen tuomari meidän kohdalle. Tällä kertaa onnisti. Rondo aloitti agilityradoilla ja kummallakin teki bravuurinsa, juoksukeinun. Alumiinikeinuilla niitä tulee vain harvakseltaan, koska ne laskeutuu nopeasti, mutta nuo raskaat keinut ovat sitten oma lukunsa. Maaliin, tai edes sen lähelle, ei siis ihan päästy, mutta toisella radalla olin jo itse aiheuttanut hyllyn. Unohdin radan! Pitihän tämäkin kerran kokeilla, ohjasin aidan reteästi väärästä suunnasta ja tajusin vasta, kun vahinko oli jo tapahtunut.

Hyppyradan aloittikin medit. Rata ei ollut mikään luukutusrata, piti myös kääntyä, ja epäilin, ettei Figo ehkä hae tiukkaa putken umpikulmaa. Sitä on treenattu viime vuonna, ehkä. Eihän se sinne mennytkään vaan meinasi hakea vieressä olevaa väärää päätä. Sain tyrkittyä koiran oikeaan päähän, mutta kielto tuli häsläyksen seurauksena. Muilta osin puhdas rata ja vielä ihan mukavan tuntuinen. Käännöksetkin olivat Figolle siistit.

Minit menivät seuraavaksi saman radan. En uskonut Rondon hakevan umpikulmaa putkeen sen paremmin, joten valitsin ratkaisun, josta ei tyylipisteitä jaella. Juostiin koko putken ohi, Rondo katseli jo lahkeita, ja laitoin koiran sisään oikeasta päästä. Melkein kuulin ihailevat huokaukset taidonnäytteestäni. Loppurata juostiin astetta hallitummin ja tulihan se ensimmäinen nolla hyppyradalta vihdoin! Lisämausteena vielä sija 1. ja hyppyvaliokello käyntiin. Ei hullumpaa!

Ensi lauantaina mennään taas, nimittäin Lietoon. Elämme nyt jänniä aikoja, kun Figon puomi alkaa vähän kerrallaan lähestyä valmista. Oikealla puomilla oikeasta kulmasta on treenattu pari viikkoa ja puolikas puomi menee jo kohtalaisen hyvällä onnistumisprosentilla. Jospa kohta pääsisi treenaamaan tosissaan kokonaista, toivotaan parasta.


maanantai 24. syyskuuta 2012

Suunnatonta onnistumisen riemua

Ei ole ollut näin hyvä mieli agilitykisojen jälkeen pitkään aikaan. Riihimäellä oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat ja sinne suunnattiin kisaamaan. Me ei piirinmestaruuksiin osallistuttu, kun ei piirissä asuta, joten ihan normikisat oli meille. Rondo nappasi agiradalta nollan ja voitti! Hyppyradalla harmillisesti putosi radan alkupuolella yksi muurinpalikka ja radan lopussa vähän luovutin. Kolmesta kiellosta tuli hylly, mutta ei jäänyt tupla, ja samalla ensimmäinen hyppärinolla, taaskaan kovin paljosta kiinni. Alla voittorata:


Figo meni myös hyppärin ja viimein saatiin merkintä kisakirjaan sairasloman jälkeen! Edellinen nolla on elokuulta 2011 ja onnistuminen kaikkien vastoinkäymisien jälkeen lämmittää mieltä yhtä paljon kuin Rondon nollavoitto. Ei se rata tosin mistään suunnasta katsottuna mikään huikea suoritus ollut. Mielestäni se oli hyvä viimeiselle putkelle asti, mutta loppurata hajoaa ihan täysin, ohjaus on häpeällisen myöhässä ja Figon jokainen käännös on löysä. Ei se kuitenkaan mitään, koska nollalla selvittiin maaliin ja tässä tapauksessa huono nolla tuntuu uskomattoman hyvältä. Nyt voidaan alkaa pyrkimään kohti parempaa, Figossa on siihen kyllä rahkeita.


Pitää paikkansa, että onnistumisia arvostaa ihan eri tavalla, kun ensin vähän koetellaan. Alkuvuoden treenasin pelkästään Rondon kanssa, Figon toipuessa leikkauksesta. Sen kevään jälkeen Rondon tulokset ovatkin olleet aivan eri luokkaa verrattuna aikaisempiin. Silti olin pitkään katkera siitä, että juuri, kun homma alkoi Figon kanssa toimimaan ja minäkin aloin olemaan parempi ohjaaja, päättää kohtalo asettua meidän kisauraa vastaan ja itse vammakin on sitä sorttia, että kaivelee ja syvästi. Siinä missä alkuvuodelle olin suunnitellut kisoja ja treenejä, opetteli Figo kävelemään uudelleen neljällä jalalla. Puolen vuoden kuluttua voi kukin uskoa, ettei koira ole enää ihan yhtä taitava kuin ennen vammaa. Jos jotain hyvää kuitenkin haluaa löytää koko jutusta, niin osaan arvostaa nykyään paremmin sitä, että on ylipäätään terveet koirat, joiden kanssa pystyy harrastamaan. Se ei olekaan itsestäänselvyys. Agilitytulosten huonontuminen ei ole tietenkään se asia, mikä on kinnervian takia eniten harmittanut, mutta tämä onnistuminen pitkän ajan jälkeen on ehkä vertauskuva minulle itselleni siitä, että kinnerviasta on tällä erää selvitty.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Juoksukontaktipäivitys

Figon juoksukontaktit on edennyt madalletulle puomille asti. Alla video tämän päivän treeneistä. Puomin edessä on aita ja Figo juoksee hyvin eteenpäin, vaikka heitän sille itse pallon. Hehheh, kuinkahan monta hyllyä Figo tulee kisauran jatkuessa ottamaan, kun se luukuttaa puomilta edessä näkyvälle esteelle. En aijo opettaa käännöksiä, uudelleen opettaminen on muutenkin jo tarpeeksi hidasta. Lisäksi en halua Figolle mitään sellaisia tekijöitä, joista se voisi hämmentyä ja tulla epävarmaksi, tai varsinkaan sitä, että se alkaisi katsomaan minuun ollessaan puomilla. Hyväksytään siis se, että hyllyjä joskus tulee.

Madalletulla puomilla on treenattu nyt pari viikkoa, nimenomaan sitä, että päästän koiran liikkeelle eri kohdista tasaista osaa. Se alkaa nyt toimimaan, voin päästää Figon mistä tahansa kohdasta ja se juoksee hyvällä onnistumisprosentilla. Seuraavaksi siirrytään takaisin oikealle puomille. Alkaa tämäkin projekti olemaan ehkä jo voiton puolella. Onhan näitä tahkottu monen monta kuukautta, mutta edelleen olen sitä mieltä, että työ on sen arvoista. Edistysaskeleet motivoivat myös aina jatkamaan.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

3-vuotias Rondo

Kuva Sara Menna
Kolme vuotta on pian vierähtänyt siitä, kun Rondo liittyi joukon jatkoksi. Tähän asti yhteinen elämä on sujunut ilman suuria vastoinkäymisiä ja arkielämässä Rondo on kaikin tavoin helppo koira. On se myös hieman omanlaatuinen otus, joka tykkää oleskella sohvan käsinojalla, omaa erikoisen äänirepertuaarin ja olemuksessa on hiven prinsessaa. Maailma ei Rondoa pelota, ja se onkin parasta kohdata häntä selän päällä. Sitten on vielä agility-Rondo, jonka leppoisa olemus vaihtuu räyhäävään, intensiivisesti työskentelevään ja taistuletahtoiseen pikkumonsteriin. Ohjaajan vaatteista löytyy reikä jos toinenkin, mutta pikkuhiljaa alkaa kommunikaatio koiran kanssa radalla toimimaan.

Toivottavasti yhteinen taival saa jatkua yhtä keveänä kuin se on tähänkin asti ollut.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ei huonoa ettei jotain hyvääkin

Viikko sitten kisasin Figon kanssa yhden hyppyradan Ojangossa. Paras rata pitkään aikaan, mutta valitettavasti siltäkin hylly. Tämä viikonloppu meni kisatessa ja töitä tehdessä syysskaboissa. Lauantaina kisasin Rondon kanssa kaikki kolme rataa ja Figon kanssa hyppärin. Minien agilityrata sisällä ja medien hyppäri ulkona, osuivat täysin päällekkäin ja hädin tuskin ehdin katsastaa kumpaakaan rataa kunnolla läpi. Koirien lähtöjä piti järjestellä niin, että ehdin kummankin kanssa radalle. Ensin suoritin Rondon kanssa kroatialaistuomarin radan. Nyt teki näköjään hyvää, kun rataa ei ehtinyt turhia miettimään. Tehtiin kohtuu sujuva nolla ja sillä irtosi voitto. Kontakteillakaan ei ollut havaittavissa sikailua. Radalta juoksin suoraan autolle ja koira vaihtoon. Sitten suoraan seuraavalle radalle. Olin järjestänyt Figon menemään luokkansa viimeisenä ja meitä odoteltiinkin jo. Tässä vaiheessa ei tiennyt hyvää, kun jouduin tosissaan miettimään estejärjestystä. Edellisestä radasta hengästyneenä, ohjasin Figon jo kolmannesta aidasta väärältä puolelta. Samoin keppien sijaan Figo meni tyrkyllä olleeseen putkeen, kuten n. 90 % muistakin koirista, joiden radan näin. Medeissä ei tullut yhtään tulosta koko radalta. Samaan ansaan meni myös Rondo myöhemmin.

Laamasen agilityrata tuntui kauhealta vääntämiseltä. Alussa ei tuntunut olevan yhtään suoraviivaisesti etenevää kohtaa. Puomille tultiin putkesta aika jyrkästä kulmasta. Oli alkanut sataa ja puinen puomi alkoi olla vaarallisen liukas. Rondo liukasteli ylösmenolla ikävän näköisesti, mutta ei onneksi pudonnut. Inhoan epäsuoria lähestymisiä puomille, varsinkin puisille. On jäänyt huonot muistot siitä, kun Figo kompuroi joskus pahasti. Hyppyradan Rondo siis tosiaan myös hyllytti käymällä kurkkaamassa väärään putkeen.

Sunnuntaina kisatöiden lomassa kisasin medien hyppyradan. Mukava rata, mutta harmillista sössintää. Figo poimi omatoimisesti vähän epäloogisia esteitä, mutta ainahan tässä kohtaa voi myös vilkaista peiliin. Viikonlopun radat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan kelvollisia ja olen niihin tyytyväinen, vaikkei tuloksilla taaskaan varsinaisesti juhlittu. Ja tulihan sieltä nyt se nollavoitto ensi vuoden karsintoja ajatellen. Mielessä on nyt miljoona uutta treeni-ideaa.


torstai 23. elokuuta 2012

Lenkkikuvia ja Figon uusi harrastus

Helsingin Ongelmattomat sisarukset Figo, Pessi ja Aino sekä tyttärensä Halo, plus soopelivahvistus Rondo, kävivät maanantaina kiertämässä Nuuksiossa Korpinkierroksen. Matkaa ei tullut kuin n. 7 km mutta aikaa meni sitäkin enemmän. Parissa kohdassa uitettiin koiria, ja pysähdyttiin syömään mutakakkua ja pullaa. Alempana runsaasti kuvasaastetta lenkiltä.

Edellisenä iltana olin käynyt Paloheinässä tekemässä metsään verijäljet. Figo ja Aino saivat kokeilla aivan uutta lajia. Kumpikin tajusi jutun idean ja naudanluu löytyi jäljen päästä. Vielä sai ensikertalaisia opastaa takaisin reitille muutamaan otteeseen, mutta innokkaasti tekivät töitä ja näyttivät tykkäävän. Tätä aletaan nyt treenaamaan ja tavoitteena on päästä jossain vaiheessa kisoihin. Ehkä ensi kesänä, jos lumi ei sada kauhean aikaisin ja päästään syksyyn asti treenaamaan. Maasto oli Paloheinässä aika pusikkoinen, ei paras mahdollinen jäljen tekemiseen.Viikonloppuna kokeillaan taas.





Alla olevat kuvat ottanut Sara Menna

Kaunis Rondo

Että voi ällöttää paljon... Figo pakotettu uimaan.


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kun ei suju

Viime viikonloppu vietettiin varsin koiramaisissa tunnelmissa. Lauantaina kävin Rondon kanssa Happy Master's - kasvattien kokoontumisajoissa Jämsässä ja sunnuntaina kisasin Vihdissä.

Kisoissa jälki oli tasaista, kaikilta neljältä radalta hylly. Rondon kanssa on nyt menossa joku uskomaton hyllyjen sarja, kun ei saada virallisissa kisoissa tehtyä nollaa. Hyppyrata oli oikea Rondo-virheiden kokoelma ja agilityradan video oli jokseenkin koominen, kun ohjauksellisesti rata on oikein tyylikäs, mutta en saa koiraa millään oikealle kontaktille oikeaan aikaan. Matkalla putkesta A:lle, Rondo käy pomppaamassa keinun kautta. Hylly siis jo ennen viidettä estettä. Keinu tulikin melkein heti perään ja tällä kertaa Rondo juoksee sen ohi...?! Samoin puomin ylösmenon Rondo ohitti n. 2 metrin päästä, mutta siitä voin syyttää itseäni. Lopuksi vielä Possukka karkaa omin lupineen puomilta. Kyllä agility on hieno laji.

Tässä yleisölle vihdettä:


Medien hyppyrata oli sangen mielenkiintoinen. En ollut ihan varma radalle lähtiessä, että miten se menikään. Se on toisaalta sivuseikka Figon radoilla, koska Figo tekee joka tapauksessa ihan oman radan, kun on oikein hauskaa. Ja silloin oli myös hauskaa. Alussa yritin työntää Figon kepeille, Figo hyppäsi aidan. Suoran putken jälkeen piti kääntyä tiukasti, Figo hyppäsi kaksi ylimääräistä aitaa. Putkijarru ei ole meille tuttu käsite. Ei harmittanut kuitenkaan yhtään, koska nyt Figo meni taas sillä draivilla kisoissa, millä se meni viime syksynäkin ennen sairaslomaa. Loppuradan jopa ohjasin ja koira meni hienosti. Pientä hiomista vielä koiran taitoihin ja ohjaukseen jotain järkeä, niin kyllä se nollakin sieltä vielä tulee. Ja agilityradoillekin päästään sitten, kun juoksukontaktit ovat kisakunnossa hamassa tulevaisuudessa.

Lisää viihdettä:


Jottei Rondon tulossaldo alkaisi näyttää liian masentavalta, jatkamme edelleen hyvää tulosantia epävirallisissa mittelöissä. I-Hah:n epiksistä maanantaina kummallakin suorituskerralla nolla. Pysähtyi muuten nätisti kontakteilla, mutta viimeisellä yrittämällä varasti puomilla. Meno töksähteli ja kieltoja meinasi tulla ainakin kymmenen. Episten jälkeen istuimme globaalin pikaruokaketjun ravintolassa ja keskustelimme juoksukontakteista sekä niiden opettamisen ongelmallisuudesta. Figon kontaktiopetuksessa ei olisi nyt mitään ongelmaa, jos saisi jostain madallettavan puomin. Purinalla eikä Ojangossa ole sellaista. Oikeasti asialle omistautunut, kerrostalossa asuva tosi harrastaja ostaisi oman smartin puomin ja hankkisi sille oman parkkiruudun tai säilyttäisi kadunvarressa. En tee näin. On siis oma valinta olla huono. Treenimahdollisuuksien puitteissa, Figon kontaktiedistys näyttää nyt taas aika hyvältä. Jos ei takapakkeja tule, päästään tekemään kokonaista puomia toivottavasti jo muutaman viikon päästä. Toivon kovasti, että tämä projekti tuottaa tulosta. Juoksukontaktit antaisi Figolle merkittävän kilpailuedun medeissä.

Aijon tänä syksynä repäistä ja ilmoittaa Figon näyttelyyn! Sellaisessa se ei olekaan käynyt yli kahteen vuoteen. Koira on kuitenkin pian 5-vuotias ja haluan siitä arvostelun "valmiina". Virheet nyt on edelleen samat, mutta mennään kuitenkin.




keskiviikko 1. elokuuta 2012

Viiden tähden elämysmatkailua

Mitäpä olisi kesä ilman kisareissua, jossa ei ole mitään järkeä. Tai on järkeä siinä mielessä, että kisaaminen on mukavaa ja kisapaikka on kiva. Ja tarjolla on vielä viikonlopun aikana kolmosille 6 rataa. Toteutus puolestaan aiheutti päänvaivaa, kun matkaseurani Korhonen oli tulossa Kuopiosta ja aikataulujen sovittaminen työaikoihin, ja VR:n kanssa, ei mennyt ihan niin kuin olisi mukavinta. Lopputuloksena matkani Helsingistä Raumalle taittui Tampereen kautta, mistä poimin Outin kyytiin. Takakontissa Tampereelta eteenpäin 4 koiraa ja takapenkillä tavaraa kuin kahden viikon telttaretkelle. Lähtö kotoa n. klo 21.30, Tampereella 23.30 ja perillä Raumalla suunnilleen kahdelta yöllä. Ääripään ihmisinä olemme kisapaikalla joko viimetingassa tai 12 tuntia ennen kisan alkua. Jossain vaiheessa Tampereen jälkeen totesin, että nyt ei olla kyllä menossa Raumalle, vaan Turkuun. Silmät ristissä pimeässä ajaessa olin ajanut Raumalle kääntyvän tien ohi, mutta ehdin tajuta virheeni kuitenkin vain pari kilometriä risteyksen jälkeen. Olisi sitä voinut olla vähän ihmeissään huomatessaan olevansa Turussa. Tähän ei voi kuin todeta, että ei olisi ensimmäinen kerta.

Raumalle tullessa oli ihan pimeää ja hajua kisapaikasta oli sen verran, mitä muistikuvia kahden vuoden takaa löytyi. Paikan löytyminen olikin varsinainen täsmäisku. Kisapaikalla oli iso nurmialue ja radat olivat vähän sivummalla hiekkapohjalla. Pistettiin teltat pystyyn nurmikolle ja ihmeen kätevästi sekin kävi, vaikka sen teltan olen kasannut viimeksi vuonna x ja mitään valonlähdettä ei ollut. Oli myös aika kylmä, auton mittarin mukaan 10 astetta. Aamulla ykköset aloittivat kahdeksan aikaan ja sitä ennen heräsin jo möykkään. Oli kaikkea muuta kuin virkeä ja hyvinlevännyt olo. Kahden vuoden takaisen tapaan, oli ihan järjettömän kuuma ja omien ratojen alkuun oli tuntikaupalla aikaa. Tuloksellisesti olikin laihin kisaviikonloppu pitkään aikaan. Rondon kanssa törttöilin triplahyllyn verran ja Figolle hyppyradalta vitonen keppien aloituksesta. Olin näköjään unohtanut rollaattorini kotiin, kun yhdellä radalla juoksin päin putkea niin, että jouduin ottamaan siitä tukea ja toisella kolaroin Rondon kanssa niin pahasti, että pikkukoira pyörähti kierroksen kyljellään, ja minä otin käsillä maasta tukea. Tässä rytäkässä ei sattunut kuitenkaan sen suurempia vahinkoja. Ohjasin Figoa niin kuin ohjasin ykkösissä ja jäin konttamaan. Tällä taidonnäytteellä tyrkkäsin Figon oikean keppivälin ohi ja tokaan väliin sujahti. Niin ja kepeille lähestyminen oli aivan suora. No, olihan se kuitenkin Figon ensimmäinen tulos sairasloman jälkeen.

Seuraavaa yötä emme onneksi nukkuneet teltoissa vaan kesähotelli Raumassa. Sunnuntaiksi oli luvattu sadetta, mutta aamulla aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin lauantainakin. Olin varannut turhaan kassillisen ryysyjä vesisateen varalta. Kunnolla nukuttu yö auttoi asiaa ehkä se verran, että sunnuntai oli tuloksellisesti astetta edellistä päivää parempi. Rondolle tulokset: 0 (joka oli oikeasti kielto) ja sija 2 Ainon jälkeen. Kerran sentään päästiin palkinnoille, mitäpä olisi Rauman reissu ilman yhtäkään muumimukia. Hyppäriltä vitonen ja vikalta radalta hylky. Figo hyllytti ratansa hyppäämällä aidan väärästä suunnasta. Harmittaa, kun Rondon ensimmäinen hyppyserti jäi niin pienestä kiinni. Aino voitti tämänkin radan ja serti meni kakkoselle, jonka aika oli suunnilleen sama kuin Rondolla kiellon kanssa. Hyppärinolla ei ole ollut ennen näin lähellä. Aikaisemmat hyppyradat ovat olleet enemmän ja vähemmän katastrofeja.

Näiden kisojen jälkeen avautui paremmin silmät meidän nykyisestä tasosta. Figon kanssa hommaa riittää yhdellä sun toisella saralla ja kisataan sen kanssa nyt, että saadaan taas joku rutiini kisaamiseen. Viimeisimmästä nollasta on kohta vuosi aikaa. Voisi melkein poksauttaa shamppanjan merkkipäivän johdosta. Rondon kontaktit toimii ja ei toimi. Raumalla teki hienoja pysähdyksiä ja kesti härkkimisen, mutta kaksi kertaa puomi tultiin aivan suoralla juoksulla. Ehkä tämä "voittaja"-mieliala vielä laantuu.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Karsintatunnelmia

Turku viikonloppu takana ja vuoden nollakoirakko kuittaa. Olin Rondon kanssa MM-karsinnoissa sunnuntain radoilla nollakoirakkona ja voin sanoa olevani aika tyytyväinen palleroon.

Outi ja Aino kisasivat ihan oikeassa kisassa ja matkaan lähdettiin lauantaiaamuna. Matka-aika oli mitoitettu tarkkaan ja ehti Outi kuitenkin ilmoittautumaan 5 minuuttia ennen ilmoittautumisen päättymistä. Päivä tuntui tuhottoman pitkältä, koska ohjelmassa oli vain hengailua.Yöksi katon pään päälle tarjosi hotelli best western Turun satamassa. Oli ihmeen vaikea löytää perille, mutta puitteet olivat oikein viihtyisät, kun muutaman U-käännöksen ja googlaamisen jälkeen paikka löytyi. Koirat pääsivät illlalla ja aamulla kävelemään ihan vieressä olevan Turun linnan pihalle.

Sunnuntaiaamuna aikataulu meni taas tiukille, kun tosi urheilijat istuivat puoli tuntia hotellin aamiaspöydässä ja kävivät vielä ottamassa turistikuvia koiristaan linnan edessä. Ajoissa joka tapauksessa ehdin ja ensimmäiseltä radalta puhdas nolla ajassa 36,00. Sillä olisimme olleet kakkosia 0,1 sekunnin aikaerolla ykköseen.



Hyppyradan ja finaaliradan olisimme hyllyttäneet, mutta nollakoiralle tarjoutui toinen mahdollisuus yrittää. Hyppyradan hyllytimme taas, mutta aidan hyppääminen väärästä suunnasta ei vaikuttanut merkittävästi aikaan. Finaaliradalla teimme uusintakierroksella sujuvan nollan ja tämän aikaa en tiedä.


Ensi vuodeksi yritetään tosissaan saada nollat kasaan enkä usko sen olevan mahdottomuus. Tänäkin vuonna jäi puuttumaan tuplanolla ja yksi irtonolla. Lisäksi huhtikuussa Rondo kisasi vielä ykkösissä. Toivoa siis sopii, että ensi vuonna kisaamme näissä karkeloissa numeroliivi päällä.

Jottei tämä blogi menisi aivan Rondon kisablogiksi, muistelen, että minulla on toinenkin koira, jonka kanssa toiveissa siintää arvokisoihin osallistuminen. Jos vain terveys kestää tulevan kauden, en usko Figollakaan olevan ongelmaa nollien keruussa. Sen ohjaaminen alkaa nimittäin vähitellen taas tuntua samalta kuin ennen sairaslomaa. Treenasin eilen Figon kanssa ja pakko sanoa, että se on hyvä! Parhaimmillaan Figo on nopeampi kuin Rondo.




Asiasta viidenteen, viimeisimmässä sheltit-lehdessä oli viime vuoden uudet valiokoirat kuvineen päivineen ja muotovalio Blondi oli vaihtanut tässä yhteydessä sukupuolta. Onhan Rondo kaunis ja ystävien kesken Herra Prinsessa, mutta julkisissa painoksissa voitaisiin pysytellä asialinjoilla. Menestys narttukehissä ei ehkä olisi ollenkaan hullumpaa, mutta taidetaan pystellä tästäkin eteenpäin uroskehässä, koska transukoirani on kuitenkin uros, edelleen.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kaikkea alle uutiskynnyksen

Juhannus ehti jo mennä ja alkaa olemaan heinäkuu hyvässä vauhdissa. Juhannus hengailtiin mökillä ja viime viikonloppuna käytiin toisella mökillä. Ei vaan huvita olla kaupungissa kesäviikonloppuja, kun ei ole lomaakaan tiedossa.

Agilityä ei olla paljon treenattu, mutta kahdet iltakisat kisasin Rondon kanssa viime viikolla. Olin elänyt omassa kuvitelmassa, että karsintanollien keruu olisi päättynyt ensi seuraavalla viikolla, mutta valaistumisen jälkeen sain tietää todellisen päivämäärän olevankin 3.7. Kuuden startin sijaan tuplan (+ yhden irtonollan) tavoittelemiseen olikin tarjolla vain 4 starttia. Tässä vaiheessa heitin kirveen kaivoon, koska ei tulisi ikinä onnitumaan se, että nollaprosenttimme pomppaisi äkkiä 75:een. Purina openista tuli tuplanollan sijasta tuplahylly, mikä ei sinänsä ole harvinainen uutinen. Päähän otti sen sijaan se, että jouduin kävelemään molemmilta radoilta ulos Rondon varastaessa kontakteilta. Hetken näytti jo hyvältä, mutta muutamien nopeiden vapautusten jälkeen, alkoi taas varastelu. Ekalla radalla varasti ensin A:lta, mutta pääsi jatkamaan, koska luotin koiran ottavan 2on2offin, ja juoksin eteenpäin. Käänsin katseen koiraan ja sehän tulee jo tuhannen apinan raivolla perässäni. Ei tainnut pysähtyä, ei. Pian tuli puomi ja tällä kertaa Rondo pysähtyi kaikki tassut maassa. En sanonut Rondolle mitään, käänsin vain selän ja kävelin maaliin. Mielestäni meille olisi kuulunut tulla kepeiltä kielto, mutta tuomari ei koskaan nostanut kättä sen merkiksi. Kävelin siis puhtaalta radalta ulos. Jos tuon kontakteilta varastelun aikoo saada joskus kuriin, pakko kasvattaa vaan selkäranka ja kävellä pois, vaikka olisi mikä rata alla.

Toisesta rataantutustumisesta meinattiin myöhästyä. Sekä Korhonen että minä olimme kuvitelleet rataantutustumisen alkavan tuntia myöhemmin kuin se todellisuudessa alkoi. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta pitäisi varmaan lopettaa kuvitteleminen ja ottaa asioista selvää, ja/tai opetella lukemaan. Ehdimme hätäisesti juoksemaan radan läpi ja painamaan estejärjestyksen mieleen. Sitten luottavaisin mielin ensimmäisten joukossa lähtöön. Ei pitkälle ehditty, kun A:n jälkeen oli taas suorin reitti radalta ulos.

Torstaina kaksi starttia Ojangossa. Päätin, että nyt, kun karsintamahdollisuudet tälle vuodelle meni eikä sertejäkään voida agiradoilta ottaa vastaan, voidaan treenata. Alussa keppivirheestä vitonen, kun en antanut koiran hakea rauhassa keppejä eikä reippaat avokulmat ole vielä niin varmat. Rondo meni oikeasta välistä sisään, mutta sinkosi siitä suoraan eteenpäin...? Loppurata puhtaasti ja kontakteilla seisotin ainakin puoli tuntia. Eikä varastanut. Seuraavalta radalta hylky. Keppivirhe taas ja tokavika este, keinu, mentiin vähän sallittua lennokkaammin. Se sitten uusiksi.

Rondon kanssa on kisattu nyt vuosi ja en voi sanoa, ettei mitään ole saatu aikaan, päinvastoin. Hyppysertin toivon saavani vielä tänä kesänä molemmille koirille. En ole tehnyt Rondon kanssa koskaan puhdasta hyppyrataa, Figon kanssa siitä on jo runsaasti aikaa. Figon kontaktitreenit oli hetken tauolla, kun loikkien lisääntyessä mietin uutta sotasuunnitelmaa ja keräsin motivaatiota. Moni ongelma ratkesi sillä, kun laitoin kontaktin eteen suoran putken. Figo ei häiriinny enää ollenkaan samoissa määrin mun liikkeestä ja juoksee täysillä koko puominpalan. Voi olla tulevaisuudessa käännökset puomin jälkeen aika massiivisia, mutta se on pienempi paha kuin puomilla hissuttelu.

Loppukesälle on tiedossa monta työpäivää, lisää mökkeilyä ja toivon mukaan myös jokunen reissu kotimaassa sekä koiraton reissu ulkomaillekin.

torstai 21. kesäkuuta 2012

SM-kisat

Viikonloppu vierähti Jyväskylässä agilityn SM-kisoissa. Eihän meillä yksilökisaa varten ollut vielä vaadittua 7 nollatulosta saatika tuplaa, mutta joukkuekisassa olimme mukana.

Kisaviikonloppu alkoi perjantaina iltakisalla. Lähdin töiden jälkeen ajamaan Tikkakoskelle ja pieni stressi ehtimisestä kisoihin väsytti matkalla jo tehokkaasti ja jonkinasteinen nestehukkakin ehti kehittyä. Yhdellä pysähdyksellä matka taittui alle kolmeen tuntiin. Perille päästessä olotilana vallitsi päänsärky, väsymys ja jano. Toisin sanoen olin kuin pilvessä.

En tosiaankaan ollut ihan parhaassa terässä, koska en muista, mitä kaikkia virheitä agilityradalla teimme ja kuka oli tuomarina... Tulos oli kuitenkin 15 ja siihen mahtui ainakin yksi riman pudotus ja kielto(?) Kuvasin Outin ja Ainon radan, minkä jälkeen lähdimme kävelyttämään koiria. Laitoin lähtiessämme epähuomiossa kameran Ainon vesikuppiin ja siinähän se uiskenteli vielä takaisin tullessakin. Onneksi suojapussi piti vettä aika hyvin tai sitten kamera on vain kestävä, koska toimi senkin jälkeen. Aivokuolleesta ohjaajasta ei ollut ohjaamaan Rondoa hyppyradallakaan puhtaasti, vaan olin hidas, enkä ehtinyt tekemään kahta persjättöä peräkkäin alkuperäisen suunnitelmani mukaan. Lennosta tehdyn kökkövalssiin jälkeen homma tunnetusti levisi ja loppuradalla hyllytimme. Ei ollut minun päiväni, mutta olin luottavainen siihen, että kunnolla nukutun yön jälkeen, olisimme paremmassa iskussa joukkuekilpailua varten.

Yövyin kaverini luona Jyväskylässä ja aamulla olo oli paljon parempi. Outi ja Aino olivat HAU:n joukkueen ensimmäinen koirakko ja tekivätkin kelpo nollan. Seuraavana olimme vuorossa Rondon kanssa. Tunnelma latistui jo ennen kuin rata ehti kunnolla alkamaankaan, kun ensimmäinen rima putosi. Loppu rata tehtiin puhtaasti. Ohjausvalinnat eivät olleet ihan optimaalisia viemään Rondoa ja kaarrokset vähän leviävät, mutta tavoitteena olikin tehdä mahdollisimman varma rata eikä mahdollisimman tiukkaa aikaa. Loppupeleissä meidän tuloksella ei ollut edes merkitystä, kun joukkueen kaksi muuta koiraa hyllyttivät. Olin kuitenkin tyytyväinen meidän suoritukseen. Lähdin vähän asenteella, että ollaan joukkueen kokemattomin koirakko ja varmaan myös heikoin lenkki, mutta yllätyinkin oikein positiivisesti, kun teimme oman osuutemme niinkin hyvin. Rimojen tiputtelua ei voi näissä kisoissa laskea kuitenkaan täysin huonon tuurin piikkiin, koska kolmella radalla tuli rima alas. Kisapäivä oli tosi kuuma, mutta koirilla ei näyttänyt tulevan missään vaiheessa liian kuuma. Aino ja Rondo kävivät uimassa ratojen jälkeen ja häkit saatiin varjoon. Ensi vuonna matkassa on todellakin oma teltta.


Sunnuntaina oli yksilökilpailut, johon ei siis virallisesti osallistuttu. Sen sijaan saatiin mahdollisuus olla nollakoirana sekä karsinta- että finaaliradalla. Savikon hyppyrata oli kohtalaisen helppo ja teimme sen taas puhtaasti - riman pudotusta lukuunottamatta. Rataa muutettiin vielä kaksi kertaa suorituksemme jälkeen ja siihen tuli mm. yksi takaakierto lisää. Pakko alkaa treenata Rondonkin kanssa tehokkaammin käännöksiä. Tähän asti olen keskittynyt siihen, että Rondo ylipäätään suorittaisi sen aidan, jonka jälkeen kuuluu kääntyä. Niillä tulee harmillisen usein kieltoja. Estehakuisuutta lisäämällä saataisiin kiristettyä käännöksiäkin, jos voisin lopettaa varmistelun ja ennakoida enemmän. Tuolla radalla löysää on nimittäin aika paljon. Rondon aika oli jotain 35,8 muistaakseni. Ilman riman pudotusta olisi sillä varmaan finaaliradalle päässyt. Ensi vuonna sitten ollaan toivon mukaan ihan oikeastikin kisassa mukana.


Kisasin molempien piskien kanssa 9.6 Riihimäellä. Figo piti hyppärillä hauskaa ja bongaili suoria putkia, aloitti kepit tokasta välistä eikä muutenkaan suhtautunut hommaan turhan tiukkapipoisesti. Tulos yllättäen hyl. Nyt alkaa oikea treeni. Rondolle agiradalta nolla ja 2. sija. Alku oli hyvä, mutta sen jälkeen koira kysyi useamman kerran suuntaa ja ennen puomia tuli pientä sähläystä. Koira hukkui hetkeksi ja paikansin sen, kun tunsin jonkun tarttuvan lahkeestani. Tallessa siis oli. Tuomari ei kai nähnyt tai välittänyt, ja tästä selvittyämme pääsimme nollalla maaliin. Työvoitto! Hyppyradalta Rondo sai n. miljoona kieltoa. Tuomarin mukaan virhepisteitä 15, mun mielestä ainakin tuplasti tämä määrä. Nyt olisi kasassa neljä nollaa, joista yksi on nollavoitto. Aikaa on vielä muutama viikko kerätä karsintanollia ja 6 starttia päästään ennen sitä kisaamaan. Voihan se olla, ettei me tuplaa saada, mutta tähdätään siihen, että MM-karsinnoissa Liedossa meidätkin nähdään jo tänä kesänä. Tai ainakin ensi kesänä.



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kisaa kisan perään

Kisattua tuli taas kuusi rataa sunnuntain ja maanantain aikana yhteensä. Kaksi niistä oli hyppäreitä Figon kanssa, hyllyjä molemmat. Oli silti hienoa kisata sen kanssa pitkän tauon jälkeen. Nyt minä alan muistelemaan, miten ohjattiin irtoavaa koiraa ja Figo sitä, että juosta pitäisi siihen suuntaan, mihin ohjaaja säntäilee eikä valikoida seuraava estettä itse. :)

Rondolle I-hah:n kisoista hylly ja 10 keppien vikan välin pujottelematta jättämisen ja okserin riman pudottamisen takia. Maanantaina Kirkkonummella agiradalla teimme sujuvan nollan ja voitimme! Juhuu, ensimmäinen nollavoitto kolmosissa. Kontaktit olivat nopeat ja vapautus käskyllä. Kaikin puolin paras ratamme koskaan ja arvata saattaa, ettei siitä ole olemassa videota. Toisaalta, kameralla on negatiivinen psykologinen vaikutus. Yleensä aina rata menee pieleen, kun se kuvataan.

Hyppyradoilta molemmille koirille hylly. Jos onnistuisi Rondon kanssa vielä jostain tuplan saamaan, voisi yrittää karsintanollien keräämistä. Ei sillä kuitenkaan niin väliä, vaikkei tänä vuonna nollia kasaan saataisikaan. Ollaan kisattu kolmosissa vasta kaksi kuukautta.

Vielä lauantaina kisat Riihimäellä ja reilun viikon päästä lähtö Jyväskylään. Jännää...

torstai 31. toukokuuta 2012

Kylähullun uudet harrastukset

Näyttääkö ihan järkevältä kulkea lähes joka päivä kadulla toisessa kädessä 2 metrinen lankku, ja toisessa kulkee hihnan päässä koira. Ei minustakaan, mutta näin minä teen ja olen tehnyt jo kuukauden päivät. Etenkin niinä hetkinä tunnen oloni hivenen kiusaantuneeksi, kun sama naapuri tulee vastaan kahtena päivänä peräkkäin ja ei sano mitään, katsoo vain pitkään. Mitäs sitä ei kuitenkaan harrastustensa takia tekisi, Figolle tulee nimittäin juoksukontaktit. Opetustapana Trkmanin metodi ja siitä ilosta olen kasvattanut hauiksiani lankkua kantamalla. Kerrostalossa asuvana melkoista hullun hommaa lähteä tähän projektiin, mutta jos tämä onnistuu, niin se on jokaisen oudon katseen, käytetyn tunnin ja epätoivon hetken arvoista.

Sain kuningasajatukseni siinä vaiheessa, kun Figo alkoi olemaan kuta kuinkin treenikunnossa. Jos tästä puolen vuoden pituisesta sairaslomasta ei muuta iloa ollut, niin ainakin se on hyvä, että Figo suoritti viimeksi kontaktiesteitä marraskuussa. Väli oli niin pitkä, että oli hyvä tilaisuus alkaa opettamaan uudelleen kontakteja. Ne ovat olleet Figon tähän astisella kisauralla murheenkryyni. Treeneissä 2on2off on ollut nopea ja Figo menee puomin tai A:n loppuun asti täysillä. Kisoissa sen sijaan, varmaan paljon jännittyneestä ohjaajasta johtuen, Figo on ollut kontakteilla epävarma ja alastulot ovat monesti olleet yhtä hissuttelua. Kellotin kerran videolta, että menetetään puomilla 8 sekuntia, kun odotan Figon laittavan etutassut maahan. Ehkä tässä kohtaa Figosta näkyy se, että sen koulutus ensimmäisenä agilitykoirana, ja koirana ylipäätään, ei ole ollut joka suhteessa kovinkaan tasokasta.

Juoksukontaktiprojekti on tähän asti edennyt ihan toivotulla tavalla. Figolle olen saanut hyvän asenteen treeneihin eikä se ole yrittänyt tarjota 2on2offia kuin muutamalla toistolla, ensimmäisten treenikertojen aikana, olleessaan epävarma. Nyt harjoitukset on siirretty oikealle puomin alastulolle, jonka korokkeena ovat kahdet putkenpainot päällekkäin. Ongelmia on ilmennyt, jos olen kontaktialueen kanssa samalla linjalla tai takana. Hankalaa palkata oikea-aikaisesti koiraa eteen, kun on jättäytynyt itse taakse. Treenattava niitäkin vaan on, koska en aina kisoissakaan ole esteen etupuolella odottamassa. Avustajakin otti ja lähti kesäksi muualle. Olen kuitenkin päättänyt olla kiirehtimättä tämän kanssa ja olla vaatimatta Figolta liikaa. Uudelleenopettaminen on joka tapauksessa hankalampaa kuin koiralle, joka ei osaa vielä mitään. Pitkä matka on vielä toimiviin ja luotettaviin juoksukontakteihin, mutta toivottavasti tämä työ kantaa pidemmän päälle hedelmää. Tahallaan se ei myöskään tee väärin, vaan, jos virheitä tulee, se ei ole ymmärtänyt asiaa tarpeeksi hyvin. Figo on mahtava treenikaveri ja siltä ei virta tekemiseen lopu kesken. Lankunkannon sijaan kylähullu kampeaa tästä lähtien itsensä joka aamu, kukonlaulun aikaan, ennen töihin lähtöä autoonsa ja ajaa hallille vain tehdäkseen muutaman toiston puomin palalla. Ei ole oikotietä onneen.

Katselin vanhoja agilityvideoita enkä voinut olla nauramatta tälle. Tuo on Rondon muistaakseni ensimmäisistä möllikisoista joulukuussa -10. Ei mennyt alkuaikoina ihan niinkuin Strömsössä, mutta pakko myöntää, että jotain kehitystä on tapahtunut tähän päivään mennessä. Tuon jälkeen ei jäänyt varmaan epäselväksi, mitkä olivat meidän ongelmat. Ja ovat jossain määrin edelleen.


Kuvasin tällä viikolla pienen treenivideon Rondon keppitreeneistä. Eihän se treeneissä maailman nopein pujottelija ole, mutta kisatilanteissa kierrokset nopettaa kivasti keppejä. Pääasia nyt, että aloittaa oikein ja kestää leikkaukset sekä puolenvaihdot.




torstai 24. toukokuuta 2012

Treeniä ja vähän kisaakin

Rondon kanssa on takana aika tiivis treeniputki ja sen päälle vielä lähes viikoittain kisoja. Meidät valittiin HAU:n SM-joukkueeseen, joten vielä on muutama viikko aikaa treenata meidät edustuskuntoon. Yksilökisaan ei millään ehditä enää keräämään nollia. Rondon kanssa on keskitytty enimmäkseen kepeille lähetyksiin ja vaikeisiin keppikulmiin sekä putki-puomi - erotteluun. Kepeillä tapahtunut kehitys on ollut ihan huimaa. Vielä kaksi viikkoa sitten en olisi voinut kuvitellekaan lähettäväni Rondoa yli 90 asteen avokulmaan vedolla. Takaaleikkaukset on ylipäätään meille vaikeita, koska Rondo pyrkii kääntymään aina ohjaajaa kohti. Nyt vedot kepeille onnistuvat treenimäärään nähden aivan loistavan hyvin, treeneissäkään ei ole tullut virheitä vaikka kulmat ovat olleet haasteellisia ja olen tehnyt puolenvaihtoja. Putki-puomi - erottelukin on parantunut, mutta ei vielä ihan luotettava.

Pääosaa näyttelevä ohjauksellinenkin ongelma on nimetty. Se on takaakierrot. Ollaan muuten takaakierroissa aivan tajuttoman huonoja. En osaa rytmittää liikettäni viedessäni koiraa takaakiertoon. Figon voi huitaista esteen taakse ja kiertäähän se sen, mutta Rondo pitää ihan tosissaan viedä sinne. Rondo ei myös tahtoisi irrota aidan taakse, joten ohjauksen pitäisi osua juuri kohdilleen siinä vaiheessa. Tässä riittää työnsarkaa vielä pidemmäksi aikaa.

Torstaina 24.5 oli mineillä iltakisat Porvoossa. Ensimmäisenä Savikon agilityrata, jolta tempaisimme nollan. Rondo pysähtyi nätisti kontakteille ja lähti luvalla. Puomilla tosin olin sen verran takana, ettei se laittanut etutassuja maahan, mutta vapautin silti, koska näitä pitäisi vaan treenata lisää. Rondo tuntui kulkevan todella kovalla alustalla tavannomaista hitaammin. Pujottelukin oli ihmeen hidas. Samaa oli kyllä ilmassa muillakin koirilla, niin luulen sen olevan jotenkin alustasta kiinni. Tultiin toiseksi ja saatiin toinen SERT-A! Nyt jäädään odottamaan vuoden aikarajan täyttymistä ja ensi kesänä toivottavasti Rondosta tulee ensimmäinen ava-koirani.

Hyppyrata meni hyvin radan puoliväliin asti. Kepeille lähetin vedolla ensimmäistä kertaa kisoissa koskaan ja onnistui. Rondo tuntui myös kulkevan vähän paremmin. Mutta mutta - yhtä takaakiertoa ennen olin kammottavasti myöhässä ja Rondo kielsi. Sitten jostain ilmestyi se vanha kunnon Rondo, jonka kanssa töpeksimme mölleissä ja tuli kielto myös uudelleen, kun yritin viedä sen aidan taakse. Kielsi vielä kolmannenkin kerran. Kun lopulta selvisimme takaakierrosta, oli seuraavana edessä putki, johon olisi pitänyt mennä vedolla. Ei onnistu, kolme kieltoa taas. Tämän jälkeen en enää laskenut montako kieltoa radan aikana tuli, mutta niitä tuli useampi. Alkoi jo hermo kiristymään, mutta saimme loppukuvion onnistumaan jotenkuten. Huhhuh, toivottavasti tällaisia esityksiä ei nähdä enää jatkossa eikä paketti hajoaisi yhden töksähdyksen jälkeen näin totaalisesti.

Kisojen jälkeen ratkaisimme Outin kanssa Itä-Helsingin herruuden suklaansyönnissä. Aikarajana oli euroviisujen semifinaalin lauluesitykset. Minä voitin! Olen voittanut nyt nopeudessa pizzansyönnissä ja suklaansyönnissä keskipitkällä matkalla, joten voin olla hienoista saavutuksistani ylpeä. Oli fyysisesti raskas kisa ja huono olo sanoin kuvaamaton. Sitä se melkein puoli kiloa suklaata tuntiin teettää, eipä tee hetkeen mieli... :D

Ilmoitin myös Figon kisoihin. Sen kanssa kisataan toistaiseksi vain hyppyratoja, kun kontaktiprojekti on vielä kesken. Ihanaa päästä sen kanssa taas kisaamaan. Tulostavoitteita ei ole, mennään vain pitämään hauskaa, kun koira on vihdoin taas kunnossa. :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Helatorstai reissussa


Suuntana Neuvoton, missä isovanhempien luona hihnalenkeistä ei ole tietoakaan.


Ja koirat pääsivät laitumelle



Suuntana oli tänään myös Kotkan kisat ja matkaa Santalahteen oli vain parikymmentä kilometriä. Kolmesta radasta kaksi ensimmäistä tuomaroi Esa Muotka, ja jatkoimme tuttua linjaamme, tyhmiä virheitä. Ratojen jälkeen meinasin jo repiä pelihousuni. Onko olemassa mitään vaikeampaa kuin takaakierrot ja valssit - kyllä on. Siksi se onkin jännä, että näissä yksinkertaisissa perusasioissa olen tajuttoman huono. Rondo antoi palautteena uuden reiän housunlahkeeseni.

Viimeisellä radalla vaihtui tuomari Pertti Siimekseen ja rata tuntui aika helpolta. Tuloksena ehkä vähän räkänolla, mutta sillä menimme 2. sijalle ja serti siirtyi meille! Rondolla lähti nyt siis valiokello käyntiin. Huippua vielä sekin, että kontaktit olivat aivan täydelliset tänään. En jaksa laskea, moneltako radalta olen kaiken kaikkiaan kävellyt ulos, kun Rondo tulee kontakteista läpi. Viime aikoina päänvaivaa ovat tuottaneet myös lentokeinut. Jos paketti alkaisi tältä osin pysyä kasassa, lyhenisi kilometrin pituinen mitä-pitää-oppia - lista hieman. Todella tyytyväinen voin olla Rondoon tänään. Se teki töitä täysillä ja niitä asioita pitää vain treenata, mitä se ei osaa, kuten putki-puomi - erottelu. Muut ongelmat, mitä radoilla nyt tulee, ovat lähinnä ohjauksellisia. Tällä reissulla matkasta puuttui kuvaaja eikä videoita radoista ole. Lisätty vielä huonolaatuinen kännykällä otettu kuva Rondosta. Oli kaunis kisapaikka.



Leikkasin Rondolle vajaa viikko sitten ohennussaksilla vähän kevyemmän kesätukan. Olkaa mitä mieltä hyvänsä, mutta minun mielestä Rondo ei näytä yhtään hullummalta vähemmässäkään turkissa. Tai ehkä silmäni on vaan tottunut, kun Figo on luonnostaan shelttiurokseksi varsin lyhytkarvainen. Rondosta näkee nyt rakenteen paljon paremmin eikö kaulakaan näytä niin lyhyeltä. Ainoastaan hännästä en leikannut karvaa yhtään.



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tulosraportti saa jatkoa

Tein kisatöitä tänään HAU:n kisoissa ja samalla kisasin itse kaksi starttia Rondon kanssa. Ei mennyt tälläkään kertaa ihan nappiin. Näköjään nyt uusin trendi on hankkia hyllyjä sekä kieltoja typerillä virheillä.

Luomalan agilityrata oli sellainen perusagilityrata, ei tosin liian helpon tuntuinen. Kolmantena esteenä oli keinu ja, koska viime aikoina ollaan painittu lentokeinujen kanssa, niin vastapainoksi otti Rondo siitä tällä kertaa kiellon. En tiedä miksi se teki niin. Oli menossa keinulle, mutta juuri ennen kääntyikin pois. Saatoin tehdä tai sanoa siinä kohtaa jotain epämääräistä, kun aikaisemmin on ollut ongelmia keinulla pysymisessä. Kielto saatiin, mutta uudella yrityksellä Rondo odotti hyvin keinun laskeutumista. Hyllytettiin, kun useamman aidan suoran jälkeen olisi pitänyt tehdä takaakierto aidalle. Ehdin melkein juoksemaan riittävän lähelle, mutta Rondo ehti jo saada kiinni ja jäi pyörimään jalkoihin. Aita suoritettiin lopulta Rondon toimesta monta kertaa useammasta eri suunnasta. Oikeastaan jäi vähän mitään sanomaton maku tästä radasta. Oli siinä hyvääkin, kuten kontakteilla Rondo seisoi vapautuskäskyyn asti.

Hyppyradalla toteutui varsinainen typerän ohjausvalinnan taidonnäyte. Videolta näkee mitä tapahtuu. Tämän olisi voinut välttää ihan vaan valitsemalla ohjauskuvioksi takaakierron ja saksalaisen, jotka on ehkä yksi niistä harvoista useimmiten onnistuvista asioista. Aina ei kuitenkaan lamppu syty, varsinkaan kun on seissyt tuntikaupalla auringossa, ja se myös kostautuu. Olihan radan keskivaiheilla yksi takaakierto aika takkuisen oloinen, mutta ei virhe, ja muuten rata oli puhdas. No, itseään voi syyttää ja koira työskenteli tänään hienosti. Ja lisäksi olin iloinen, kun Rondo suoriutui 35 cm korkeuden rimoista ilman mitään ongelmia. Niitä on treenattu tosi vähän ja muutaman ensimmäisen treenikerran se juoksi niiden alta. Kaikki hyppärin rimoista ei ollut niin korkealla, mutta ne korkeimmatkaan eivät putoilleet.

Aika pienestä on loppujen lopuksi nyt kiinni, että pakan saa toimimaan. Toki koiran esteosaamisessa on vielä parannettavaa sekä ohjaajan taidoissa, mutta uskon, että nykyiselläkin osaamisella jossain vaiheessa se ensimmäinen kolmosten nolla tulee.


lauantai 12. toukokuuta 2012

Tampere KV

Rondo pyörähti tänään Tampereen KV:ssa ensimmäistä kertaa valiokehässä. Erin sai, mutta jäätiin ilman sijoitusta tällä kertaa. Ihan kivan arvostelun kuitenkin tuli:

Young dog in good condition. Handled well. Balanced head. Good ear carriage. Correct bite. Prominent in eye for me. Prefer more lenght of neck and angulation in front. Has enough angulation in rear. Would like a little more of him over all. Movement ok.

Nyt jää näyttelyt tauolle vähän pidemmäksi aikaa...

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Varpaankoukistajajänteen luksaatio

- mikä se on? Akillesjänteen luksaatio - se kinnervika? Syytä en oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä shelttipiireissä, jopa shelttien jalostuksen tavoiteohjelmaa myöten, puhutaan vain akillesjänteen luksaatiosta, vaikka nimitys on vähintäänkin harjaanjohtava, muttei aivan vääräkään. Varpaankoukistajänne on yksi osa akillesjännettä.

Harmikseni sain kuulla, että Figon sukulaisella Kriisillä on todettu myös sama vika, mikä Figollakin on. Kaiken tämän kautta selvisi, että nimitys akillesjänteen luksaatio on johtanut pahasti harhaan harrastajia sekä jopa kasvattajia. Lisäksi monet eivät ole edes oikein tietoisia, mistä vika johtuu. Sinänsä tämä ei yllätä, koska kaikissa lähteissä puhutaan akillesjänteen luksaatiosta eikä tietoa ole saatavilla. Kuvitellaan, että tuleekin tilanne, että koira joudutaan viemään ontuman takia lääkäriin ja ortopedi kirjaa lausuntoon diagnoosiksi pinnallisen varpaankoukistajajänteen lateraalisen luksaation mikä johtuu sivusiteen repeämisestä. Tässä vaiheessa sheltin omistaja toteaa, että ei ollut sentään sitä akillesjänteen luksaatiota, huh. Totuus vaan on, ettei yhdenkään kinnersheltin lausunnossa lue "akillesjänteen luksaatio" ja nimenomaan varpaankoukistajajänteen luksaatio on shelttien ongelma. En ole eläinlääkäri, saati ortopedi, joten joku asiasta paremmin tietävä voi oikaista, jos on tarvetta. Varpaankoukistajajänne on se osa akillesjännettä, mikä menee kintereen yli varpaisiin asti. Ontumat johtuvat siitä, kun tämän jänteen sivusiteet repeävät ja jänne pääsee liikkumaan sivusuunnassa. Akillesjänne itsessään ei voi luksoitua. Se voi tapaturmaisesti revetä, mutta se ei taas liity nimenomaan tähän shelttien ongelmaan.

Monet eläinlääkärit tuskin edes tuntevat tällaista kansankielentermiä, koska eläinlääketieteessä ei sellaista nimitystä käytetä. Eläinlääkärien tiedot sairaudesta ovat ylipäätään aika rajalliset tietysti ortopedejä lukuunottamatta. Esimerkiksi, kun Figo kävi yliopistollisella eläinsairaalalla kintereen petettyä, eivät 5. vuosikurssin eläinlääketieteen opiskelijat olleet koskaan tällaisesta vaivasta kuulleetkaan.

Kiinnostuin asiasta ja tiedon vähäisyydestä enemmän, ja luin, mitä jalostuksen tavoiteohjelmassa asiasta mainittiin. Hämmästykseni vain kasvoi, kun näin miten suppeasti tämän tason vaiva kuitattiin ja korvaani kyllä särähtää kohta: "Akillesjänteen luksaatio haittaa yksilön jokapäiväistä, normaalia elämää sekä käyttöä käyttötarkoitukseensa pääasiassa toipumisajan verran (muutama viikko – muutama kuukausi)." Melkoista vähättelyä sanoisin. Oman kokemukseni ja muiden kokemuksista selvää ottaneena, sanoisin lähemmäs puolta vuotta. Ei Figo ollut kunnossa siinä vaiheessa, kun kipsi poistettiin ja parin kuukauden päästä eläinlääkäri sanoi, että saa liikkua normaalisti. No, Figon normaalisti tarkoittaa päivässä ainakin 2h lenkkeilyä. Monesti vapaana metsässä tai juosten hihnassa, usein molempia. Uskalsin antaa Figon liikkua "normaalisti" vasta n. 4 kuukauden jälkeen. Eikä se vieläkään ole entisensä. Jalka on kunnossa, mutta muuten kuntoutuksen aikana Figon selkään on tullut sellaisia jumeja, joita sillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Jumeja on myös etuosassa sekä leikatun jalan etureidessä. Toisin sanoen, koko koira on aivan lukossa.

Ensiksi asioista pitäisi alkaa puhumaan niiden oikeilla nimillä. Toiseksi tiedettävästi n. 10%:lla shelteistä on kinnervika. Lukumääräisesti siis paljon tämän kokoisessa rodussa. Veikkaan, että luku on todellisuudessa suurempi. Kriisinkin tapaus löydettiin sattumalta ilman oireilua. Huolestuttavaa on, että niin isolla osalla on perinnöllisestä alttiudesta johtuva, kivulias, usein leikkausta vaativa, koiran toimintakyvyn vievä ja kaikkien elämän pilaava ortopedinen ongelma, josta vapaata linjaa taitaa olla jo mahdotonta löytää. Minua kiinnostaa shelttien tulevaisuus, koska mielestäni rotu on kerrassaan mainio. Uskon, että moni aktiivinen harrastaja tulee vaihtamaan tulevaisuudessa rotua yleistyvien terveysongelmien takia. Todennäköisesti myös minä, vaikka sheltti tuntuukin juuri siltä itselleni sopivalta rodulta.