perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kesäkisoja

Figo pääsi kisailemaan Purina openiin keskiviikkona. Medejä oli 49. Saviojan rata ei ollut profiililtaan Figolle paras mahdollinen, mutta mitään erikoisia ohjauksia se ei vaatinut. Linjaamalla sai koiran hyvin menemään aidat oikealta puolelta. Väännettiin kankinolla, mutta kannatti vääntää sillä suuresta kisaajamäärästä huolimatta, ei nollia paljon tullut ja Figon sijoitus oli neljäs. Suureksi iloksi myös SERT-A siirtyi meille ja Figo sai valiokellon käyntiin. Olen ollut tätä ennen vähän pettynyt itseeni, kun Rondolla on mennyt jo valiokello umpeen enkä Figolle ollut saanut ensimmäistäkään sertiä, vaikka koirien taidoissa ei ole kovin suurta eroa. Isoin ero on, että Rondo on vähän nopeampi ja kisaa mineissä. Onhan Figon kisaura ollut rikkonainen ja matkassa epäonnea, joten tuntuu kivalta saada senkin kanssa onnistumisia.



Toisella radalla keppien aloituksesta virhe ja myös puomilta 5, vaikka yleisön mukaan etujalka oli osunut kontaktille. Tiedä sitten, mitä siinä oikeasti kävi. Puomilla pitäisi saada askelta tulemaan vähän alemmas vielä, mutta kiva, että on viimeaikoina päässyt ylipäätään kokeilemaan sitä kisoissa. Suoritukset alkavat olemaan jo rennompia kuin aluksi, joten luottavaisena olen sen suhteen, että kohta ne alkavat toimimaan myös kisoissa. Treeneissä virheet ovat aika vähissä.

Viime viikolla vietettiin juhannusta Tuorlassa kisojen merkeissä. Sara mukanaan Niksu ja Pessi tulivat samalla kyydillä ja oli kiva viikonloppu sekä nurmialusta harvinaista herkkua. Tavaraa oli taas lastattu sellainen määrä, että farmariauto vaatisi lisäksi peräkärryn.

Perjantaina ja lauantaina kisasin kummankin koiran kanssa 2 starttia. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka hyviäkin ratoja mahtui joukkoon. Rondolle tulosrivi 10-10-hyl-5 ja Figolle hyl-hyl-5-hyl. Rondo pudotti perjantaina kummallakin radalla riman. Agiradalla oli okserilta kääntyminen ja koska Rondo kääntyy aina siivekkeen kohdalla, on vaihtoehtoina pudottaa takarima tai leväyttää okserilta pitkäksi. Yritin jälkimmäistä, mutta olin myöhässä ja toteutui ensimmäinen vaihtoehto. Lopussa tuli poispäinkääntöyritys muistutti siitä, ettei kyseinen ohjaus kuulu vieläkään vahvuuksiin, vaikka se viime viikolla onnistuikin. Rondo kääntyi minua kohti ja puri käsivarteen. Riemua lisäsi se, että minien helpohkolle radalle tehtiin medejä varten lukuisia vaikeutuksia. Figon kanssa menikin homma vähän päreiksi.

Hyppyrata oli Bob Griffinin käsialaa. Tykkäsin radasta ja koira pääsi menemään myös kovaa. Rondolta putosi taas yksi rima. Sillä on joku ongelma ponnistuspaikan arvioinnin kanssa. Varsinkin okserilla se epäröi tosi paljon ja hyppää huonosti, kun muutaman kerran on takarima pudonnut. Epätasainen pohja vaikutti ehkä vähän ja Rondo myös veti alussa naamalleen. SM-keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa hyppyjen kanssa eikä yksikään rima edes kolahtanut. Figo meni saman radan hyvin, mutta tyrkkäsin sen aloittamaan kepit väärältä puolelta. Seisoin muutenkin sen tiellä parissa kohdassa. Figo laittaa uuden ohjaajan tilaukseen.

Lauantain agilityrata oli samaisen tuomarin tekemä ja ei ollut valittamista tässäkään. Kummankin kanssa rata meni saman kaavan mukaan. Alku hyvä, hylly lopussa. Rondo osui juuri ja juuri A:n kontaktille. Tai sitten ei osunut eikä tuomarikaan ollut ihan varma, kun heiluttelee vähän kättään. Jostain syystä Rondo lähtee kiertämään aitoja. En tiedä miksi, mutta niin se teki.
Figo meni hurjan hyvin, mutta yksi askel liian vähän ja hyppy mennään takakierron sijaan edestä. Lopussa juoksupuomi jää ihan hilkulle, että olisi osunut ja olen varma, että se olisi tullut hieman alemmas, ellei juuri ennen puomia olisi tullut kämmiä ja olisin päässyt vedättämään. On se pienestä kiinni, olisin tehnyt siltä radalta ennemmin nollan kuin hyllyn. Kontaktivitonenkin olisi kelvannut.
Viimeinen hyppäri oli hankala ja Rondon kanssa huonoin ratamme pitkään aikaan. Kieltovitonen lopussa, mutta monta kertaa ehdin pelastamaan. Figon kanssa voin vaan todeta, etten osaa sylkkäriä.
Kisojen jälkeen meinasi hieman masentaa, mutta Figon agiserti tällä viikolla sai kaiken mielipahan unohtumaan.


 Kuluneen viikon helteissä Rotta-Rondon ajeleminen on ollut kesän paras veto. Höpöhöpöä moiset, että koiran iho palaa auringossa ajelun jälkeen. Rondon sänki on ainakin niin tiheää, että heti ajelun jälkeenkään iho ei ole varmasti päivänvaloa nähnyt, saati palanut. Teränpituus oli 7 mm. Ei ole myöskään hyttyset syöneet elävältä tai risut raapineet verille, kuten etukäteen paljon uhkailtiin. Ainiin, mutta sheltillähän vaan kuuluu olla pitkä turkki.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

SM-viikonloppu

SM-kisat Kirkkonummella menivät täysin yli odotusten. Joukkuekisasta kotiintuomisena Suomen mestaruus! (Kalju)sheltti- joukkue meni niin lujaa, että toiseksi tulleeseen joukkueeseen oli yli 6 sekuntia eroa.


Perjantain iltakisat alkoivat yhtä hyvin kuin meillä on kevään aikana mennyt. Ensimmäisellä agiradalla oli lentokeinu 3. esteenä ja tultiin sen jälkeen pois. Hyppyrata oli jo parempi, pientä hapuilua ohjauksessa ja lopulta kielto radan loppupuolella.

Lauantaina joukkuekisassa olin Rondon kanssa toisella kierroksella. Ensimmäisenä menneet Outi & Aino olivat tehneet hyvän nollan ja meidän olisi oikein sopivaa tehdä samoin. Sain itseni viritettyä hyvään mielentilaan. Rata oli aika helppo eikä vaatinut kummallisuuksia, kuten ei joukkueradalla kuulukaan. Ainoa huolta tuottava este oli keinu eilisen lentelyn takia. En halunnut joukkueelle mitään lentokeinuvitosta, joten otin keinun hyvin painokkaasti. Ei siis järin nopea keinu, mutta ei ainakaan virhettä. Selvittiin maaliin puhtaalla ja vielä hyvällä radalla! Tässä vaiheessa HAU meni huimaan johtoon. Joukkueen kolmanteen koirakkoon, Karoon ja Kriisiin, oli ladattu kaikki usko. Jos saisimme vielä kolmannen nollan, voisi voitosta olla melko varma. Jännitti radan laidalla paljon enemmän kuin oma suoritus. Miten mahtavaa se olikaan, kun nolla sieltä myös tuli! Iidalle ja Hunnille jäi ankkurina näytösluontoinen osuus ilman tulospaineita. Kulta lopulta varmistui ja niin ollaan joukkue- Suomen mestareita 2013! Hieno joukkue meillä olikin.

Sunnuntaina oli hyvä fiilis vielä edellisen päivän voitosta. Lähdin radalle valoisin mielin ja tavoittelin samaa rentoutta ennen rataa, joka edellisenäkin päivänä oli löytynyt. Siitä huolimatta, ettei rata mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, tehtiin nolla ja sijoituksella 3./239. Alku ja loppu menivät hyvin, radan takaosassa Rondo tulee vähän jaloille ja suunniteltu persjättö vaihtuu hätäiseen takaaleikkaukseen. Mutta mitäs pienistä, kun aukeaa finaalipaikka ensimmäisissä arvokisoissa.


Finaaliradalla yleisön jännitys tarttui siinä vaiheessa, kun päästiin radalle. Rondo meni sairaan lujaa ja yritin pysyä itse raiteilla. Pitkään hallittu kaaos pysyikin kasassa ja nolla kävi niin lähellä, mutta ennen 4. viimeistä hyppyä, Rondo kävi koukkaamassa ylimääräiset kepit. Kuva tuhon hetkeltä, yleisö mukana tunnelmassa.

Harmittihan se, että melko varma SM-mitali jäi niin pienestä kiinni, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli onnistuneempi kuin koskaan uskalsin kuvitella. Tiukkaa teki, että päästiin kisaamaan koko karkeloihin, kun tuplan saaminen oli vaikeaa. Katkaistiin myös ennätyspitkä 11 ryssityn radan putki ja vielä oikeassa paikassa. Huippu Rondo!

Kuva: Sirpa Saari