sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sellainen viikko

Tähän viikkoon on mahtunut ensimmäinen kunnon vatsatautiepisodi yli kahteen vuoteen. Figon viime viikolla alkanut huono ruokahalu ja vetämättömyys helpottuivat viikonloppuna, mutta maanantaina oksensi ja sen jälkeen alkoi myös ripuloimaan. Parin päivän jälkeen Figo alkoi olla taas kunnossa ja ruokahalu palasi, kunnes samana päivänä Rondo oksensi kesken lenkin. Sen oireet jäivät ilmeisesti (toivottavasti) vähäisemmiksi, koska huonoa ruokahalua lukuunottamatta oli lähes normaali. Stressaannun ihan kauheasti, kun koirat on sairaana. En keksi mitään yhtä hermoja raastavaa. Toivottavasti ei tule vastaavaa taas ainakaan pariin vuoteen.

Perjantaina meillä oli Janita Leinosen koulutus Liedossa ja Rondo oli siinä vaiheessa niin hyvässä kunnossa, että uskalsin treenata sen kanssa. Enemmän hyötyä koulutuksesta olisi ollut ehkä Figon kanssa, mutta se oli ollut useamman päivän sitä ennen lähes tulkoon syömättä, joten fiksumpaa antaa sen toipua kunnolla.

Rata oli haastava ja saatiin monet Rondon ongelmakohdat myös esiin, kuten töksähtelyt ennen suoraan hypättävää aitaa, jos rintamasuuntani kääntyy sitä kohti eikä erilaiset poispäinkäännöt lukeudu vahvuuksiin ja niitä rataan sisältyi paljon. Koiraa suurempi ongelma olin kuitenkin minä itse. Jos kauniisti sanotaan, kiirehdin, mutta suoraan sanottuna ohjaan kuin saisin sähköiskuja. Keskimäärin mentiin kolme estettä kerralla, kunnes kosahti. Ainoa kelvollisesti onnistunut pidempi pätkä, oli radan alku:


Ei ollut kuitenkaan huonot treenit ollenkaan, sain myös uutta ajateltavaa ja oikeasti pitäisi keskittyä siihen, etten syöksy jo seuraavalle esteellä ennen kuin edellinen on ohjattu kunnolla loppuun. Tämä taitaa lukeutua minun ikuisuusteemoihin. Rondo on kyllä hieno treenikaveri. Sen vire säilyy samana treenien läpi, vaikka se alkaisi fyysisesti väsymään.

Sunnuntaina oli vuorossa viime viikolta lykkääntynyt tyhmäleiri vol 3. Rondon kantava teema on edelleen A. Se on lähes täydessä korkeudessa nyt treenataan sitä radan osana. Toistoja ei voi enää ottaa suuria määriä kerralla, kun kulma alkaa olla aika jyrkkä. Kehitystä on tapahtunut, mutta kaipaan Rondolle vielä hieman lisää tasaisuutta toistoihin. En sano, että A olisi vielä varma tai valmis. Vaatii se vielä treeniä ja aikaa, mutta ensi lauantaina kokeilemme sitä myös kisaradoilla. Saa nähdä, miten meidän käy. Figo kisaa vain hyppyradan. Päätin, että sille tulee juoksupuomin lisäksi myös 2on2off, koska toisinaan radoilla puomin jälkeiset radan jatkot ovat todella vaikeita juoksupuomin kanssa. En ole opettanut Figolle käännöksiä muutenkaan, joten pysäytys tulee olemaan niitä tilanteita varten, kun puomilta pitää kääntyä tiukasti tai en usko muuten, että Figo suoriutuisi siitä juosten. 2on2off on palautettu mieleen ja Figo erottelee suoritukset kiitettävästi käskyllä. Treeniä se kuitenkin vielä vaatii, paljon.

Ei olla tehty montaa kertaa molempia kontakteja osana rataa. Oikeastaan, rataa on treenattu ihan liian vähän verrattuna puomiin ja näkyyhän se siinä, että yhteinen sävel Figon kanssa on vieläkin aika hukassa. Tähän pätkään valikoitua huono ihmisnuoli ja kökkö vastakääntö, mutta kontaktit oli hyvät. Jostain syystä en saanut videota tähän suoraan näkyviin, joten tuossa linkki videoon.

Rondo aloittaa nyt kevään jumppaohjelman. Etuvetoisella pikkukoiralla on kovin lihakseton takaosa suhteessa etuosaan. Jospa jumpalla saataisiin hieman tasapainoa lihaksistoon. Kesään mennessä silläkin on jo toivottavasti komeat reidet.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Liikuntaohje: Näin vältät kinnervian!

Kinnerviasta on taas ollut keskustelua ja shelttikasvattajien joukosta löytyy näköjään näitä, jotka uskovat pennun vääränlaisen liikuttamisen olevan kinnervian perimmäinen syy. Näillä ei tietenkään ole ollut koskaan kinnervikaista kasvattia... Toisin sanoen, syytä itseäsi, jos koirasi sairastuu kinnervikaan. Tässä sen sijaan ohje, jota noudattamalla shelttipentua tulee liikuttaa ja saa terveen elämän:

Alle puolivuotiasta pentua EI SAA LENKITTÄÄ!!!
Ulkoilun kesto: 2xpäivässä, koiran ikä kuukausina kerrottuna viidellä. Esim. 3kk ikäistä pentua saa ulkoiluttaa maksimissaan 2X15 min päivässä. Ulkoilu kannattaa jakaa moneen lyhyempään ulkoiluun.
Liika liikunta pentuna voi aiheuttaa koiralle aikuisiässä kroonisen niveltulehduksen!!! Liika liikunta lisää myös polvilumpio- ja akillesjänneluksaation riskiä.

P.S Toistuvat ja pitkittyneet tulehdukset saattavat aiheuttaa jänteen paksuuntumisen, joka aiheuttaa sen, että jänne ei pysy luu-urassa.


Oikeasti, jos tämän vian yleisyys haluttaisiin joskus saada vähenemään, voitaisiin ensin ihan tosissaan jättää ne kinnervikaiset pois jalostuksesta ja olla rehellisiä. Minua henkilökohtaisesti aihe liikuttaa, koska kinnerviasta kuntouttaminen on ollut kieltämättä ikävin kokemus koirien kanssa, siitä huolimatta, että Figo on toipunut täysin ja elää jalkansa kanssa aivan samoin kuin ennen leikkausta.  Olisi varmaan asunto ollut pieninä palasina, jos olisin omat koirat liikuttanut puolivuotiaaksi tuon ohjeen mukaan.

Sitten ihan kuulumisia vain. Taitaa olla vatsatautia liikkeellä, kun Figo sekä kaverin koirat ovat tällä viikolla kaikki sairastuneet. Ei mitenkään raju tauti oireiltaan, Figo on lähinnä vetämätön ja ruokahalu on huono. Ruoka ei ole kelvannut kunnolla keskiviikosta lähtien ja torstaina ei syönyt mitään. Pikkuhiljaa alkaa ruokahalu palailemaan, joten ehkä tämä tästä. 


Maanantaina kävimme taas aamuvarhaisella treenaamassa Olarinluomassa. Juoksupuomi meni suoraan sanottuna aivan penkin alle. Samoin seuraavana päivänä Purinalla en meinannut saada yhtään tosi hyvää toistoa aikaan. Figo oli silloin jo jotenkin väsyneen oloinen, oli varmaan jo alkuviikosta huonovointinen. Viime päivinä ei olla pakkasten takia juurikaan lenkkeilty ja Figo saa rauhassa parannella itseään. Rondo on ainakin toistaiseksi pysynyt terveenä ja toivottavasti pysyykin.




keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Talvikuvia ja lisää treeniä

Lauantaina oli kaunis ilma ja myös kamera lähti lenkille mukaan ulkoilemaan.



Pikkukoirien A-treenit olivat lähes viikon tauolla, mutta tällä viikolla on palattu taas treenien pariin. Korotettiin A:ta vielä lisää keräämällä putkenpainoja minipöydän päälle. Eilen päästiin lopulta painoröykkiöstä eroon, kun laitettiin A maksipöydälle. Koiria ei tuntunut kauheasti nopea korottaminen haittaavan, suurin osa toistoista oli oikein erinomaisia juoksuja. Rondolla tuli muutama liiallinen liito A:n harjan yli niin, että alastulolle osuu vain yksi laukka-askel. Tämä ei ole toivottavaa, koska mikäli Rondo ei aijo kasvaa bordercollien kokoiseksi piakkoin, kyseinen suoritustapa ei ole korkealla A:lla edes mahdollinen. Ainakaan ilman kontaktivirhettä.

Myös Figo teki muutaman toiston A:ta ja puomia. A-suorituksen kanssa on vielä hieman hakemista, välillä etujaloilla tulee vähän turhaa tikuttavaa askelta. Tämä on lähinnä makukysymys, miten haluan Figon suorittava A:n. Kontaktivirhettä se ei ole kertaakaan tehnyt treeneissä. Purinan puinen puomi on jostain syystä helpompi Figolle kuin kumirouhe. Vauhti oli loistava, takajalka- erottelu erinomainen ja vain pari toistoista jäi vähän kontaktialueen yläpuolelle.

Video kummankin treeneistä:




Tänä aamuna hullu agilityharrastaja heräsi ennen kukonlaulua ja suuntasi Espooseen Niinun hallille Minnan ja Karon kanssa. Figon kanssa tein muutaman esteen verran rataa, jossa oli kauheasti tosi vaikeita kohtia irtoavan koiran kanssa. Ei jääty hinkkaamaan sitä, koska pääteema oli tutustua uuteen puomiin uudessa paikassa. Eihän se ihan samalla tavalla mennyt kuin tutuilla puomeilla, hieman oli jännitystä havaittavissa. Puomi oli niin ahtaassa nurkassa, että vauhtia ei olisi saanut käytännössä yhtään. Treenattiin sitten vain puomin puolesta välistä. Pian alkoi Figon itsevarmuus kasvaa ja vauhti kiihtymään. Tullaan treenaamaan vielä lisää tuolla samassa paikassa, mikä on Figolle ehdottoman hyväksi. Rondon kanssa tein pientä takaaleikkaustreeniä muutamalla aidalla sekä putkiin. Meni kerrassaan hyvin pienestä omasta hapuilusta huolimatta.

Tuntuu, ettei minulla ole oikein muuta raportoitavaa kuin edistyminen kontakteilla. Se tosin kuvastaa oikein hyvin nykytilannetta, koska paljon muuta ei olla viime aikoina treenattukaan. Hyvänä innoittajana toimii se, että mitä nopeammin saadaan jonkunlainen suoritusvarmuus Figon puomille ja Rondon A:lle, päästään kisaamaan. Figo kisasi agilityradalla viimeksi lokakuussa 2011 eli on siitä hetki. Jatketaan edelleen samalla linjalla, koirien mielestä kontaktitreenit ovat huippuja!




perjantai 4. tammikuuta 2013

Uutta vuotta

Uusi vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä ja koirat nukkuivat illan. Figo kuunteli muutamia ensimmäisiä kovempia paukahduksia, mutta siitä eteenpäin ei välittänyt niistä. Hyvä näin.

Torstaina ryhmätreeneissä ratana oli hyppyrata vuoden 2010 MM-karsinnoista. Ei olisi kukaan meidän ryhmästä ollut joukkueessa. Erikoista kyllä, lähes jokaista koiraa häiritse renkaan takana oleva häiriöputki niin paljon, että hyppäsivät kehikon läpi monta kertaa. Rondo pääsi alkusekoilun jälkeen lähes koko radan puhtaasti. Kepeille kovasta vauhdista tiukka avokulma leikkauksella onnistui mainiosti ja pakko mainita, että Rondolla on ilmiömäisen hyvät putkijarrut. En ota kiitosta itselleni, koska niiden eteen ei olla tehty mitään.

Figon kanssa taas tuntui harvinaisen takkuiselta. Keppikulma oli vaikea saada onnistumaan, koska Figo ei kovaa avokulmaan tullessaan taitu tokaan väliin vaan kolmanteen. Toinen ongelma löytyy peiliin katsomalla. Vuoden verran pääsääntöisesti minikokoista hipeltäjää ohjanneena, on minulla rytmitys suoraan sanottuna hukassa isompaa koiraa ohjatessa. Esimerkkinä voisi käyttää koiran kääntämistä valssilla. Rondon kääntämiseen riittää, että kääntää rintamasuuntaansa koiraa kohti ja korkeintaan kevyesti merkkaa aidan. Jos merkkaa liian selvästi, tulee kielto. Figoa ohjatessa yritän merkata, ottaa vastakättä, heristää nyrkkiä ja karjaista, mutta silti vetää pitkäksi. Hyvä vaihtoehto olisi ennakoida, tehdä merkkaus oikein rytmittämällä ja lähtemällä ajoissa liikkeelle. Tämä ei vielä tältä ohjaajalta onnistu. Uusi suunnitelma on ottaa ainakin joka toisiin kontaktitreeneihin pieni osuus tekniikkaa. Jospa sillä saadaan yhteispeli näyttämään paremmalta.

Tällä viikolla olemme jatkaneet Rondon A-projektia. Yritimme korottaa A:ta minipöydältä maksipöydälle, mutta näin iso korotus oli näillä treenimäärillä vielä liikaa. Rondo alkoi tulemaan alastuloa yhdellä loikalla ja päädyttiin laskemaan A takaisin minipöydälle. Johan alkoi sujumaan. Seuraavalla treenikerralla korotettiin A:ta lisäämällä minipöydän päälle enemmän putkenpainoja. Hieman maltillisempi korotus siis. Ei taaskaan ongelmaa ja päädyttiin samoissa treeneissä heivaamaan matto kokonaan pois. Nyt viimeistään koirat tajusivat, että maton allahan on A eikä maton poisto vaikuttanut suoritukseen. Tekee elämästä paljon mukavampaa, jos ei mattoa tarvitse enää teippailla.

Myös Figo on treenannut molempia kontakteja. Viimeksi A oli enää n. 20 cm matalampi kuin oikea kisa-A ja päätin, että seuraavissa treeneissä kokeillaan mennä sitä oikean korkuisena. A on ollut tähän asti tosi hyvä ja sitä on siis treenattu muutama viikko. Jotain hyötyä siitäkin, että on juostu puomia puoli vuotta. Puomin onnistuminen vaihtelee, kuten tähänkin asti. Käytin pitkään Figolla speed bumpia alastulolla ja sen poistamisen jälkeen on ollut enemmän ja vähemmän hakemista oikean rytmin kanssa. Epäonnistumiset vaikuttavat taas koiran itsevarmuuteen ja sitä kautta vauhtiin. Olen pyrkinyt pitämään treenit helppoina ja ollaan saatu monia hyviä onnistuneita suorituksia aikaan. Tyypillinen virhe tulee siitä, kun laukka-askel ei vaan osu kontaktille eli etujalat menevät kontaktin yli, mutta takajalkakosketus jää kontaktialueen yläpuolelle. Tätä tapahtuu, jos koira jostain syystä hidastaa aikaisemmin puomilla tai ei osaa säätää askeliaan. Varsinaisia loikkia takajalat rinnakkain tulee tuskin koskaan.  En siis olisi tästä liian huolissani, kun ongelma korjaatuu (toivottavasti) ajan ja itsevarmuuden myötä.

Havainnollistava video, ensimmäinen toisto epäonnistui ja kaksi muuta onnistuivat, vaikka askel jääkin aika ylös kontaktille. Pitäisi hankkia parempi kamera videoimiseen. Vanhalla digikameralla hämärässä hallissa laatu on aika heikko.



Jos harkitsee juoksukontaktien opettamista, kannattaa miettiä, että onko valmis uhraamaan hyvin paljon aikaa ja vierailuja hallilla niiden eteen. Sekä sietämään sen, että epäonnistumisia tulee ja välillä niidenkin jälkeen pitää palkata, ettei koiran itsevarmuus pahasti kärsisi, koska epävarma koira ei juokse täysillä. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden toistojen ero tulisi kuitenkin saada selväksi. Helppoa? Ei minua harmita, että lähdin näitä treenaamaan, kun muistelen taas Figon hitaita kontakteja ennenvanhaan, mutta monet kisastartit olisi jo maksanut niillä bensarahoilla, jotka on maksettu ajellessa hallille. Ja vielä meillä on paljon opeteltavaa. Ehkä kuitenkin jo kuukauden sisällä voisin uskaltautua kokeilemaan kontakteja kisoissa. Ilman onnistumispaineita, koska kisatilanne on vieras ja muutama virhe alkuun ei maailmaa kaada.