torstai 31. toukokuuta 2012

Kylähullun uudet harrastukset

Näyttääkö ihan järkevältä kulkea lähes joka päivä kadulla toisessa kädessä 2 metrinen lankku, ja toisessa kulkee hihnan päässä koira. Ei minustakaan, mutta näin minä teen ja olen tehnyt jo kuukauden päivät. Etenkin niinä hetkinä tunnen oloni hivenen kiusaantuneeksi, kun sama naapuri tulee vastaan kahtena päivänä peräkkäin ja ei sano mitään, katsoo vain pitkään. Mitäs sitä ei kuitenkaan harrastustensa takia tekisi, Figolle tulee nimittäin juoksukontaktit. Opetustapana Trkmanin metodi ja siitä ilosta olen kasvattanut hauiksiani lankkua kantamalla. Kerrostalossa asuvana melkoista hullun hommaa lähteä tähän projektiin, mutta jos tämä onnistuu, niin se on jokaisen oudon katseen, käytetyn tunnin ja epätoivon hetken arvoista.

Sain kuningasajatukseni siinä vaiheessa, kun Figo alkoi olemaan kuta kuinkin treenikunnossa. Jos tästä puolen vuoden pituisesta sairaslomasta ei muuta iloa ollut, niin ainakin se on hyvä, että Figo suoritti viimeksi kontaktiesteitä marraskuussa. Väli oli niin pitkä, että oli hyvä tilaisuus alkaa opettamaan uudelleen kontakteja. Ne ovat olleet Figon tähän astisella kisauralla murheenkryyni. Treeneissä 2on2off on ollut nopea ja Figo menee puomin tai A:n loppuun asti täysillä. Kisoissa sen sijaan, varmaan paljon jännittyneestä ohjaajasta johtuen, Figo on ollut kontakteilla epävarma ja alastulot ovat monesti olleet yhtä hissuttelua. Kellotin kerran videolta, että menetetään puomilla 8 sekuntia, kun odotan Figon laittavan etutassut maahan. Ehkä tässä kohtaa Figosta näkyy se, että sen koulutus ensimmäisenä agilitykoirana, ja koirana ylipäätään, ei ole ollut joka suhteessa kovinkaan tasokasta.

Juoksukontaktiprojekti on tähän asti edennyt ihan toivotulla tavalla. Figolle olen saanut hyvän asenteen treeneihin eikä se ole yrittänyt tarjota 2on2offia kuin muutamalla toistolla, ensimmäisten treenikertojen aikana, olleessaan epävarma. Nyt harjoitukset on siirretty oikealle puomin alastulolle, jonka korokkeena ovat kahdet putkenpainot päällekkäin. Ongelmia on ilmennyt, jos olen kontaktialueen kanssa samalla linjalla tai takana. Hankalaa palkata oikea-aikaisesti koiraa eteen, kun on jättäytynyt itse taakse. Treenattava niitäkin vaan on, koska en aina kisoissakaan ole esteen etupuolella odottamassa. Avustajakin otti ja lähti kesäksi muualle. Olen kuitenkin päättänyt olla kiirehtimättä tämän kanssa ja olla vaatimatta Figolta liikaa. Uudelleenopettaminen on joka tapauksessa hankalampaa kuin koiralle, joka ei osaa vielä mitään. Pitkä matka on vielä toimiviin ja luotettaviin juoksukontakteihin, mutta toivottavasti tämä työ kantaa pidemmän päälle hedelmää. Tahallaan se ei myöskään tee väärin, vaan, jos virheitä tulee, se ei ole ymmärtänyt asiaa tarpeeksi hyvin. Figo on mahtava treenikaveri ja siltä ei virta tekemiseen lopu kesken. Lankunkannon sijaan kylähullu kampeaa tästä lähtien itsensä joka aamu, kukonlaulun aikaan, ennen töihin lähtöä autoonsa ja ajaa hallille vain tehdäkseen muutaman toiston puomin palalla. Ei ole oikotietä onneen.

Katselin vanhoja agilityvideoita enkä voinut olla nauramatta tälle. Tuo on Rondon muistaakseni ensimmäisistä möllikisoista joulukuussa -10. Ei mennyt alkuaikoina ihan niinkuin Strömsössä, mutta pakko myöntää, että jotain kehitystä on tapahtunut tähän päivään mennessä. Tuon jälkeen ei jäänyt varmaan epäselväksi, mitkä olivat meidän ongelmat. Ja ovat jossain määrin edelleen.


Kuvasin tällä viikolla pienen treenivideon Rondon keppitreeneistä. Eihän se treeneissä maailman nopein pujottelija ole, mutta kisatilanteissa kierrokset nopettaa kivasti keppejä. Pääasia nyt, että aloittaa oikein ja kestää leikkaukset sekä puolenvaihdot.




torstai 24. toukokuuta 2012

Treeniä ja vähän kisaakin

Rondon kanssa on takana aika tiivis treeniputki ja sen päälle vielä lähes viikoittain kisoja. Meidät valittiin HAU:n SM-joukkueeseen, joten vielä on muutama viikko aikaa treenata meidät edustuskuntoon. Yksilökisaan ei millään ehditä enää keräämään nollia. Rondon kanssa on keskitytty enimmäkseen kepeille lähetyksiin ja vaikeisiin keppikulmiin sekä putki-puomi - erotteluun. Kepeillä tapahtunut kehitys on ollut ihan huimaa. Vielä kaksi viikkoa sitten en olisi voinut kuvitellekaan lähettäväni Rondoa yli 90 asteen avokulmaan vedolla. Takaaleikkaukset on ylipäätään meille vaikeita, koska Rondo pyrkii kääntymään aina ohjaajaa kohti. Nyt vedot kepeille onnistuvat treenimäärään nähden aivan loistavan hyvin, treeneissäkään ei ole tullut virheitä vaikka kulmat ovat olleet haasteellisia ja olen tehnyt puolenvaihtoja. Putki-puomi - erottelukin on parantunut, mutta ei vielä ihan luotettava.

Pääosaa näyttelevä ohjauksellinenkin ongelma on nimetty. Se on takaakierrot. Ollaan muuten takaakierroissa aivan tajuttoman huonoja. En osaa rytmittää liikettäni viedessäni koiraa takaakiertoon. Figon voi huitaista esteen taakse ja kiertäähän se sen, mutta Rondo pitää ihan tosissaan viedä sinne. Rondo ei myös tahtoisi irrota aidan taakse, joten ohjauksen pitäisi osua juuri kohdilleen siinä vaiheessa. Tässä riittää työnsarkaa vielä pidemmäksi aikaa.

Torstaina 24.5 oli mineillä iltakisat Porvoossa. Ensimmäisenä Savikon agilityrata, jolta tempaisimme nollan. Rondo pysähtyi nätisti kontakteille ja lähti luvalla. Puomilla tosin olin sen verran takana, ettei se laittanut etutassuja maahan, mutta vapautin silti, koska näitä pitäisi vaan treenata lisää. Rondo tuntui kulkevan todella kovalla alustalla tavannomaista hitaammin. Pujottelukin oli ihmeen hidas. Samaa oli kyllä ilmassa muillakin koirilla, niin luulen sen olevan jotenkin alustasta kiinni. Tultiin toiseksi ja saatiin toinen SERT-A! Nyt jäädään odottamaan vuoden aikarajan täyttymistä ja ensi kesänä toivottavasti Rondosta tulee ensimmäinen ava-koirani.

Hyppyrata meni hyvin radan puoliväliin asti. Kepeille lähetin vedolla ensimmäistä kertaa kisoissa koskaan ja onnistui. Rondo tuntui myös kulkevan vähän paremmin. Mutta mutta - yhtä takaakiertoa ennen olin kammottavasti myöhässä ja Rondo kielsi. Sitten jostain ilmestyi se vanha kunnon Rondo, jonka kanssa töpeksimme mölleissä ja tuli kielto myös uudelleen, kun yritin viedä sen aidan taakse. Kielsi vielä kolmannenkin kerran. Kun lopulta selvisimme takaakierrosta, oli seuraavana edessä putki, johon olisi pitänyt mennä vedolla. Ei onnistu, kolme kieltoa taas. Tämän jälkeen en enää laskenut montako kieltoa radan aikana tuli, mutta niitä tuli useampi. Alkoi jo hermo kiristymään, mutta saimme loppukuvion onnistumaan jotenkuten. Huhhuh, toivottavasti tällaisia esityksiä ei nähdä enää jatkossa eikä paketti hajoaisi yhden töksähdyksen jälkeen näin totaalisesti.

Kisojen jälkeen ratkaisimme Outin kanssa Itä-Helsingin herruuden suklaansyönnissä. Aikarajana oli euroviisujen semifinaalin lauluesitykset. Minä voitin! Olen voittanut nyt nopeudessa pizzansyönnissä ja suklaansyönnissä keskipitkällä matkalla, joten voin olla hienoista saavutuksistani ylpeä. Oli fyysisesti raskas kisa ja huono olo sanoin kuvaamaton. Sitä se melkein puoli kiloa suklaata tuntiin teettää, eipä tee hetkeen mieli... :D

Ilmoitin myös Figon kisoihin. Sen kanssa kisataan toistaiseksi vain hyppyratoja, kun kontaktiprojekti on vielä kesken. Ihanaa päästä sen kanssa taas kisaamaan. Tulostavoitteita ei ole, mennään vain pitämään hauskaa, kun koira on vihdoin taas kunnossa. :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Helatorstai reissussa


Suuntana Neuvoton, missä isovanhempien luona hihnalenkeistä ei ole tietoakaan.


Ja koirat pääsivät laitumelle



Suuntana oli tänään myös Kotkan kisat ja matkaa Santalahteen oli vain parikymmentä kilometriä. Kolmesta radasta kaksi ensimmäistä tuomaroi Esa Muotka, ja jatkoimme tuttua linjaamme, tyhmiä virheitä. Ratojen jälkeen meinasin jo repiä pelihousuni. Onko olemassa mitään vaikeampaa kuin takaakierrot ja valssit - kyllä on. Siksi se onkin jännä, että näissä yksinkertaisissa perusasioissa olen tajuttoman huono. Rondo antoi palautteena uuden reiän housunlahkeeseni.

Viimeisellä radalla vaihtui tuomari Pertti Siimekseen ja rata tuntui aika helpolta. Tuloksena ehkä vähän räkänolla, mutta sillä menimme 2. sijalle ja serti siirtyi meille! Rondolla lähti nyt siis valiokello käyntiin. Huippua vielä sekin, että kontaktit olivat aivan täydelliset tänään. En jaksa laskea, moneltako radalta olen kaiken kaikkiaan kävellyt ulos, kun Rondo tulee kontakteista läpi. Viime aikoina päänvaivaa ovat tuottaneet myös lentokeinut. Jos paketti alkaisi tältä osin pysyä kasassa, lyhenisi kilometrin pituinen mitä-pitää-oppia - lista hieman. Todella tyytyväinen voin olla Rondoon tänään. Se teki töitä täysillä ja niitä asioita pitää vain treenata, mitä se ei osaa, kuten putki-puomi - erottelu. Muut ongelmat, mitä radoilla nyt tulee, ovat lähinnä ohjauksellisia. Tällä reissulla matkasta puuttui kuvaaja eikä videoita radoista ole. Lisätty vielä huonolaatuinen kännykällä otettu kuva Rondosta. Oli kaunis kisapaikka.



Leikkasin Rondolle vajaa viikko sitten ohennussaksilla vähän kevyemmän kesätukan. Olkaa mitä mieltä hyvänsä, mutta minun mielestä Rondo ei näytä yhtään hullummalta vähemmässäkään turkissa. Tai ehkä silmäni on vaan tottunut, kun Figo on luonnostaan shelttiurokseksi varsin lyhytkarvainen. Rondosta näkee nyt rakenteen paljon paremmin eikö kaulakaan näytä niin lyhyeltä. Ainoastaan hännästä en leikannut karvaa yhtään.



sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tulosraportti saa jatkoa

Tein kisatöitä tänään HAU:n kisoissa ja samalla kisasin itse kaksi starttia Rondon kanssa. Ei mennyt tälläkään kertaa ihan nappiin. Näköjään nyt uusin trendi on hankkia hyllyjä sekä kieltoja typerillä virheillä.

Luomalan agilityrata oli sellainen perusagilityrata, ei tosin liian helpon tuntuinen. Kolmantena esteenä oli keinu ja, koska viime aikoina ollaan painittu lentokeinujen kanssa, niin vastapainoksi otti Rondo siitä tällä kertaa kiellon. En tiedä miksi se teki niin. Oli menossa keinulle, mutta juuri ennen kääntyikin pois. Saatoin tehdä tai sanoa siinä kohtaa jotain epämääräistä, kun aikaisemmin on ollut ongelmia keinulla pysymisessä. Kielto saatiin, mutta uudella yrityksellä Rondo odotti hyvin keinun laskeutumista. Hyllytettiin, kun useamman aidan suoran jälkeen olisi pitänyt tehdä takaakierto aidalle. Ehdin melkein juoksemaan riittävän lähelle, mutta Rondo ehti jo saada kiinni ja jäi pyörimään jalkoihin. Aita suoritettiin lopulta Rondon toimesta monta kertaa useammasta eri suunnasta. Oikeastaan jäi vähän mitään sanomaton maku tästä radasta. Oli siinä hyvääkin, kuten kontakteilla Rondo seisoi vapautuskäskyyn asti.

Hyppyradalla toteutui varsinainen typerän ohjausvalinnan taidonnäyte. Videolta näkee mitä tapahtuu. Tämän olisi voinut välttää ihan vaan valitsemalla ohjauskuvioksi takaakierron ja saksalaisen, jotka on ehkä yksi niistä harvoista useimmiten onnistuvista asioista. Aina ei kuitenkaan lamppu syty, varsinkaan kun on seissyt tuntikaupalla auringossa, ja se myös kostautuu. Olihan radan keskivaiheilla yksi takaakierto aika takkuisen oloinen, mutta ei virhe, ja muuten rata oli puhdas. No, itseään voi syyttää ja koira työskenteli tänään hienosti. Ja lisäksi olin iloinen, kun Rondo suoriutui 35 cm korkeuden rimoista ilman mitään ongelmia. Niitä on treenattu tosi vähän ja muutaman ensimmäisen treenikerran se juoksi niiden alta. Kaikki hyppärin rimoista ei ollut niin korkealla, mutta ne korkeimmatkaan eivät putoilleet.

Aika pienestä on loppujen lopuksi nyt kiinni, että pakan saa toimimaan. Toki koiran esteosaamisessa on vielä parannettavaa sekä ohjaajan taidoissa, mutta uskon, että nykyiselläkin osaamisella jossain vaiheessa se ensimmäinen kolmosten nolla tulee.


lauantai 12. toukokuuta 2012

Tampere KV

Rondo pyörähti tänään Tampereen KV:ssa ensimmäistä kertaa valiokehässä. Erin sai, mutta jäätiin ilman sijoitusta tällä kertaa. Ihan kivan arvostelun kuitenkin tuli:

Young dog in good condition. Handled well. Balanced head. Good ear carriage. Correct bite. Prominent in eye for me. Prefer more lenght of neck and angulation in front. Has enough angulation in rear. Would like a little more of him over all. Movement ok.

Nyt jää näyttelyt tauolle vähän pidemmäksi aikaa...

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Varpaankoukistajajänteen luksaatio

- mikä se on? Akillesjänteen luksaatio - se kinnervika? Syytä en oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä shelttipiireissä, jopa shelttien jalostuksen tavoiteohjelmaa myöten, puhutaan vain akillesjänteen luksaatiosta, vaikka nimitys on vähintäänkin harjaanjohtava, muttei aivan vääräkään. Varpaankoukistajänne on yksi osa akillesjännettä.

Harmikseni sain kuulla, että Figon sukulaisella Kriisillä on todettu myös sama vika, mikä Figollakin on. Kaiken tämän kautta selvisi, että nimitys akillesjänteen luksaatio on johtanut pahasti harhaan harrastajia sekä jopa kasvattajia. Lisäksi monet eivät ole edes oikein tietoisia, mistä vika johtuu. Sinänsä tämä ei yllätä, koska kaikissa lähteissä puhutaan akillesjänteen luksaatiosta eikä tietoa ole saatavilla. Kuvitellaan, että tuleekin tilanne, että koira joudutaan viemään ontuman takia lääkäriin ja ortopedi kirjaa lausuntoon diagnoosiksi pinnallisen varpaankoukistajajänteen lateraalisen luksaation mikä johtuu sivusiteen repeämisestä. Tässä vaiheessa sheltin omistaja toteaa, että ei ollut sentään sitä akillesjänteen luksaatiota, huh. Totuus vaan on, ettei yhdenkään kinnersheltin lausunnossa lue "akillesjänteen luksaatio" ja nimenomaan varpaankoukistajajänteen luksaatio on shelttien ongelma. En ole eläinlääkäri, saati ortopedi, joten joku asiasta paremmin tietävä voi oikaista, jos on tarvetta. Varpaankoukistajajänne on se osa akillesjännettä, mikä menee kintereen yli varpaisiin asti. Ontumat johtuvat siitä, kun tämän jänteen sivusiteet repeävät ja jänne pääsee liikkumaan sivusuunnassa. Akillesjänne itsessään ei voi luksoitua. Se voi tapaturmaisesti revetä, mutta se ei taas liity nimenomaan tähän shelttien ongelmaan.

Monet eläinlääkärit tuskin edes tuntevat tällaista kansankielentermiä, koska eläinlääketieteessä ei sellaista nimitystä käytetä. Eläinlääkärien tiedot sairaudesta ovat ylipäätään aika rajalliset tietysti ortopedejä lukuunottamatta. Esimerkiksi, kun Figo kävi yliopistollisella eläinsairaalalla kintereen petettyä, eivät 5. vuosikurssin eläinlääketieteen opiskelijat olleet koskaan tällaisesta vaivasta kuulleetkaan.

Kiinnostuin asiasta ja tiedon vähäisyydestä enemmän, ja luin, mitä jalostuksen tavoiteohjelmassa asiasta mainittiin. Hämmästykseni vain kasvoi, kun näin miten suppeasti tämän tason vaiva kuitattiin ja korvaani kyllä särähtää kohta: "Akillesjänteen luksaatio haittaa yksilön jokapäiväistä, normaalia elämää sekä käyttöä käyttötarkoitukseensa pääasiassa toipumisajan verran (muutama viikko – muutama kuukausi)." Melkoista vähättelyä sanoisin. Oman kokemukseni ja muiden kokemuksista selvää ottaneena, sanoisin lähemmäs puolta vuotta. Ei Figo ollut kunnossa siinä vaiheessa, kun kipsi poistettiin ja parin kuukauden päästä eläinlääkäri sanoi, että saa liikkua normaalisti. No, Figon normaalisti tarkoittaa päivässä ainakin 2h lenkkeilyä. Monesti vapaana metsässä tai juosten hihnassa, usein molempia. Uskalsin antaa Figon liikkua "normaalisti" vasta n. 4 kuukauden jälkeen. Eikä se vieläkään ole entisensä. Jalka on kunnossa, mutta muuten kuntoutuksen aikana Figon selkään on tullut sellaisia jumeja, joita sillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Jumeja on myös etuosassa sekä leikatun jalan etureidessä. Toisin sanoen, koko koira on aivan lukossa.

Ensiksi asioista pitäisi alkaa puhumaan niiden oikeilla nimillä. Toiseksi tiedettävästi n. 10%:lla shelteistä on kinnervika. Lukumääräisesti siis paljon tämän kokoisessa rodussa. Veikkaan, että luku on todellisuudessa suurempi. Kriisinkin tapaus löydettiin sattumalta ilman oireilua. Huolestuttavaa on, että niin isolla osalla on perinnöllisestä alttiudesta johtuva, kivulias, usein leikkausta vaativa, koiran toimintakyvyn vievä ja kaikkien elämän pilaava ortopedinen ongelma, josta vapaata linjaa taitaa olla jo mahdotonta löytää. Minua kiinnostaa shelttien tulevaisuus, koska mielestäni rotu on kerrassaan mainio. Uskon, että moni aktiivinen harrastaja tulee vaihtamaan tulevaisuudessa rotua yleistyvien terveysongelmien takia. Todennäköisesti myös minä, vaikka sheltti tuntuukin juuri siltä itselleni sopivalta rodulta.