tiistai 17. maaliskuuta 2015

Paimentyttö hommissa

Lauantai- aamuna suunnattiin auton nokka kohti Someroa. Linin kasvattaja oli järjestänyt kivan paimennuspäivän. En tiennyt etukäteen, mitä koira edes yritetään saada lampailla tekemään, mutta päivän katselun jälkeen aloin tajuamaan homman idean. Pentuja tietenkin vain sytyteltiin eli katsottiin miten ne lampaisiin reagoivat ja mitä niiden vaistot ohjaavat tekemään.


Kuvat: Eva Bergman

Lin näki ensimmäisen kerran elämässään lampaat. Se ei reagoinut mitenkään yllättävällä tavalla vaan suhtautui uuteen asiaan omaan tapaansa melko rauhallisesti ja ensin hieman pohdiskellen. Pieni paimen syttyi heti ja pää ja häntä painuivat alas, kun lähestyttiin lampaita. Itsevarmuus ja into lisääntyivät vielä toisessa sessiossa. En oikeastaan osaa kuvailla sen tarkemmin, kun ymmärrän paimennuksesta hyvin vähän, mutta Linin sanottiin olevan luontainen lampailla. Paimenkoiran koulutus on pitkä tie ja tuskin ryhdyn intohimoiseksi paimennusharrastajaksi, mutta jatkossakin päästään toivottavasti käymään lampailla, kunhan Lin tuosta vielä aikuistuu.



Becca ja Lin, äiti ja tytär

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Tokoa ja pentuagia

Kevät taisi tulla. 


Rondolla alkaa olla alokasluokan tokoliikkeet hanskassa sillä mallilla, että kevään aikana haluaisin mennä kokeeseen. Tai ainakin ennen uusien sääntöjen voimaan astumista. Vielä tarvitsee kisanomaista treeniä liikkuroituna ja seuraamista tarvitsee hioa. Ja vähän kaikkea muutakin, mutta hyvään suuntaan mennään. Viime viikolla treenasin vettä litisevällä Purinan pihalla ja Rondo teki erinoimaisen keskittyneesti ja hyvässä vireessä siitä huolimatta, että se on ollut koko ikänsä agilitykoira, jolle kaikenlainen riekkuminen ja räksytys treenatessa on ollut sallittua. Kiva huomata, että tokon treenaaminen tutussa agilitypaikassakin onnistuu. Liikkeestä ei tosin suostunut menemään maahan, kun oli ällöttävä maa, mutta muuten Rondo saa vain kehuja. Tokossa sen vire on ehkä kaikkiaan parempi. Vähän matalemmilla kierroksilla Rondo on vastaanottavaisempi ja käyttää päätään paremmin kuitenkin ilman, että terä tekemiseen häviäisi. Tähän asti olen käyttänyt palkkana vain ruokaa. Lelujen kanssa "agilityvire" nostaa helposti päätään ja Rondo alkaa haukkua, joten niitä otetaan mukaan vähitellen. 

Figon kanssa piti kisata pari viikkoa sitten, mutta kisoja edeltävissä treeneissä hyppääminen näytti jotenkin tavallista huonommalta, joten päätin perua startit. Nyt hyppääminen näyttää taas normaalilta ja voisi katsella uusia kisoja. SM-kisoihin en yritä edes kerätä nollia enkä niihin edes lähtisi vaikka nollat saisikin. Figon loppuelämän tavoite on pysyä kunnossa ja treenataan sekä kisataan silloin tällöin. Hyvällä tuurilla se viimeinen agilityserti osuisi joskus kohdalle.

Lin pääsi treenaamaan pentuagilityä tänään. Se olikin varsin pro. Tätä ennen ollaan treenattu agilityä  esteillä hyvin vähän. Suorasta putkesta se on juossut muutamia kertoja läpi. Cik & cap opeteltiin temppuna jo pienenä pentuna pöydänjalan ja ämpärin ympäri. Sittemmin sama on siirretty puiden ja tolppien kiertoihin, joten siivekkeiden kiertäminen oli helppo opettaa.  Tänään Lin treenasi itsekseen mutkaputkea sillä aikaa, kun siirtelin esteitä. Suoraa hyppyä ei olla koskaan aikaisemmin tehty, mutta Linille tuntui olevan jotenkin itsestään selvää, että tästä siivekkeiden välistähän kuuluu mennä. Hauska otus ja aika vikkelä. Jospa siitä tulee jonain päivänä yhtä taitava kuin äitinsä Becca

Lin ei ole paljon käynyt lenkillä ilman shelttipoikia, joten käytiin parina päivänä lenkillä kahdestaan. Ei ollut pennun käytöksessä mitään eroa ja oli yhtä itsevarma kuin poikien kanssakin. Pari viikkoa sitten tuli 5 kuukautta ikää täyteen ja silloin Lin oli n. 46 cm korkea. Aikuiskoko on varmaan sellainen reilu 50 cm. Painoa en tiedä, kun Lin ei mahdu seisomaan vaa'alla, mutta painoa on sopivasti, kun ei ole liian laiha tai läski.

Kojoottivarjo

Launtaina bc-lapsi sisaruksineen pääseekin ihmettelemään lampaita. Mielenkiintoista, en ole ikinä käynyt paimentamassa itsekään.