torstai 31. lokakuuta 2013

Foundations

Minulla on mennyt täysin hermot Rondon kielto- ongelmaan. Olen itkenyt asiasta jo vuosia eikä ongelma näytä olevan sitä luokkaa, että korjaantuu itsestään ajan kanssa. Enemmänkin se on itseään ruokkiva kierre. Meillä olisi monta nollaa enemmän ilman niitä. Ja vaikka aina ei tulisi kieltoa, menee turhiin hidastuksiin aikaa ja Rondo ei pääse etenemään parasta vauhtiaan joka esteelle. Osaan myös tunnistaa kieltopaikat kisaradoista aika hyvin, mutta niitä tulee silti. Syy niihin löytyy epäonnistuneesta rytmityksestä. Rondo on todella herkkä reagoimaan rytmin muutoksiin ja toisaalta todella ankara, jos rytmi muuttuu väärin. Se ei ole tyhmä koira vaan oppii uudet asiat nopeasti. Suomessa ohjauskulttuuri on perinteisesti perustunut siihen, että ohjaaja kertoo kehon liikkeellä, mitä seuraavaksi tehdään. Käännytäänkö, mihin suuntaan vai mennäänkö suoraan. Koiran ei tarvitse osata muuta kuin esteet. Tässä tulee meidän ongelma. Sähäkkä, ripeästi liikkuva pikkukoira ja pitkäjalkainen ohjaaja, joka on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Koska Rondolla ei ole aidoilla mitään erityistä tehtävää ja ohjauskin on usein jokseenkin epäkelpoa, se kieltää.

Perusteetkin on tehty aika lailla vetämällä mutkat suoriksi. Rondon ollessa pentu, olin vielä hyvin tuore harrastaja ja peruskoulutus tapahtui ilman sen syvällisempää näkemystä asiaan. Figon kanssa on käynyt samoin, mutta sen ongelmat ovat päinvastaiset, kuten löysät kaarrokset ja huono tekniikka käännöksissä. Vahvistin huomaamattani kummankin vahvuuksia. Figolla irtoamista, Rondolla ohjauksessa pysymistä. Niistä tulikin vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan suunnilleen toistensa vastakohdat. 

En ole ohjaustekniikoiden suuri ystävä muutenkaan, joten päätin kokeilla jotain uutta ja opetan kummallekin Trkmanin cik & cap- käännöksiä. Aloitin niiden treenaamisen Figon kanssa jo vuosi sitten, mutta silloin ei riittänyt maltti hoitaa hommaa loppuun asti. Sen jälkeen ilmestynyt Foundations- video on auttanut ymmärtämään, että mitä siinä oikeastaan opetetaan. Rondolla on pääpaino lähetyksissä, mutta vaadin siltä myös tiukat käännökset. Figo on hyvä kaikissa lähetysjutuissa, mutta iso haaste sen kanssa on pitää tiukat käännökset myös vauhtia lisättäessä. Rima on kummallakin nyt huimat 10 cm korkea ja se nousee hitaasti.

Tein Rondon treeneistä pienen videon. Alussa näkyy kuinka fiksoitunut se on jo tuohon räksyttämiseen päästessään agilityesteille ja mun ohi meneminen on uskomattoman vaikeaa. Muutaman viikon treenillä näkyy aika huima kehitys, vaikka ei olla käyty montaa kertaa esteillä. Vaatii itseltänikin totuttelua tuohon ohjaukseen, koska esim. valssit ohjataan ihan eri tavalla. Rytmityksiä ei tarvita, kun koira osaa koota itsensä ilman voimakasta ohjausta. En usko tästä tavasta löytyvän mitään oikotietä onneen, koska ajoissa pitää olla edelleen kertomassa seuraava este. Kivaa on se, että paljon voi tehdä kotona ilman yhtäkään estettä.



Mitä sitten tavoittelen. Yksinkertaisesti sitä, että aidoillakin kuuluu suorittaa joku tehtävä eikä niitä mennä vain, kun ne sattuvat osumaan matkan varrelle. Rondon fokus aitoihin parantuu ja siitä tulee itsenäisempi eikä niin riippuvainen mun liikkeestä. Figolle taas paremmat käännökset ja asenne, että kääntyminen on kivaa. Samaan saumaan on hyvä parantaa kummankin keppiosaamista ja Rondolle myös kontakteja (A ja keinu).

Koirat kävivät eilen fyssarilla ja Figo oli aika jumissa monesta paikasta. Koiraparka on tuntunutkin aika kankealta viime aikoina. Rondon viime käynnistä ei ole yhtä kauan eikä sillä ollut mikään kovinkaan jumissa. Rondo kisaa Jyväskylässä marraskuun lopussa, kun sinne on kaksi lahjakorttia, mutta ne jäävät tämän vuoden viimeisiksi kisoiksi. Kisainto on aika matalalla nyt. Katsellaan ensi vuonna uudelleen. Kyllä se arvokisatupla tulee, jos osaaminen on oikeasti riittävän hyvää.

Parasta syksyä




sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ehkä joskus me osataan

Kuusi starttia päivässä ei riitä minulle siihen, että tekisin edes yhden nollan. Ei ollut tälläkään kertaa menestyksekästä ajaa Lietoon asti. Virheistä voi syyttää tavallista keskinkertaisempia ohjaajanlahjoja, koska aiheutin lähes kaikki itse. Olen kisannut aika paljon kahden startin kisoja ja todennut, että se ei ole minulle paras vaihtoehto. Jännitän ensimmäistä starttia ja syksyn aikana jännitys on vain pahentunut, etenkin Rondon kanssa. Kolmen startin kisoissa jännitettävänä on sitten vain 1/3 radasta ja suurempi todennäköisyys onnistua kahdella.

Minit aloittivat ja ensimmäinen rata meni monilta osin pieleen eikä vähiten siitä syystä, että olo oli varsin kankea. Hyllytettiin, jos ei vielä arvannut. Heti ensimmäisen radan jälkeen olo on yleensä aina vapautuneempi ja niin tälläkin kertaa. Seuraava agilityrata näyttikin ihan agilityltä ja radalla oli hienoja juttuja, kuten kaikki kontaktit. Suunnittelemani poispäinkäännöt/leikkaukset/mitä lie ovatkaan eivät onnistuneet vaan meni aivan säätämiseksi. Sama juttu hyppyradallakin vähän lievempänä, mutta siellä lisäksi Rondo ohitti yhden aidan enkä jaksanut korjata. Suunnitelmat olivat mielestäni aika hyviä. Ongelma on, etten osaa toteuttaa niitä.



Figon hyppyrata on ainoa, joka tuli videolle. Yksi epäonnistunut pakkovalssi sai Figon hyppäämään aidan väärästä suunnasta, mutta ei muuta vikaa. Seuraavalla agilityradalla sama juttu, yhden valssin jälkeen Figo lähti sellaiselle kaarrokselle, että ohitti poikittaisaidan enkä korjannut. Muuten sujuvaa rataa, puomin käännös onnistui eikä muutakaan valittamista. Viimeisellä radalla puomin suora jatko lähellä olevaan mutkaputkeen ei onnistunut, joten kontaktivitonen oli tulos. Radalla oli pöytä ja Figo ei ollut nähnyt pöytää moneen vuoteen. Mietin ennen rataa, että mitä sanon sille. Käytin "kiipee- ja paikalla"-käskyjä, joista vain jälkimmäinen taitaa tarkoittaa Figolle jotain. Hyvin pysähtyi ja pysyi paikallaan. Tämä rata oli muuten vähän tahmeampi, paljon käännöksiä ja joka radalla rimat tapissa. Figo hidastuu käännöksissä silloin aika paljon.


Tämän vuoden puolella kisaan vielä kahdet kisat Rondon kanssa. Mitään suurta intoa kisaamaan ei ole. Heikosti sujuvat kisat ruokkivat heikkoa itseluottamustani, joten parempi hakea luottoa omasta osaamisesta jostain muualta kuin kisoista. Rondon treenit keskittyvätkin nyt aivan perusteisiin, koska sieltä ongelmat juontavat juurensa. Järkevintähän olisi hoitaa perusteet jo nuorena kuntoon, mutta en niin tehnyt ja se näkyy nykyisin. Onneksi ei ole myöhäistä puuttua asiaan tässäkään vaiheessa. Pahiten meillä kirjaimellisesti tökkii se, ettei Rondo lukitse esteitä vaan kieltää herkästi. Treenisuunnitelma on valmiina ja raportoin kehityksestä myöhemmin.

Figosta en vielä tiedä. Toimivan juoksupuomin opettaminen lienee liikaa vaadittu minun taidoiltani, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Uskon, että kisatavoitteiden asettamattomuus on pidemmällä tähtäimellä parempi tässä asiassa. Figo on kuitenkin muuten jo aika taitava.

Negatiivissävyisistä ajatuksista huolimatta, olen oppinut, että kasa epäonnistumisia laittaa yrittämään enemmän. Jos jokin tavoitteista onnistuu, on palkinto melko suuri. Yhtä hyviä koiria en välttämättä enää saa, joten on minusta kiinni, miten hyvin onnistun ne kouluttamaan.

Loppuun vähän kuvia. Syksy on mielestäni paras vuodenaika, mutta lisääntyvä pimeys häiritsee lenkkeilemistä. Enää ei ole asiaa metsään klo 19 jälkeen. Treeneistä lähtiessä pimeällä en enää uskalla pitää Rondoa irti, kun se kävi kerran ajamassa takaa kettua. Yleensä rusakoiden ym. pikkuelukoiden perästä sen saa karjumalla pois, mutta ketun perästä sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi kettu päätti paeta, se oli nimittäin paljon Rondoa isompi ja olisi tehnyt pikkukoirasta helposti kettupuuhkan itselleen, jos olisi päättänyt puolustautumaan ryhtyä. Tästä lähtien Rondo kävelee Purinan lähellä hihnassa.