Ja taas mennään

Perjantaina kääntyi auton nokka kohti Haminaa ja viikonloppu vietettiin landemaisemissa. Nyt on metsissä aivan julmetusti suppilovahveroita ja pitihän niitä taas käydä keräämässä. Olen kehittänyt kyvyn eksyä metsässä ja pettämätön suuntavaistoni on meinannut hukata minut jo Sipoonkorpeen, mutta tuossa metsässä pysyn hyvin kartalla. Onhan siellä käyty ties kuinka monta kymmentä kertaa. Lauantaina tukikohdasta käsin pääsi kätevästi kisaamaan Kouvolaan.

Mr. Simo ja suuri sienilöytö

Sitten kisoihin. Olen aina yrittänyt päästä Figon kanssa Rantamäki-Lahtisen radoille kisaamaan syystä, että Figo tykkää juosta, mutta me ei tykätä liian monesta käännöksestä. Aina vaan on kisoihin osunut juuri se toinen tuomari meidän kohdalle. Tällä kertaa onnisti. Rondo aloitti agilityradoilla ja kummallakin teki bravuurinsa, juoksukeinun. Alumiinikeinuilla niitä tulee vain harvakseltaan, koska ne laskeutuu nopeasti, mutta nuo raskaat keinut ovat sitten oma lukunsa. Maaliin, tai edes sen lähelle, ei siis ihan päästy, mutta toisella radalla olin jo itse aiheuttanut hyllyn. Unohdin radan! Pitihän tämäkin kerran kokeilla, ohjasin aidan reteästi väärästä suunnasta ja tajusin vasta, kun vahinko oli jo tapahtunut.

Hyppyradan aloittikin medit. Rata ei ollut mikään luukutusrata, piti myös kääntyä, ja epäilin, ettei Figo ehkä hae tiukkaa putken umpikulmaa. Sitä on treenattu viime vuonna, ehkä. Eihän se sinne mennytkään vaan meinasi hakea vieressä olevaa väärää päätä. Sain tyrkittyä koiran oikeaan päähän, mutta kielto tuli häsläyksen seurauksena. Muilta osin puhdas rata ja vielä ihan mukavan tuntuinen. Käännöksetkin olivat Figolle siistit.

Minit menivät seuraavaksi saman radan. En uskonut Rondon hakevan umpikulmaa putkeen sen paremmin, joten valitsin ratkaisun, josta ei tyylipisteitä jaella. Juostiin koko putken ohi, Rondo katseli jo lahkeita, ja laitoin koiran sisään oikeasta päästä. Melkein kuulin ihailevat huokaukset taidonnäytteestäni. Loppurata juostiin astetta hallitummin ja tulihan se ensimmäinen nolla hyppyradalta vihdoin! Lisämausteena vielä sija 1. ja hyppyvaliokello käyntiin. Ei hullumpaa!

Ensi lauantaina mennään taas, nimittäin Lietoon. Elämme nyt jänniä aikoja, kun Figon puomi alkaa vähän kerrallaan lähestyä valmista. Oikealla puomilla oikeasta kulmasta on treenattu pari viikkoa ja puolikas puomi menee jo kohtalaisen hyvällä onnistumisprosentilla. Jospa kohta pääsisi treenaamaan tosissaan kokonaista, toivotaan parasta.