maanantai 19. tammikuuta 2015

Mitäs kaikkea

Tiivistettynä viime vuosi meni koirien ollessa vuorotellen sairaslomalla.

Rondo
 
Rondon sairasloma keväällä oli ja meni, mutta murtunut nuljuluu on ja pysyy jalassa. Agilityyn palasimme hiljalleen aluksi hyvin hitaasti nostamalla rimoja ja Rondo lähtikin kulkemaan taas hyvän näköisesti. Kesän paras ja hauskin reissu suuntautui Klagiin Kokkolaan, jossa juostiin neljä rataa, joista 2 nollaa, 5 (renkaan hajoaminen) ja hylky. Seuraavat kisat oli syyskuussa Lempäälässä. A on ollut tosi huono, mutta en ole jaksanut enkä halunnut siihen panostaa. Loppusyksystä liikkuminen radalla alkoi taas näyttää huonommalta. Yhtenä päivänä meni hyvin ja toisena hyppääminen näytti vaikealta. Eroa arkiliikkumisessa en kuitenkaan huomaa taaskaan. En tiedä oliko jalka taas kipeä, mutta tein päätöksen, että Rondon aktiivinen kisaura loppuu nyt. En halua riskeerata sen hyvinvointia agilityn takia, kun kroppa ei tunnu sitä kestävän. Välillä ollaan menty rataa matalilla rimoilla huvin vuoksi. Olen tyytyväinen, jos se pystyy normaaleihin metsälenkkeihin nyt ja jatkossakin. Koska Rondo on aktiivinen koira ja kaipaa tekemistä, ollaan tutustuttu tokoon. Lajiin, joka ei ole kiinnostanut ennen yhtään, mutta kivan ja osaavan treeniseuran ansiosta intoa siihenkin on jostain löytynyt. Rondo on omaan tyyliinsä nopea ja sähäkkä ja tuntuu tykkäävän siitäkin. Oletinkin, että ei sitä kiinnosta niin mitä tehdään, kunhan tehdään. Katsotaan, mitä saadaan aikaan eikä ole kiire mihinkään. Päätös agilityn lopettamisesta on harmittanut, mutta katson sen parhaaksi. Rondon veroista shelttiä tuskin tulee toista ja agilityä sen kanssa tulee ikävä.

Parhaat radat tältä vuodelta:




Figo

Agility Figon kanssa tuntui helpolta keväällä ja SM-nollat saatiin kerättyä aika helposti. Ensimmäiset SM-kisat kisattiin kesällä, mutta muutamaa viikkoa aikaisemmin sen liikkuminen oli muuttunut jotenkin vähän hitaammaksi ja voimattoman näköiseksi radalla. Fyssarikäynti ja parin viikon tauko ei muuttanut tilannetta juurikaan ja SM-karsintaradalla tehtiin keppivirhettä lukuunottamatta hyvä rata, mutta Figo ei mielestäni liiku siinäkään ihan normaalisti.



Viikko SM-kisojen jälkeen näin Figon kannattelevan oikeaa takajalkaansa. Vastaavan ontuman olin nähnyt pari vuotta aikaisemmin vasemmassa jalassa ja tiesin kintereen menneen. En tiedä tuntuiko jalka jotenkin erilaiselta jo ennen varsinaista luksoitumista, mutta sitä olisi tuskin voinut millään estää. Illalla kintereessä tuntui myös hieman turvotusta ja seuraavana arkipäivänä varasin ortopediajan. Leikkaus oli heinäkuun alussa ja sen jälkeen on kuntoutettu jalkaa. Tukiside poistettiin elokuun alussa ja jalka oli muhinut paketissa koko helteisen heinäkuun. Jalka olikin todella hiertynyt, kipeä ja vähän tulehtuneen näköinen, mutta iho parantui onneksi nopeasti siteen poiston jälkeen.


Siitä eteenpäin kuntoutus on sujunut hyvin ilman takapakkeja ja lokuussa annoin Figon liikkua lenkeillä miten tahtoo. Joulukuussa mentiin ensimmäisen kerran agilityä ja Figo tuntuu ihan samalta viedä kuin aikaisemminkin. Toivottavasti kinnerkoettelemukset olisi sen osalta nyt tässä. Molemmat jalat on leikattu ja laskin, että Figo on nukutettu tai rauhoitettu elämässään 11 kertaa. Aika iso määrä ja suurin osa on liittynyt noihin kinnerjuttuihin. Nyt tammikuussa fyssari antoi kehuja, että leikatun jalan puoli oli hyvin liikkuva eikä jumissa mistään. Hyvä uutinen ja siitä voi päätellä, että Figo käyttää molempia takajalkojaan yhtä paljon. 

Lin


Jos viime vuodessa oli paljon kurjaa, niin marraskuun lopussa saatiin valonpilkahdus risukasaan, kun pieni bordercollie- pentu Lin saapui laumaamme vilkastuttamaan. Lin on virallisesti Peatdigger Ruby, työlinjainen, lyhytkarvainen tricolour tyttö, jolla on nyt ikää 16 viikkoa. Figo otti pennun hyvin vastaan, kun Rondo taas kertoi aluksi, ettei sohvalle ja sängylle ole ainakaan mitään asiaa eikä sisällä sovi riehua. Ulkona taas Rondo on juossut pennun kanssa paljonkin. Lin on vilkas ja erittäin ahne, mutta rauhoittuu myös tosi hyvin. Yöt nukkuu ja en ole kertaakaan kuullut sen pitävän mitään ääntä yksin jäädessään. Erona sheltteihin on ollut se, ettei Lin ole haukkunut juuri ollenkaan ja välillä jää paimenkyttäämään leikkiessään muiden koirien kanssa. Leluja ei ole onneksi tuijotellut yhtään ja leikkiminen sujuu tosi hyvin niin repimislelulla kuin heitettävälläkin lelulla. Yhdessä leikkimistä ollaan harjoiteltu erilaisissa paikoissa ja se puoli on hyvällä mallilla. Temppuja ja sheippaamista ollaan tehty ja taitava pentu se onkin. Asenne on myös hyvä. Viime viikolla Lin meni ensimmäisen kerran putkesta läpi. Mikään kiire esteille ei ole, harjoitellaan aluksi pään ja kropan käyttöä.



Videolla 10 viikkoinen Lin


Luonteeltaan muutenkin oikein lupaava pentu. Ei hössötä turhia ja ollaan käyty sosialistumassa mm. junassa, Helsingin rautatieasemalla ja eläinkaupoissa. Vieraat isot koirat (muut kuin bortsut) ovat vähän jännittäneet aluksi, mutta kaikista jännittävistä jutuista on päässyt yli pienessä hetkessä. Uusia ihmisiä, varsinkin lapsia kohtaan on tosi avoin, suorastaan riehakas. Suurin toiveeni on vain, että Lin olisi terve.

Ikää kuvissa melkein 16 viikkoa ja kokoa yhtä paljon kuin Figolla