torstai 31. toukokuuta 2012

Kylähullun uudet harrastukset

Näyttääkö ihan järkevältä kulkea lähes joka päivä kadulla toisessa kädessä 2 metrinen lankku, ja toisessa kulkee hihnan päässä koira. Ei minustakaan, mutta näin minä teen ja olen tehnyt jo kuukauden päivät. Etenkin niinä hetkinä tunnen oloni hivenen kiusaantuneeksi, kun sama naapuri tulee vastaan kahtena päivänä peräkkäin ja ei sano mitään, katsoo vain pitkään. Mitäs sitä ei kuitenkaan harrastustensa takia tekisi, Figolle tulee nimittäin juoksukontaktit. Opetustapana Trkmanin metodi ja siitä ilosta olen kasvattanut hauiksiani lankkua kantamalla. Kerrostalossa asuvana melkoista hullun hommaa lähteä tähän projektiin, mutta jos tämä onnistuu, niin se on jokaisen oudon katseen, käytetyn tunnin ja epätoivon hetken arvoista.

Sain kuningasajatukseni siinä vaiheessa, kun Figo alkoi olemaan kuta kuinkin treenikunnossa. Jos tästä puolen vuoden pituisesta sairaslomasta ei muuta iloa ollut, niin ainakin se on hyvä, että Figo suoritti viimeksi kontaktiesteitä marraskuussa. Väli oli niin pitkä, että oli hyvä tilaisuus alkaa opettamaan uudelleen kontakteja. Ne ovat olleet Figon tähän astisella kisauralla murheenkryyni. Treeneissä 2on2off on ollut nopea ja Figo menee puomin tai A:n loppuun asti täysillä. Kisoissa sen sijaan, varmaan paljon jännittyneestä ohjaajasta johtuen, Figo on ollut kontakteilla epävarma ja alastulot ovat monesti olleet yhtä hissuttelua. Kellotin kerran videolta, että menetetään puomilla 8 sekuntia, kun odotan Figon laittavan etutassut maahan. Ehkä tässä kohtaa Figosta näkyy se, että sen koulutus ensimmäisenä agilitykoirana, ja koirana ylipäätään, ei ole ollut joka suhteessa kovinkaan tasokasta.

Juoksukontaktiprojekti on tähän asti edennyt ihan toivotulla tavalla. Figolle olen saanut hyvän asenteen treeneihin eikä se ole yrittänyt tarjota 2on2offia kuin muutamalla toistolla, ensimmäisten treenikertojen aikana, olleessaan epävarma. Nyt harjoitukset on siirretty oikealle puomin alastulolle, jonka korokkeena ovat kahdet putkenpainot päällekkäin. Ongelmia on ilmennyt, jos olen kontaktialueen kanssa samalla linjalla tai takana. Hankalaa palkata oikea-aikaisesti koiraa eteen, kun on jättäytynyt itse taakse. Treenattava niitäkin vaan on, koska en aina kisoissakaan ole esteen etupuolella odottamassa. Avustajakin otti ja lähti kesäksi muualle. Olen kuitenkin päättänyt olla kiirehtimättä tämän kanssa ja olla vaatimatta Figolta liikaa. Uudelleenopettaminen on joka tapauksessa hankalampaa kuin koiralle, joka ei osaa vielä mitään. Pitkä matka on vielä toimiviin ja luotettaviin juoksukontakteihin, mutta toivottavasti tämä työ kantaa pidemmän päälle hedelmää. Tahallaan se ei myöskään tee väärin, vaan, jos virheitä tulee, se ei ole ymmärtänyt asiaa tarpeeksi hyvin. Figo on mahtava treenikaveri ja siltä ei virta tekemiseen lopu kesken. Lankunkannon sijaan kylähullu kampeaa tästä lähtien itsensä joka aamu, kukonlaulun aikaan, ennen töihin lähtöä autoonsa ja ajaa hallille vain tehdäkseen muutaman toiston puomin palalla. Ei ole oikotietä onneen.

Katselin vanhoja agilityvideoita enkä voinut olla nauramatta tälle. Tuo on Rondon muistaakseni ensimmäisistä möllikisoista joulukuussa -10. Ei mennyt alkuaikoina ihan niinkuin Strömsössä, mutta pakko myöntää, että jotain kehitystä on tapahtunut tähän päivään mennessä. Tuon jälkeen ei jäänyt varmaan epäselväksi, mitkä olivat meidän ongelmat. Ja ovat jossain määrin edelleen.


Kuvasin tällä viikolla pienen treenivideon Rondon keppitreeneistä. Eihän se treeneissä maailman nopein pujottelija ole, mutta kisatilanteissa kierrokset nopettaa kivasti keppejä. Pääasia nyt, että aloittaa oikein ja kestää leikkaukset sekä puolenvaihdot.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti