Mitäpä olisi kesä ilman kisareissua, jossa ei ole mitään järkeä. Tai on järkeä siinä mielessä, että kisaaminen on mukavaa ja kisapaikka on kiva. Ja tarjolla on vielä viikonlopun aikana kolmosille 6 rataa. Toteutus puolestaan aiheutti päänvaivaa, kun matkaseurani Korhonen oli tulossa Kuopiosta ja aikataulujen sovittaminen työaikoihin, ja VR:n kanssa, ei mennyt ihan niin kuin olisi mukavinta. Lopputuloksena matkani Helsingistä Raumalle taittui Tampereen kautta, mistä poimin Outin kyytiin. Takakontissa Tampereelta eteenpäin 4 koiraa ja takapenkillä tavaraa kuin kahden viikon telttaretkelle. Lähtö kotoa n. klo 21.30, Tampereella 23.30 ja perillä Raumalla suunnilleen kahdelta yöllä. Ääripään ihmisinä olemme kisapaikalla joko viimetingassa tai 12 tuntia ennen kisan alkua. Jossain vaiheessa Tampereen jälkeen totesin, että nyt ei olla kyllä menossa Raumalle, vaan Turkuun. Silmät ristissä pimeässä ajaessa olin ajanut Raumalle kääntyvän tien ohi, mutta ehdin tajuta virheeni kuitenkin vain pari kilometriä risteyksen jälkeen. Olisi sitä voinut olla vähän ihmeissään huomatessaan olevansa Turussa. Tähän ei voi kuin todeta, että ei olisi ensimmäinen kerta.
Raumalle tullessa oli ihan pimeää ja hajua kisapaikasta oli sen verran, mitä muistikuvia kahden vuoden takaa löytyi. Paikan löytyminen olikin varsinainen täsmäisku. Kisapaikalla oli iso nurmialue ja radat olivat vähän sivummalla hiekkapohjalla. Pistettiin teltat pystyyn nurmikolle ja ihmeen kätevästi sekin kävi, vaikka sen teltan olen kasannut viimeksi vuonna x ja mitään valonlähdettä ei ollut. Oli myös aika kylmä, auton mittarin mukaan 10 astetta. Aamulla ykköset aloittivat kahdeksan aikaan ja sitä ennen heräsin jo möykkään. Oli kaikkea muuta kuin virkeä ja hyvinlevännyt olo. Kahden vuoden takaisen tapaan, oli ihan järjettömän kuuma ja omien ratojen alkuun oli tuntikaupalla aikaa. Tuloksellisesti olikin laihin kisaviikonloppu pitkään aikaan. Rondon kanssa törttöilin triplahyllyn verran ja Figolle hyppyradalta vitonen keppien aloituksesta. Olin näköjään unohtanut rollaattorini kotiin, kun yhdellä radalla juoksin päin putkea niin, että jouduin ottamaan siitä tukea ja toisella kolaroin Rondon kanssa niin pahasti, että pikkukoira pyörähti kierroksen kyljellään, ja minä otin käsillä maasta tukea. Tässä rytäkässä ei sattunut kuitenkaan sen suurempia vahinkoja. Ohjasin Figoa niin kuin ohjasin ykkösissä ja jäin konttamaan. Tällä taidonnäytteellä tyrkkäsin Figon oikean keppivälin ohi ja tokaan väliin sujahti. Niin ja kepeille lähestyminen oli aivan suora. No, olihan se kuitenkin Figon ensimmäinen tulos sairasloman jälkeen.
Seuraavaa yötä emme onneksi nukkuneet teltoissa vaan kesähotelli Raumassa. Sunnuntaiksi oli luvattu sadetta, mutta aamulla aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin lauantainakin. Olin varannut turhaan kassillisen ryysyjä vesisateen varalta. Kunnolla nukuttu yö auttoi asiaa ehkä se verran, että sunnuntai oli tuloksellisesti astetta edellistä päivää parempi. Rondolle tulokset: 0 (joka oli oikeasti kielto) ja sija 2 Ainon jälkeen. Kerran sentään päästiin palkinnoille, mitäpä olisi Rauman reissu ilman yhtäkään muumimukia. Hyppäriltä vitonen ja vikalta radalta hylky. Figo hyllytti ratansa hyppäämällä aidan väärästä suunnasta. Harmittaa, kun Rondon ensimmäinen hyppyserti jäi niin pienestä kiinni. Aino voitti tämänkin radan ja serti meni kakkoselle, jonka aika oli suunnilleen sama kuin Rondolla kiellon kanssa. Hyppärinolla ei ole ollut ennen näin lähellä. Aikaisemmat hyppyradat ovat olleet enemmän ja vähemmän katastrofeja.
Näiden kisojen jälkeen avautui paremmin silmät meidän nykyisestä tasosta. Figon kanssa hommaa riittää yhdellä sun toisella saralla ja kisataan sen kanssa nyt, että saadaan taas joku rutiini kisaamiseen. Viimeisimmästä nollasta on kohta vuosi aikaa. Voisi melkein poksauttaa shamppanjan merkkipäivän johdosta. Rondon kontaktit toimii ja ei toimi. Raumalla teki hienoja pysähdyksiä ja kesti härkkimisen, mutta kaksi kertaa puomi tultiin aivan suoralla juoksulla. Ehkä tämä "voittaja"-mieliala vielä laantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti