maanantai 24. syyskuuta 2012

Suunnatonta onnistumisen riemua

Ei ole ollut näin hyvä mieli agilitykisojen jälkeen pitkään aikaan. Riihimäellä oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat ja sinne suunnattiin kisaamaan. Me ei piirinmestaruuksiin osallistuttu, kun ei piirissä asuta, joten ihan normikisat oli meille. Rondo nappasi agiradalta nollan ja voitti! Hyppyradalla harmillisesti putosi radan alkupuolella yksi muurinpalikka ja radan lopussa vähän luovutin. Kolmesta kiellosta tuli hylly, mutta ei jäänyt tupla, ja samalla ensimmäinen hyppärinolla, taaskaan kovin paljosta kiinni. Alla voittorata:


Figo meni myös hyppärin ja viimein saatiin merkintä kisakirjaan sairasloman jälkeen! Edellinen nolla on elokuulta 2011 ja onnistuminen kaikkien vastoinkäymisien jälkeen lämmittää mieltä yhtä paljon kuin Rondon nollavoitto. Ei se rata tosin mistään suunnasta katsottuna mikään huikea suoritus ollut. Mielestäni se oli hyvä viimeiselle putkelle asti, mutta loppurata hajoaa ihan täysin, ohjaus on häpeällisen myöhässä ja Figon jokainen käännös on löysä. Ei se kuitenkaan mitään, koska nollalla selvittiin maaliin ja tässä tapauksessa huono nolla tuntuu uskomattoman hyvältä. Nyt voidaan alkaa pyrkimään kohti parempaa, Figossa on siihen kyllä rahkeita.


Pitää paikkansa, että onnistumisia arvostaa ihan eri tavalla, kun ensin vähän koetellaan. Alkuvuoden treenasin pelkästään Rondon kanssa, Figon toipuessa leikkauksesta. Sen kevään jälkeen Rondon tulokset ovatkin olleet aivan eri luokkaa verrattuna aikaisempiin. Silti olin pitkään katkera siitä, että juuri, kun homma alkoi Figon kanssa toimimaan ja minäkin aloin olemaan parempi ohjaaja, päättää kohtalo asettua meidän kisauraa vastaan ja itse vammakin on sitä sorttia, että kaivelee ja syvästi. Siinä missä alkuvuodelle olin suunnitellut kisoja ja treenejä, opetteli Figo kävelemään uudelleen neljällä jalalla. Puolen vuoden kuluttua voi kukin uskoa, ettei koira ole enää ihan yhtä taitava kuin ennen vammaa. Jos jotain hyvää kuitenkin haluaa löytää koko jutusta, niin osaan arvostaa nykyään paremmin sitä, että on ylipäätään terveet koirat, joiden kanssa pystyy harrastamaan. Se ei olekaan itsestäänselvyys. Agilitytulosten huonontuminen ei ole tietenkään se asia, mikä on kinnervian takia eniten harmittanut, mutta tämä onnistuminen pitkän ajan jälkeen on ehkä vertauskuva minulle itselleni siitä, että kinnerviasta on tällä erää selvitty.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Juoksukontaktipäivitys

Figon juoksukontaktit on edennyt madalletulle puomille asti. Alla video tämän päivän treeneistä. Puomin edessä on aita ja Figo juoksee hyvin eteenpäin, vaikka heitän sille itse pallon. Hehheh, kuinkahan monta hyllyä Figo tulee kisauran jatkuessa ottamaan, kun se luukuttaa puomilta edessä näkyvälle esteelle. En aijo opettaa käännöksiä, uudelleen opettaminen on muutenkin jo tarpeeksi hidasta. Lisäksi en halua Figolle mitään sellaisia tekijöitä, joista se voisi hämmentyä ja tulla epävarmaksi, tai varsinkaan sitä, että se alkaisi katsomaan minuun ollessaan puomilla. Hyväksytään siis se, että hyllyjä joskus tulee.

Madalletulla puomilla on treenattu nyt pari viikkoa, nimenomaan sitä, että päästän koiran liikkeelle eri kohdista tasaista osaa. Se alkaa nyt toimimaan, voin päästää Figon mistä tahansa kohdasta ja se juoksee hyvällä onnistumisprosentilla. Seuraavaksi siirrytään takaisin oikealle puomille. Alkaa tämäkin projekti olemaan ehkä jo voiton puolella. Onhan näitä tahkottu monen monta kuukautta, mutta edelleen olen sitä mieltä, että työ on sen arvoista. Edistysaskeleet motivoivat myös aina jatkamaan.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

3-vuotias Rondo

Kuva Sara Menna
Kolme vuotta on pian vierähtänyt siitä, kun Rondo liittyi joukon jatkoksi. Tähän asti yhteinen elämä on sujunut ilman suuria vastoinkäymisiä ja arkielämässä Rondo on kaikin tavoin helppo koira. On se myös hieman omanlaatuinen otus, joka tykkää oleskella sohvan käsinojalla, omaa erikoisen äänirepertuaarin ja olemuksessa on hiven prinsessaa. Maailma ei Rondoa pelota, ja se onkin parasta kohdata häntä selän päällä. Sitten on vielä agility-Rondo, jonka leppoisa olemus vaihtuu räyhäävään, intensiivisesti työskentelevään ja taistuletahtoiseen pikkumonsteriin. Ohjaajan vaatteista löytyy reikä jos toinenkin, mutta pikkuhiljaa alkaa kommunikaatio koiran kanssa radalla toimimaan.

Toivottavasti yhteinen taival saa jatkua yhtä keveänä kuin se on tähänkin asti ollut.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ei huonoa ettei jotain hyvääkin

Viikko sitten kisasin Figon kanssa yhden hyppyradan Ojangossa. Paras rata pitkään aikaan, mutta valitettavasti siltäkin hylly. Tämä viikonloppu meni kisatessa ja töitä tehdessä syysskaboissa. Lauantaina kisasin Rondon kanssa kaikki kolme rataa ja Figon kanssa hyppärin. Minien agilityrata sisällä ja medien hyppäri ulkona, osuivat täysin päällekkäin ja hädin tuskin ehdin katsastaa kumpaakaan rataa kunnolla läpi. Koirien lähtöjä piti järjestellä niin, että ehdin kummankin kanssa radalle. Ensin suoritin Rondon kanssa kroatialaistuomarin radan. Nyt teki näköjään hyvää, kun rataa ei ehtinyt turhia miettimään. Tehtiin kohtuu sujuva nolla ja sillä irtosi voitto. Kontakteillakaan ei ollut havaittavissa sikailua. Radalta juoksin suoraan autolle ja koira vaihtoon. Sitten suoraan seuraavalle radalle. Olin järjestänyt Figon menemään luokkansa viimeisenä ja meitä odoteltiinkin jo. Tässä vaiheessa ei tiennyt hyvää, kun jouduin tosissaan miettimään estejärjestystä. Edellisestä radasta hengästyneenä, ohjasin Figon jo kolmannesta aidasta väärältä puolelta. Samoin keppien sijaan Figo meni tyrkyllä olleeseen putkeen, kuten n. 90 % muistakin koirista, joiden radan näin. Medeissä ei tullut yhtään tulosta koko radalta. Samaan ansaan meni myös Rondo myöhemmin.

Laamasen agilityrata tuntui kauhealta vääntämiseltä. Alussa ei tuntunut olevan yhtään suoraviivaisesti etenevää kohtaa. Puomille tultiin putkesta aika jyrkästä kulmasta. Oli alkanut sataa ja puinen puomi alkoi olla vaarallisen liukas. Rondo liukasteli ylösmenolla ikävän näköisesti, mutta ei onneksi pudonnut. Inhoan epäsuoria lähestymisiä puomille, varsinkin puisille. On jäänyt huonot muistot siitä, kun Figo kompuroi joskus pahasti. Hyppyradan Rondo siis tosiaan myös hyllytti käymällä kurkkaamassa väärään putkeen.

Sunnuntaina kisatöiden lomassa kisasin medien hyppyradan. Mukava rata, mutta harmillista sössintää. Figo poimi omatoimisesti vähän epäloogisia esteitä, mutta ainahan tässä kohtaa voi myös vilkaista peiliin. Viikonlopun radat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan kelvollisia ja olen niihin tyytyväinen, vaikkei tuloksilla taaskaan varsinaisesti juhlittu. Ja tulihan sieltä nyt se nollavoitto ensi vuoden karsintoja ajatellen. Mielessä on nyt miljoona uutta treeni-ideaa.