perjantai 17. heinäkuuta 2015

Klagi ja ALO1

Kesälomareissuna suunnattiin Klagiin Kokkolaan. Lähdettiin Sennin kanssa jo torstaina, niin ei ole perjantaina kiire mihinkään. Leirintäalueen mökit olivat täynnä, mutta bongattiin ilmoitus, jossa joku tarjosi asuntovaunua vuokralle. Tartuttiin tarjoukseen ja saatiin vaunu lainaan. Tilaa oli kiitettävästi viidelle koiralle sekä kahdelle ihmistelle ja eikä ollut yhtään huonompi vaihtoehto kuin mökki. Iso plussa oli etenkin se, että ei tarvinnut ajaa kisapaikalle eikä pois ja koirat sai lepäämään muuallekin kuin häkkiin. Figo kisasi viisi starttia ja ei tehty yhtään nollaa. Suoritus jo sinänsä etenkin huomioiden se, että keväällä nollaprosentti oli 70 luokkaa. Kaikkea pientä sattui, Figolle tuntui olevan keppien aloitukset useammalla radalla hukassa ja niistä tuli virheitä. Keppien muistelu olisi tarpeen sitten, kun taas voidaan treenata. Sääkään ei suosinut. Aurinko kyllä paistoi, mutta kova tuuli ja viileä ilma eivät tuoneet mieleen lämpimiä heinäkuun ilmoja. Naama kuitenkin paloi, niin jotain kesäistä. Kuitenkin hyvä reissu, vaikka tulostaso olikin tänä vuonna matala. Perjantaina käytiin tutustumassa Kokkolan lähellä hienoihin hiekkarantoihin, joilla käveltiin pari tuntia. Kerrankin oli riittävän iso baana bortuillekin juosta kovaa ja paljon.


Maanantaina lähdettiin ajamaan pois Kokkolasta ja välietappina oli tokokoe Ilmajoella. Tämä koe oli viimeinen mahdollisuus saada ykköstulos vanhoilla säännöillä, joten toivoin nyt kovasti kokeen onnistumista. Viikkoa aikaisemmin käytiin kokeessa Janakkalassa. Siellä uutena juttuna tulikin Rondon passivoituminen kehään mennessä, jota ei tapahtunut ensimmäisessä kokeessa Purinalla. Se sitten näkyikin kaikissa liikkeissä tahmeutunena ja terävyyden puutteena, jota ei ole koskaan tapahtunut treenatessa. Kakkostulos tästä kokeesta, kun nollattiin taas liikkeestä maahanmeno. Liikkeen jälkeen tuomari kysyi, että tiesinkö voivani yrittää vielä kasia tuplakäskyllä. En tiennyt. Jos olisin, olisi riittänyt ehkä kaksi koetta vähemmän ykköstuloksen saamiseen.

Ilmajoella Rondo alkoi taas tahmeutumaan kehään mennessä sitä mukaan kuin jännitin itse enemmän. Seuraaminen oli tosi surkeaa ja perusasennot jäivät vajaiksi, mutta muuten Rondo työskenteli tarkasti ja meni tällä kertaa jopa liikkeestä maahan. Ykköstulos pistein 166. Ei mitään erityisen hienoa katseltavaa, mutta se tulos, jota haettiinkin. Nyt pitää etsiä sitä rentoutta kokeisiin. Varmasti haahuiluun vaikuttavana tekijänä on oma jännitys. Agilityssä Rondon kierrokset oli aina niin korkealla, mutta ohjaajan jännitykset ei siinä paljon painaneet enkä ole jännittänyt agilitystartteja enää pitkään aikaan. Tokossa vire on matalampi ja Rondo reagoi herkemmin omaan jännitykseeni. Nyt päästään treenaamaan avon liikkeitä uusin säännöin, mikä onkin paljon mielekkäämpää, kuin pelkkä tylsien alo-liikkeiden hinkuttaminen. Jospa sitten pääsemme rennommin mielin joskus avon kokeeseen eikä mitään tulospaineita enää ole.

Figo on tosiaan taas sairaslomalla. Juuri ennen reissuun lähtöä huomasin Figon mahasta poistessani punkkia, että toinen kives on selvästi toista suurempi. Muistutti ikävän paljon kasvainta. Onneksi on tuttuja eläinlääkäreitä ja Figo leikattiin heti tiistaina, kun tultiin kotiin. Figon voinnissa ei ole tapahtunut mitään muutosta enkä nähnyt syytä olla kisaamatta, kun koira ei muuten vaikuta mitenkään sairaalta. Keuhkoröntgenissä kaikki ok eikä suurentuneita imusolmukkeita tuntunut, joten toivotaan, että kyseessä olisi joku hyvänlaatuinen kasvain. Patologille lähti koepala ja sen vastaus aikanaan selviää. Figolla on ollut kyllä ikävyyksiä ja leikkauksia yhden koiran edestä riittävästi. Vuosi sitten oli jalka paketissa kinnerleikkauksen takia. Kastraatiosta sentään toipuu nopeasti.

Lin matkasi mukana turistina ja kulki nätisti joka paikassa mukana. Hyvin on selvinnyt tänä kesänä pitkistä automatkoista ja mökki-/asuntovaunumajoituksista. Hermorakennettakin tuli testattua, kun tokoa treenatessa Kokkolassa leirintäalueen viereisellä nurmella, alkoi joku vähäjärkinen ampumaan ilotulitusraketteja sadan metrin päästä treenaavista koirista. Rondo ei välitä raketeista eikä sen maailma järkkynyt tälläkään kertaa ja tuli todettua myös Lin laukausvarmaksi. Otti heti laukausten jälkeen lelun suuhun ja oli ihan normaalisti.

Linin puomitreenit menevät eteenpäin. Nyt voi puhua jo puomista, kun ollaan siirrytty lankuilta matalalle puomille. Lin näyttää olevan melko pitkälaukkainen etenkin, kun ikää on 9,5 kuukautta. Pari missausta aina välillä, mutta hyvä osumaprosentti muuten.Videolla tulee mutkaputkesta ja kovassa vauhdissa aloittaa puomin sattumanvaraisesti etu- tai takajaloilla, mutta välillä ensimmäinen askel tulee ylösmenonkontaktin yli. Pitää vähän fiksailla aloitusvauhtia, niin ettei tulisi puomin alkuun ihan niin kovaa. Tässä vaiheessa kuitenkin tärkeämpää tajuta alasmenolle osuminen.


Loppuun vielä rantakuvia Kokkolasta.




Lepohetki rannalla

 





Vaanimista jonossa

 




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Lisää Lin agilityä

Shelttipojat olivat viikon mökillä, niin käytiin Linin kanssa treenaamassa ihan kahdestaan. 9 kuukautta ikää tuli myös juuri täyteen. Ensimmäistä kertaa tehtiin noin rataa muistuttavaa pätkää, että tulee omaakin liikettä ja ohjausta mukaan. Linillä löytyy halua mennä kovaa, mutta on koko ajan vastaanottavainen ohjaukselle ja käskyille eikä vain paahda päättömästi. Ajattelee, mutta ei pohdiskele liikaa. Uskon, että siitä tulee tosi hyvä. :)



Lankkua on treenattu kahden viikon sisällä kerran. Laitoin molemmat puomin alastulot peräkkäin, kun Linillä ei mahdu yhdelle alastulolle kahta täyttä laukka-askelta täydessä vauhdissa ja yksi lankku sujuu jo hyvin. Siitä sitten lähdetään korottamaan, kun juoksee hyvin kahdellakin. Itse treeni kesti ehkä 5 min, lankkujen maahankaivaminen vähintään 20 min. Fiksua tosiaan, mutta mikäs sen hauskempaa kuin kaivaa kuoppa ja lopuksi tasoittaa se.

Perjantaina alkaa loma ja reilun viikon päästä on tiedossa reissu Klagiin Kokkolaan, missä Figo kisaa ja Rondolla on tulossa kaksi tokokoetta.