Erikoisnäyttelyssä

Erkkarista selvitty tältä erää. En ole kovinkaan innostunut näyttelytouhusta, mutta rodun omassa näyttelyssä on yleensä ihan kiva käydä. Mitään sen kummempia tulostavoitteita ei ollut, kun ei ole sertejäkään tavoiteltavana. Rondon edellisestä kehäkäynnistä on aikaa kohta vuosi.

 Kilpailuluokassa. Kuva: Sari Sainio

Rondo sai valiouroksissa ERI:n, mutta ei sijoittunut 15 muun valiopojan joukossa. Kasvattajatuomari Joanne Hardy arvosteli todella hitaasti ja syynäsi joka koiran pöydällä hyvin tarkasti. Menin näyttelypaikalle jo aamulla ja kehään päästiin kuuden aikaan. Tuomarilla ei ollut siis tosiaankaan mikään kiire. Rondon Hilla-sisko piti huolen menestyksestä ja oli hienosti ROP.

Näin tuomari sanoi:

"Shaded sable of pleasing size. Quality head, smooth and one piece. Correct stop. Dark eyes and exc. pigmentation giving sweet and masculine expression. Level bite. Neat earset and carriage. Sufficient neck, upper arm & shoulder. Correct bone for his size. Excellent stifle. Graceful sweep over loin. Tail just reach the joint & set ok. Exc. fitting coat. Very well presented. Moves efficiently well. Pleasing type."

Ainoastaan jäi ihmetyttämään tuo maininta "level bite" eli tasapurenta. Rondon kaikki yläetuhampaat menevät alahampaiden päälle, joskaan eivät ihan yhtä syvälle kuin vaikka Figolla. Kasvattaja-Kaisakin oli sitä mieltä, ettei Rondolla ole tasapurentaa, vaikkei siitä kauheasti puutukaan.

Luulin tuota purentaa leikkaavaksi

Muuten ei olla tehty mitään ihmeellistä. Kuun alkupuolella ei paljon treenattu ja tällä viikolla ollaan taas aktivoiduttu Figon kanssa. Rondolla aukesi antura alkuviikosta ja lenkitkin ovat sen takia olleet lyhyitä, mutta nopeasti pieni haava parantui ja voidaan taas mennä normaalisti.

Figon puomi on mennyt vähän eteenpäin ja pysätyksiin on tullut lisää varmuutta. Kuitenkin tuntuu, että aina ensimmäinen toisto juoksupuomia epäonnistuu ja pysäytyspuomista tulee läpi. Loput toistot taas yleensä menee hyvin. Kisojen kannalta vaan myös sen ensimmäisen toiston onnistuminen olisi kaikkein oleellisinta. Toukokuun kisoissa laitetaan sitten kädet ristiin, jos arpaonni sillä kertaa suosisi.

Näin meillä

Mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ei taida olla. Pääsiäiskisat tuli ja meni. Figo siis kisasi 2 agilityrataa perjantaina. Wütrich oli tehnyt kivat ja virtaavat radat, jotka sopivat oikein hyvin meille. Ensimmäisellä radalla oli suora jatko puomilta ja päätin juoksuttaa, kun kerrankin oli mahdollisuus. Kontaktilta virhe, kun panikoin ja juoksin koiran linjalle, minkä takia Figo hidasti turhaan puomilla. Myöhemmin vielä Figo juoksi ohi keppien aloituksesta, oli varmaan lähdössä jo edessä odottavaan putkeen.

Seuraavalla radalla oli käännös puomilta ja heti edessä oli mutkaputki. Arvasin jo miten tässä käy. Käsken Figon pysähtyä ja se mitään pysähdy. Sinne hujahti, mutta ei olisi tosin virhettä saanut siitä kontaktista. Renkaastakin juoksi sivusta, mutta en jaksanut jäädä korjaamaan sitä. Ei jäänyt mikään hampaankoloon ja nyt pääsi katsastamaan kontaktien tilanteen kisoissa. Vielä tarvitsee treeniä, sekä juoksu että pysäytys, joten jätetään kisat hetkeksi odottamaan. Figon A:han en sen sijaan ole ollut koskaan näin tyytyväinen. Luotan siihen kisoissa ja tuosta se ei voisi enää nopeutua. Ohjaaminenkin on helpompaa myös Rondon kanssa, kun ei tarvitse vapautuksia huudella tai kääntyä missään vaiheessa koiraa kohti. Senkun juoksee vaan. Figo näyttäisi handlaavan myös käännökset oikein hyvin, mutta niitä ei ole vielä kisoissa koskaan tarvittu. Sunnuntain ja maanantain seisoskelin syväjäätyneenä kisatöissä.

Tällä viikolla tuli yllättäen tarjous lähteä Elina Jänesniemen koulutettavaksi ja miksipä sitä ei olisi lähtenyt. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Jänesniemen treeneissä ja jäi oikein positiivinen kuva. Radalla oli mm. suora putki, irtoamis- ja juoksupätkää ja koira sai liikkua melkein koko ajan kovaa. Huvitti hieman, kun taidettiin antaa vähän vääränlainen ensivaikutelma. Kerroin Rondolle myöhässä, mihin suuntaan jatketaan seuraavaksi ja tuli kaarrosta niin suoran putken kuin aidoilta käännöstenkin jälkeen. Ensimmäinen kommentti olikin sitten, että noin irtoavalle koiralle voisi tehdä rytmityksiä ja ennen putkea putkijarrun. Itseasiassa meidän pahimmat ongelmat ovat kiellot ja irtoamattomuus. Seuraavilla toistoilla saatiinkin sitten meille tyypillisiä ongelmia esiin. Lienee jälleen peiliin katsomisen paikka, koska oma käsien heiluttelu on iso syyllinen kieltoihin. Kun käskettiin ohjaamaan kokonaan ilman käsiä, meni hyvin. Käsien kanssa muu ohjaus jää sitten puolitiehen, mutta eihän tämä mikään uutinen ollut. Tosin on myös pakko todeta, että taitaa Rondo hakea esteitä aikaisempaa paremmin. Pystyin lähettämään sen aika pitkältäkin ja lähteä samalla itse liikkumaan toiseen suuntaan, koska ehdin suoran putken jälkeen tekemään aidalle pakkovalssin. Lähetyksissä ei tullut yhtään kieltoa tai ylimääräistä räksytystä. Rondo oli taitava.

Rondolle olen katsellut kisakalenteria eteenpäin ja pidetään tahti vähän maltillisempana kuin mitä se helmi- ja maaliskuun aikana oli. Tuloksien sijaan voitaisiin alkaa tavoittelemaan nyt oikeasti hyviä kisasuorituksia. Ensimmäistä kertaa olen alkanut itse suunnittelemaan treenejä molemmille näin tarkasti, niin että niissä on jotain pointtiakin ja tulee oikeasti käytyä niitä asioita, jotka tarvitsevat treeniä. Usein on tullut oltua turhan paljon mukavuusalueella ja jätetty pohtimatta ongelmiin ratkaisuja. 

Kevät tulee etanamaisella vauhdilla eikä lumista näytä tulevan loppua. Jatkuvaan rapatassujen suihkutteluun kyllästyneenä leikkelin Figolta mahakarvat lyhyemmiksi. Silmämääräisesti sitä ei huomaa selvästi, kun kylkien karvoihin en koskenut, mutta toivottavasti kuran määrä vähenisi. Rondon turkkiin en voi vielä koskea, kun kahden viikon päästä on näyttely, joten suihkussa saa edelleen juosta. Saa nähdä, että millaisen tukan Rondo sitten tulevana kesänä saa.

Nollat kasassa

Kauan kaivattu tupla on vihdoin täällä! Rondolla on nyt pääsylippu kesän arvokisoihin.

Tuplaa varten piti ajaa Jyväskylään asti, tosin kisat eivät olleet reissun päätarkoitus. Olin ilmoittanut molemmat koirat agilityradoille ja ensin meni Rondo. Ennen A-rataa jännitti taas tavallista enemmän. Tällä kertaa lähtöpaikka toisena oli hyvä juttu, koska en ehtinyt pyöritellä rataa mielessä liikaa vaan rataantutustumisen jälkeen piti hakea koiran suoraan radalle. Tehtiin ihan hyvä nolla ja sijoitus 2. Harmiksi radasta tuli vain puolikas videolle.

B-rata oli kiemurainen ja alussa oli monta takaakiertoa. Alkuhässäkän jälkeen keinulla tajusin, että rata on vieläkin puhdas eli mahdollisuudet tuplaan (taas) olemassa. Selvittiin maaliin asti ilman virheitä ja niin on arvokisanollat kasassa. Lisäksi voitettiin tämä rata. Ohjaus oli kaukana rennosta, vaikka videolla ei näytä niin kankealta, miltä tuntui. Alun pakkovalssi on kieltämättä hieno.

Figon kanssa oli menoa ja meininkiä, mutta yhteistyö ei tänään oikein pelannut. A-rata alkoi oikein hyvin, mutta ohjasin löysästi ja Figon meni aidoista ohi. Puomilla piti pysäyttää, koska seuraava aita oli turhan sivussa ja vastassa oli seinä. Puomi oli hidas, mutta tällä kertaa ei loikannut puolesta välistä alastuloa. Edistystä edelliseen kertaan.

B-rata meni miten sattuu, mutta Figo meni parasta vauhtia sitten vuoden 2011. Puomikin oli nopeampi kuin ensimmäisellä radalla. Ohjaukseni oli kalibroitunut liikaa Rondoon eikä Figo sellaisella toimi, kun sitä pitäisi ohjata paljon voimakkaammin. Parempi jatkossa kisata koirat kokonaan eri kisoissa. Tykkäsin tosi paljon tuon hallin pohjasta. Hiekkatekonurmi oli pitävämpi kuin kumirouhetäytteiset, edes Figolla ei lipsunut tassu yhtään.

Rondo voi ottaa nyt vähän rennommin. Treenataan kevään aikana pahimpia ongelmakohtia (takaakierrot, leikkaukset putkiin, keppihäiriö, irtoaminen, keinu) ja kisataan muutama startti. Toukokuun puolessa välissä on sitten ensimmäinen mahdollisuus valioitua.

Figo jatkaa kontaktitreenejään ja yritetään tehdä muutama puhdas kisaratakin kevään mittaan.  Taidollisesti Figo ei ole oikeastaan Rondoa huonompi, joten isoimmat aukot löytyvät puhtaasti ohjauksesta.

Jatketaan myös jumppa- ja kehonhallintatemppujen opettelua. Helmikuusta asti ollaan tehty lähes päivittäin jotain temppuja. Kasipujottelu takaperin jalkojen välistä, vadin kiertäminen takajaloilla molempiin suuntiin, peruuttaminen, Rondolla painonsiirto takaosalle menee jo hyvin sujuvasti. Monet noista jutuista koirat osasivat jo jotenkuten, mutta nyt ollaan opeteltu ne paremmiksi. Uusia juttuja ollaan myös aloitettu ja niiden parissa jatketaan.

Alavire jatkuu

 Lenkilläkin on käyty.

Kisaaminen ei nyt ota sujuakseen. Kirkkonummella Rondon kanssa törttöiltiin tulosrivi hyl-10-hyl. Seuraavana päivänä Figon kanssa Ojangossa hyl-hyl-5.

Jalonen oli tehnyt hyvin haastavan agilityradan. Siitä tulikin täysi kaaos, jos rehellisiä ollaan. Rondo mm. hyppäsi putken päälle, ei osannut putki-puomi - erottelua, bongasi ansahypyn, kielsi hypyn ja hyppäsi renkaan sivusta(!). Toisin sanoen, korttitalo romahti.
Seuraava rata oli astetta helpompi ja suoraviivaisempi. Putki-puomi - erottelukin meni ilman sekoilua. Radan lopussa aiheutin itse turhan aidan ohituksen ja Rondo hyppäsi taas renkaan sivusta. Mikä päivän keksintö sekin sitten oli. Kokelin rengasta eri kulmista treeneissä enkä saanut sitä tekemään virhettä.
Viitasen hyppyradalla oli monta suoraa putkea, putki keppien sisäänmenoa häiritsemässä sekä muutama potentiaalinen ansaeste. Ohjasin huonosti takaakierron eikä Rondo kiertänyt takaa. Hylly siitäkin, vaikka muuten ihan kelpo rata.

Sitten Figo. Historiallinen päivä, pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa juoksupuomia. Tämä oli vasta viimeisellä agiradalla ja ei se puomi hyvä ollut. Epävarmuutta oli ja Figo hidasti tasaisella osalla. Alastulon tuli kuitenkin kahdella laukalla, mutta huonosta vauhdista. Askel osui korkeintaan vähän kontaktille, ei kuitenkaan virhettä. Radan tulos oli keppivitonen, meni sisään tokasta välistä. Toisella agiradalla yritin pysäyttää puomilla, mutta yritykseksi jäi ja Figo roikaisi oikein sikamaisesti. Ärsyttävää, kun se on tehnyt tuota nyt kisoissa, että pysäytyskäskyllä hidastaa ylempänä kontaktilla ja sitten kuitenkin loikkaa pois ilman vapautusta. Viitaniemen mielestä kyllä sekin osui kontaktille, minun mielestä ei lähellekään.

Rondon kanssa ollaan sössitty nyt 7 rataa putkeen ja Figolla kaikista huonoiten toimii puomi, jonka takana on kuitenkin ihan älyttömästi työtunteja. Vielä ei sovi masentua sen kanssa, koska eihän se yllätys ollut, ettei se heti lähde kisoissa toimimaan ja ennen kaikkea tarvittaisiin lisää toistoja kisatilanteissa. Vähän kuitenkin epäilen, ettei Figolle ehkä saa koskaan samanlaista suoritustasoa kisoihin kuin treeneihin. Pysäytyspuomia en taas uskalla treenata liikaa, kun se alkaa syömään suoritusta juoksusta. Argh, turhauttavaa. Suosittelen lämpimästi harkitsemaan kahdesti, jos aikoo uudelleen opettaa juoksukontaktit. Jos miettii, millä saisi nopeutettua koiransa kontaktisuoritusta puomilla, helpommalla pääsee, kun opettaa pysäytyspuomin nopeammaksi. Näin olen pyrkinyt tekemään Rondon kanssa ja kyllä se suoritus on nopeutunutkin. Figon puomi on ollut tätä ennen niin hidas, että kaiken tämän käytetyn ajan jälkeen, paluu kokonaan pysäytyksiin ei ole vaihtoehto. Jatketaan tällä ja yritetään saada lisää itsevarmuutta kisoihinkin.

Viime viikolla otin videolle pari toistoa Rondon A:sta nyt, kun se on suurin piirtein valmis. Sen opettaminen ei ole tähän mennessä tuottanut suuria vastoinkäymisiä ja olen tällä hetkellä tyytyväinen.

Ei mennyt ihan niin kuin piti

Viime lauantain kisat Liedossa eivät olleet kaikkien aikojen menestys. Oikeastaan tuntui olevan pakka täysin hajalla siitä huolimatta, että kaikki radat olivat profiililtaan loogisia ja ihan suoritettavissa. Meidän suorituksissa nähtiin mm. putken kieltämistä, putkeen karkaamista, aitojen ohituksia, hienoin juoksu-A tähän mennessä sekä paljon huonoa ohjausta. Edellisestä triplahyllystä onkin hetki aikaa. Agiradoilla oli ensimmäinen rima 35 cm korkeudessa ja Rondo hyppäsi molemmilla kerroilla suoraan sen päälle. Pitää kai ottaa treeniohjelmaan jälleen okseritreeniä. Rondo on pudotellut ennenkin ensimmäistä rimaa, vaikka jätän sille riittävästi tilaa lähdössä. Ehkä ajanottolaitteisto häiritsee sen verran, että ponnistaa väärästä kohdasta, koska rimojen pysyminen ei yleensä ole ongelma.

Kotimatka taittui kovassa lumimyräkässä tavallista hitaammin ja moottoritien ohituskaistaa ei näkynyt ollenkaan pakkaslumen alta. Silti jotkut kanssa-autoilijat näkivät ilman sopivaksi ajaa sitä ohituskaistaa ylinopeutta lennättäen samalla lumipilven ilmaan. Hetken sai toivoa, että tie jatkuu vain suoraan edessä, kun ei nähnyt sitä omaakaan kaistaa. Rentouttavaa siis, mutta hengissä selvittiin.

Tiistaina oli tarjolla epikset Vuokkosilla ja menin niihin Figon kanssa siinä toivossa, että pääsisi kokeilemaan juoksupuomia kisatilanteessa. Toiveajattelua taas. Epikset järjestettiin postimerkin kokoisella treenikentällä ja möllit sekä kisaavat suorittivat saman radan eri estejärjestyksellä. Mölliradalla puomi oli taas seinää kohti ja sen jälkeen käännös, kisaavien radalla ei ollut puomia ollenkaan. Treenattiin siis jälleen pysäytystä, tylsää. Jälkimmäisellä kierroksella Figo kulki kuitenkin niin hyvää vauhtia, että intouduin ilmoittamaan sen HSKH:n kisoihin. Sen ohjaaminen on tuntunut helpolta viime aikoina. Helpommalta kuin Rondon oikeastaan. Figolta puuttuu SM-nollia varten 4 agilityratanollaa ja jotenkin tuntuu, että ne on helpommin saavutettavissa kuin Rondon tuplanolla. Sen kanssa alkaa olla vähän tuskainen olo. Onhan aikaa vielä muutama kuukausi, mutta on sitä tuplaa jo yritettykin viime kesästä asti. Se on jäänyt kiinni kaksi kertaa kiellosta, yhdestä keppivitosesta, yhdestä väärään suuntaan hypätystä aidasta niin, että radat ovat muuten olleet puhtaita ja toinen rata ollut nolla. Jospa se vielä tulisi.

Aurinkoisia päiviä on ollut tällä viikolla useampi ja alkaa tuntua keväiseltä. Hyvää alkanutta kevättä!

Kisamenoa Hyvinkäällä

Figo palasi kisaamaan agilityradoille reilun vuoden tauon jälkeen. Ilmoittaessani Figon kisoihin, toivoin, että tuomarina olisi ollut Johanna Wütrich, mutta sattuikin, että medeillä oli Marja Lahikainen. Toivoin myös mukavia, suoria jatkoja puomilta ja mitä siellä odottaakaan; puomi ihan seinässä kiinni ja osoittaa seinää kohti sekä muutaman metrin päässä ansana mutkaputki. Näin molemmilla radoilla. Sanomattakin lienee selvää, että ei juostu puomia vaan pysähdyttiin.

Ekalla radalla Figo liikkui vähän epävarmemmin niinkuin se usein ekalla radalla menee. A:lta sentään oli helppo jatko ja sen tuli myös alas vähän varovasti. Haparoivasta menosta huolimatta hylly tuli vasta puomin jälkeen. Pysäytyskäskystä huolimatta se edessä oleva mutkaputki oli liikaa, mikä sinänsä ei yllätä. Putkeenhan Figoa on juoksutettu treeneissä vaikka kuinka paljon. Radalla nähtiin sitten sellainen laatupuomi, josta joku voisi kuvitella, että meillä ei ole turhan paljon käytetty aikaa kontaktitreeneihin. Käskytin melko hiljaa ja Figo oli jo pysähtymässä, mutta loikkasikin sitten omia aikojaan ja paineli putkeen. Noh, sellaista sattuu.

Seuraavalla radalla Figo tuntui kulkevan rennommin. Puomin jälkeen putki oli siellä edelleen häiritsemässä. Nyt kuitenkin käskytin vahvemmin ja nähtiin asiallinen kontaktisuoritus. Edelleen se putki meinasi houkutella, mutta Figo pysyi hanskassa. A oli tällä radalla loistava, juuri sellainen kuin on treenattukin. Tehtiin nolla ja sijoitus 5.

Hyppyrata oli varsin mutkikas. Radan alussa oli monta potentiaalista levähtäneen käännöksen paikkaa, jotka piti ohjata valssilla. Alku meni suorastaan yli odotusten, koska sain Figon kääntymään hyvin valsseilla, jotka eivät lukeudu vaahvuuksiini. Kepeille oli haastava lähestyminen ja ennen keppejä tuli ylimääräistä pyörimistä, mutta muuten tämäkin oli kelpo rata. Sijoitus tällä kertaa 4. Figo teki näin ollen tuplan, miten niin sen saaminen on muka vaikeaa. Harmiksi mistään päivän radoista ei ole videotodisteita.

Mineillä oli tuomariharjoittelijan suunnittelemat vauhdikkaat ja helpon puoleiset radat. Ei siinä mitään, minä tykkään helposta. Ensimmäinen agirata hyllytettiin tokalla aidalla, kun Rondo ohitti sen ja syöksyi suoraan kolmantena esteenä olleeseen putkeen. Muuten puhdas rata. Seuraavalta radalta tehtiin vähän varmisteleva nolla ja sijoitus 3. Hyppyrata oli suoranaista luukutusta ja ajattelin, että nyt olisi mitä parhain tilaisuus tehdä se tupla vihdoin. Radan loppuosa oli aitoa kilpajuoksua, koira vastaan ohjaaja, ja tämän revittelyn päätteksi piti ohjata koira takaakiertoon. 5 rataa juosseena, alkoi jalka vähän painaa ja Rondo hyppäsi takaakiertoaidan edestä, kun en yksinkertaisesti ehtinyt ajoissa. Kiire ei olisi tullut ellen olisi jäänyt aikaisemmin kupeksimaan, mutta ajastuksenkulkukin alkoi jo hidastumaan. Hylly siis neljänneksi viimeisellä aidalla.

Rondo kulki älyttömän hyvin ja ohjautui tosi helposti. Keinonurmella kisatessa aluksi tulee aina vähän järkytyksenä, miten paljon kovempaa se pääsee kuin Purinan pehmeällä pohjalla. Kiire meinaa tulla ja menosta puuttuu vielä sellainen viimeinen silaus, että saataisiin irti parhaat suoritukset. A on ollut tällä viikolla treeneissä aika huono, kontakti jäänyt kovin ylös. Jännitin sitä vähän, mutta kisasuoritukset oli ihan hyviä. Ensi viikolla Liedossa sitten uusi tilaisuus kalastella tuplaa.

Voisi olla parempikin tuuri

Rondon uusi lonkkalausunto tuli ja niin siinä kävi, että aikaisempaa huonommaksi vaihtui tulos eli C/C. Tiedossa oli, etteivät ne priimaa ole, mutta kyllä vanhankin tuloksen huonontuminen on pieni pettymys. Vaihtelun vuoksi olisi mukava saada jotain hyviäkin uutisia koirien terveyden osalta. Nivelrikkoa ei kuitenkaan ollut ja Rondon kannalta se on merkittävämpää kuin, että mitä kirjaimia paperilla lukee. Nyt pidetään entistäkin parempi huoli, että Rondo pysyy timmissä kunnossa ja vahvistetaan takaosan lihaksia. Jonkun nivelvalmisteen syöttäminen ei myöskään olisi pahitteeksi kummallekaan, kun aktiivisesti harrastetaan.

Tieto lisää tuskaa eikä sitä voi kieltää, etteikö se vähän varjosta noiden kanssa harrastamista, että kummallakin on kohonnut riski sairastua johonkin kipua aiheuttavaan. Sama rakenne Figolla on leikkaamattomassa kintereessä kuin leikatussakin. Toisaalta taas en voi vaikuttaa siihen, meneekö toinen jalka. Vaikka lopetettaisiin agility kokonaan, voi se mennä myös metsälenkillä, koirien riehuessa tai missä vaan. Yksi päivä se kinner sitten vaan poksahtaa, jos on niin käydäkseen. Pelkkä C-lonkka ei taas tee koiraa sairaaksi vaan toinen kysymys on, että muodostuuko siihen koskaan nivelrikkoa. Se jää nähtäväksi.

Jos yritän kaivaa jotain hyvää asiasta, niin kummallakaan ei ole sellaista vaivaa, joka vaivaisi niiden elämää tällä hetkellä. Sitä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu, joten nautitaan tästä päivästä ja murehditaan sitten, kun on sen aika. Niin on jokaisen kohdalla.

Kuva ajalta, kun Rondo oli vielä blondi.