Näin meillä

Mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ei taida olla. Pääsiäiskisat tuli ja meni. Figo siis kisasi 2 agilityrataa perjantaina. Wütrich oli tehnyt kivat ja virtaavat radat, jotka sopivat oikein hyvin meille. Ensimmäisellä radalla oli suora jatko puomilta ja päätin juoksuttaa, kun kerrankin oli mahdollisuus. Kontaktilta virhe, kun panikoin ja juoksin koiran linjalle, minkä takia Figo hidasti turhaan puomilla. Myöhemmin vielä Figo juoksi ohi keppien aloituksesta, oli varmaan lähdössä jo edessä odottavaan putkeen.

Seuraavalla radalla oli käännös puomilta ja heti edessä oli mutkaputki. Arvasin jo miten tässä käy. Käsken Figon pysähtyä ja se mitään pysähdy. Sinne hujahti, mutta ei olisi tosin virhettä saanut siitä kontaktista. Renkaastakin juoksi sivusta, mutta en jaksanut jäädä korjaamaan sitä. Ei jäänyt mikään hampaankoloon ja nyt pääsi katsastamaan kontaktien tilanteen kisoissa. Vielä tarvitsee treeniä, sekä juoksu että pysäytys, joten jätetään kisat hetkeksi odottamaan. Figon A:han en sen sijaan ole ollut koskaan näin tyytyväinen. Luotan siihen kisoissa ja tuosta se ei voisi enää nopeutua. Ohjaaminenkin on helpompaa myös Rondon kanssa, kun ei tarvitse vapautuksia huudella tai kääntyä missään vaiheessa koiraa kohti. Senkun juoksee vaan. Figo näyttäisi handlaavan myös käännökset oikein hyvin, mutta niitä ei ole vielä kisoissa koskaan tarvittu. Sunnuntain ja maanantain seisoskelin syväjäätyneenä kisatöissä.

Tällä viikolla tuli yllättäen tarjous lähteä Elina Jänesniemen koulutettavaksi ja miksipä sitä ei olisi lähtenyt. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Jänesniemen treeneissä ja jäi oikein positiivinen kuva. Radalla oli mm. suora putki, irtoamis- ja juoksupätkää ja koira sai liikkua melkein koko ajan kovaa. Huvitti hieman, kun taidettiin antaa vähän vääränlainen ensivaikutelma. Kerroin Rondolle myöhässä, mihin suuntaan jatketaan seuraavaksi ja tuli kaarrosta niin suoran putken kuin aidoilta käännöstenkin jälkeen. Ensimmäinen kommentti olikin sitten, että noin irtoavalle koiralle voisi tehdä rytmityksiä ja ennen putkea putkijarrun. Itseasiassa meidän pahimmat ongelmat ovat kiellot ja irtoamattomuus. Seuraavilla toistoilla saatiinkin sitten meille tyypillisiä ongelmia esiin. Lienee jälleen peiliin katsomisen paikka, koska oma käsien heiluttelu on iso syyllinen kieltoihin. Kun käskettiin ohjaamaan kokonaan ilman käsiä, meni hyvin. Käsien kanssa muu ohjaus jää sitten puolitiehen, mutta eihän tämä mikään uutinen ollut. Tosin on myös pakko todeta, että taitaa Rondo hakea esteitä aikaisempaa paremmin. Pystyin lähettämään sen aika pitkältäkin ja lähteä samalla itse liikkumaan toiseen suuntaan, koska ehdin suoran putken jälkeen tekemään aidalle pakkovalssin. Lähetyksissä ei tullut yhtään kieltoa tai ylimääräistä räksytystä. Rondo oli taitava.

Rondolle olen katsellut kisakalenteria eteenpäin ja pidetään tahti vähän maltillisempana kuin mitä se helmi- ja maaliskuun aikana oli. Tuloksien sijaan voitaisiin alkaa tavoittelemaan nyt oikeasti hyviä kisasuorituksia. Ensimmäistä kertaa olen alkanut itse suunnittelemaan treenejä molemmille näin tarkasti, niin että niissä on jotain pointtiakin ja tulee oikeasti käytyä niitä asioita, jotka tarvitsevat treeniä. Usein on tullut oltua turhan paljon mukavuusalueella ja jätetty pohtimatta ongelmiin ratkaisuja. 

Kevät tulee etanamaisella vauhdilla eikä lumista näytä tulevan loppua. Jatkuvaan rapatassujen suihkutteluun kyllästyneenä leikkelin Figolta mahakarvat lyhyemmiksi. Silmämääräisesti sitä ei huomaa selvästi, kun kylkien karvoihin en koskenut, mutta toivottavasti kuran määrä vähenisi. Rondon turkkiin en voi vielä koskea, kun kahden viikon päästä on näyttely, joten suihkussa saa edelleen juosta. Saa nähdä, että millaisen tukan Rondo sitten tulevana kesänä saa.