13.11 Figo, ei koirista suurin, mutta ainakin mahtavin, täytti 5 vuotta. Niin on puolikas vuosikymmen vierähtänyt siitä, kun kovasti odotettu ensimmäinen koira asteli taloon. Tuohon aikaan hihnan toinen pää oli kiukutteleva 17-vuotias, ja Figon kanssa ollaan ikään kuin kasvettu yhdessä. Jos ei ihan aikuisiksi, niin ehkä vähän lähemmäs sitä. Figo ainakin on pysynyt kovin samanlaisena, hyvällä tavalla.
Murheita ja pettymyksiäkin on mahtunut näihin vuosiin mukaan, mutta omalla tavallaan nekin ovat kasvattaneet. Eteenpäin - niin Figokin aina käskee, jos lenkillä pysähdytään, eikä murehdita huomista.
Keskiviikkona oli Rondon fyssari. Lapojen seudulla oli pientä kireyttä, mutta ei mitään sen vakavampaa. Näin ollen Rondo jatkaa taas normaalien treenien parissa. Myös Figon selkä katsastettiin pikaisesti, kun Figo putosi viime viikonloppuna treeneissä ikävän näköisesti puomilta kovassa vauhdissa ja lähes selälleen. Pientä kireyttä löytyi Figonkin selästä, mutta se ei välttämättä ole putoamisen seurausta. Figo ei myöskään näyttänyt missään vaiheessa siltä, että olisi loukannut pahasti itsensä putoamisen jälkeen. Jospa siis selvisimme säikähdyksellä.
Perjantaina kokoonnuimme taas Karon ja Outin kanssa Espooseen treenaamaan tokoa. Figo pysyi kahden minuutin paikallaan makuun hienosti paikallaan eikä pahemmin edes pyöritellyt päätä tai muuten näyttänyt levottomalta. Figo haki jo sivuasentoon lähes kuin oikea tokokoira. Rondolla taas oli vähän huonompi päivä sen suhteen. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sillä taas on jo aika hyvällä mallilla. En ole löytänyt tokosta mitään suurta inspiraatiota, ainakaan vielä, mutta jatketaan treenaamista. Ja kun on kerta alettu treenaamaan, niin haluan joskus kokeeseenkin päästä. Onhan tuo kuitenkin ihan kivaa puuhastelua koiran kanssa.
Sitten asiaan, joka on aiheuttanut tällä viikolla suurta ahdistusta kummankin koiran kanssa. Se on nimittäin puomi.
Figo on muuttunut viimeisen viikon aikana kontaktitreeneissä epävarmaksi. Muutaman kerran hieman etuajassa lentänyt pallo sai aikaan sitä, että viimeisellä askeleella takajalat jäivät rinnakkain, vaikka juoksukontakteissa ehdottoman tärkeää on, että takajalat ovat kontaktialueella erillään. Rinnakkain olevat takajalat ovat loikkia, vaikka osusivatkin kontaktialueelle. Siitähän se alamäki alkoi. Stressaannuin itse huonontuneista kontaktisuorituksista ja tietysti ohjaajapehmeä koira aistii sen. Noidankehä jatkui siihen pisteeseen, että Figo alkoi hidastaa alastulolla, vaikka siinä kuuluisi kiihdyttää. Tässä vaiheessa totesin, että nyt täytyy pitää hetki taukoa. Figo on pitänyt loppuviikon kokonaan taukoa agilitystä ja tänään käydään katsastamassa, miltä tilanne näyttää. Ainakin pitää lähteä liikkeelle taas niin helposta, että Figo onnistuu varmasti.
Sitten vielä toinen puomiongelma, jonka takia tekisi melkein mieli itkeä ja karkin syönti lähti taas pahasti käsistä. Kisasin Rondon kanssa tänään 3 starttia HSKH:n kisoissa. Tulosriviksi muodostui hyl - 5 - 0. Ensimmäisellä radalla tuli jos jonkinlaista hölmöilyä ohjaajan toimesta ja minä vasta lämmittelin, mutta kaksi muuta olivat ratoina suoraan sanottuna hienoja. Tai siis jos jätetään katsomatta kontakteja. Tähän päivään asti Rondon ongelma kontakteilla on ollut ilman lupaa pois lähteminen. Tänään jostain käsittämättömästä syystä Rondo ei mennyt puomia loppuun! Ensimmäisellä radalla alastulo oli tosi hidas, mutta tassut meni maahan. Kahdella viimeisellä se pysähtyi reilusti liian ylös. Tuhlattiin aikaa odottamalla, että tassut menee maahan asti ja nollaradalla tehtiin kaikkien aikojen huonoin sijoitus, 9. sija. B-radalla A oli hyvä ensimmäisellä kerralla, mutta surkea toisella kerralla kun seisoin A:n vieressä. Samoin C-radalla A oli hidas.
Miksipä sitten olen niin kauhistunut tästä. Ensinnäkään Rondo ei ole tehnyt tuota kisoissa koskaan ennen ja tuo on juuri syy, miksi Figo opettelee nyt juoksukontakteja. Rondolle ei voi opettaa juoksukontakteja, koska se vaatii irtoamista enkä nyt edes jaksaisi alkaa uudestaan samaa projektia alusta. Lisäksi olen tehnyt viimeaikoina töitä Rondon kontaktien itsenäisyyden kanssa. Kisojen jälkeen ei ollut minkäänlaista onnistumisen tunnetta, vaikka milloin me ollaan ohjauksellisesti tehty noin onnistuneita ratoja edes. Ja olihan se tupla taas kovin lähellä, se jäi kiinni B-radan kiellosta. Arvokisanollia on nyt kasassa 5, joista 3 on voittoa. Tupla sen sijaan antaa odottaa itseään.
Alkaa iskeä pieni epämotivaatio nyt kaikkea treenaamista kohtaan. Tuntuu, että ne asiat, mitä eniten treenataan, menevät huonompaan suuntaan. Missä vika. Voisi olla jopa tauon paikka.
Me olemme harjoitelleet tokoa joka päivä. Tarkemmin sanottuna lähes tulkoon pelkkää perusasentoa. Ei sen opettaminen olekaan ihan niin helppoa kuin oletin. Figo hakee sivulle käsiavun kanssa, mutta avun häivyttäminen pois voi viedä vähän pidemmän hetken.
Sitten on Rondo. Se nyt vaan on Rondo, jonka mielestä kaikki pitää tehdä äkkiä, nopeasti ja monta kertaa. Se hakee sivulle vähän Figoa paremmin, mikä johtuu varmaan Rondon paremmasta takaosan hallinnasta. Rondo ei ole vaan ihan vielä tajunnut, että siinä sivulla pitäisi myös pysyä eikä siinä kuulu tehdä mitään muuta kuin istua aloillaan. Nyt opettelu muistuttaa ajoittain kyykkyyn-ylös - harjoituksia ja yritän palkata sitä, kun se on paikoillaan edes hetken. Hyvä puoli kuitenkin, että Rondolle tuskin tulee tarvetta yrittää saada liikkeitä terävämmiksi. Tykkään kyllä sen moottorista.
Paikkamakuuta tulee treenattua siinä sivussa. Laitan toisen koiran sohvalle makaamaan, kun toinen tekee muuta, ja käyn välillä palkkailemassa. Varsinkin Figo on jo varsin pätevä eikä Rondollakaan huonommin mene. Hankalaa ja hidasta tämä uuden opettelu, mutta on ainakin treenattu. Hidasta ehkä senkin takia, ettei minulle kelpaa mikään puolivillainen suoritus vaan sen on oltava juuri oikein. Koirat on kyllä hyviä.
Eilen meitä oli agilitytreeneissä kouluttamassa Sari Vähäniitty ja radalta sain uusia aiheita treenattavaksi. Molemmilla pitää vahvistaa kepeille menoa, vaikka putken suu olisi vieressä häiriönä. Varsinkin Figoa putket imevät vähän liikaa. Rondolla taas se vanha perus, putkille leikkaukset. Saatiin oikein ongelma kärjistymään ja loppujen lopuksi koira rähjää putken suun edessä ja katsoo putkeen sisään, mutta ei voi mennä läpi, kun olen sen mielestä väärällä puolella. Miten niin muka ongelma.
Helsinkiin satoi yön aikana lunta ja se sai koirissa aikaan omituista käytöstä:
Rondolta katosi jalat.
Figo on muuten vaan kummallinen.
Figo on päättänyt alkaa kulkemaan kesähepeneissä talven kunniaksi. Tosimies pärjää vähemmällä!
Sain viime viikolla haasteen alkaa tokoilemaan. Minulle täysin vieras laji, mutta miksipä sitä ei voisi kokeilla. Figo osaa istu- ja maahan- käskyt, mutta siihen tämän hetkiset taidot jäävätkin. Rondo ei osaa kunnolla edes niitä. Lauantaiksi sovitiin Karon & Kriisin ja Outin & Ainon kanssa tokotreenit Savelaan ja pari päivää ennen aloin opettaa Figolle sivulle tuloa. Ei Figo ihan vielä osaa, mutta käsiavun kanssa hakeutuu jo sivulle.
Tokotreeneissä tehtiin ensin paikkamakuuta. Ensimmäistä kertaa treenattiin sitä muiden koirien läsnäollessa ja meni hyvin. Häiriöksi kahdelle muulle, yksi koira kutsuttiin rivistä luokse kesken makuun. Ensimmäisellä kerralla Figo haukahti, kun Kriisi kutsuttiin, mutta muut kerrat oli hiljaa ja kiltisti. Meidän treenit oli lähinnä häiriössä keskittymistä muilta osin. En vaadi Figolta muita liikkeitä ennen kuin se osaa ne kunnolla, mutta muiden aiheuttama häiriö tekee hyvää joka tapauksessa. Agilityssä en ole koskaan puuttunut haukkumiseen ja herkästi Figo alkaa haukkumaan, kun on muita koiria ympärillä. Kivaa oli ja Figo alkaa treenata nyt sivulle tuloa joka päivä. Rondo alkaa myös harjoittelemaan tokoliikkeitä, mutta se ei tarvitse vielä häiriötä. Sen kanssa lähdemme liikkeelle ihan alkeista.
Lajista toiseen, lauantai-iltana kävin vielä Outin kanssa pikaisesti Purinalla, tietysti treenaamassa puomia. Figo on aika hyvä! Nyt näyttää tältä:
Jätin sunnuntaiksi Rondon äidin ja isän luokse, koska suunnistettiin taas kohti Turkua. Näyttelyyn tällä kertaa. Halusin hakea Figolle vielä yhden arvostelun, kun koira on 5-vuotias ja "aikuinen". Irlantilainen tuomari tykkäsi linjakkaista, hyvin liikkuvista koirista ja antoi Figolle sileän ERIn. Tämä oli oikein mieluista arvosana. Tällainen mielipide tuomarilla:
"Nice outline. Good head & proportion. Flat skull. Good eye &
expression. Good ear & carriage. Needs more length of neck. Good
topline. Good tailset but tail is too short. Needs more angulation front
& back. Moved well in profile but close behind. Correct coat. Not
in full coat today."
Figo oli aika karvaton verrattuna muihin uroksiin, ja on viime aikoina vielä pudottanut pohjavillaa. Minä en ole ihan samaa mieltä siitä, että kulmaukset, ainakaan takana, olisivat liian niukat, mutta muuten ihan paikkansa pitävä arvostelu. Kenen mielestä sitten Figolla on hyvä ilme ja korvien kanto. Meidän autollisella oli muutenkin hyvä päivä, koska Outin Halo oli PN3 ja sai sertin.
Viikonloppuna tuli käytyä läpi tavanomaista laajempi kirjo erilaisia koiramaisia harrastuksia. Toko voidaan ottaa kuvioihin useamminkin, näyttelyt riittää taas pitkäksi aikaa.
Katsoin viikonloppuna, että Rondo tulee vähän oudon näköisesti portaita alaspäin ja tunnustelin vähän sen lapojen seutua. Muutama kohta etuosassa näytti olevan selvästi kipeä ja tänään varasin sille fyssariajan. Se menee vasta ensi viikolle, mutta toistaiseksi Rondo saa lepoa agilitystä. Pitää katsoa miltä se tuntuu ennen torstain ryhmätreenejä.
Aijon mennä Figon kanssa ensi lauantaina epiksiin treenaamaan puomia kisatilanteessa. Täysi mysteeri, miten se siellä toimii. Nyt jo jännittää.
Liedossa oli ATT:n 15-vuotis juhlakisat ja valinta lähteä juuri Lietoon perustui siihen, että tarjolla on erikoispalkinnot ja kakkua. Pätevät perusteet siis. Medit menivät ensin ja Figo pelkän hyppärin, yllätys. Figo oli hitsin hyvä, mutta yhtä niistoa ei lukenut kovin hyvin. Kääntyi aidalta toisin kuin olin kuvitellut ja siitä hämmentyneenä seuraava ohjauskuvioni, persjättö, oli myöhässä. Figo ei tullut siihen mukaan ja ajautui väärälle aidalle.
Seuraavaksi mineillä sama rata. Jostain syystä varmistelin keppien jälkeistä putkea. Ansaesteenä matkalla oli aita, mutta miksi minä Rondoa siinä kohtaa varmistelen, kun ei Figollakaan ollut sen kanssa mitään ongelmaa. Meinasin vetää Rondon koko putken suun ohi, kun otin vastakättä mukaan. Ei kuitenkaan tullut kieltoa. Pussin jälkeisellä aidalla pelkäsin Rondon tekevän perus Rondo-kiellon, jos lähetän sitä yhtään. Leväytettiin siihen sitten kunnon kaarros, ei tullut ainakaan kieltoa. Kaikesta kaaoksesta huolimatta menimme lähes loppuun asti ilman virheitä ja ehdin jo juhlia mielessäni, mutta Rondo rysäyttääkin päin viimeistä rimaa! Nolla vaihtuikin vitoseksi viimeisellä aidalla. No, sellaista agility joskus on.
Agilityradalla oli meille vaikea alku. Takaakierto ja sen jälkeen saksalainen. Ei onnistunut ja hylly siitä. Hetken päästä vielä varastaminen A:lta ja radalta pois. Ompas viime aikoina ollut vaikeaa päästä maaliin asti, mutta toisaalta, ei Rondo ole hetkeen varastanut kontakteilta. Kouvolassa ongelmia oli keinun kanssa.
Ei sitten päästy palkinnoille, mutta kakkua söin senkin edestä. Oli muuten hyvää kakkua.
Video kummankin hyppyradasta. Mielestäni Figo kääntyi noissa kisoissa hyvin ollakseen huonosti kääntyvä koira.
Viime aikoina on jatkettu ahkeraa juoksukontaktitreeniä. Nyt näyttää ihan hyvältä. Ainoastaan mietityttää, kun Figon laukka-askel jää helposti kovassa vauhdissa hieman liian ylös. Joillain toistoilla käy niin, että vaikka se ei loikkaa, askeleet jäävät kontaktialueen yläpuolelle. Tietysti pyrin saamaan lopputuloksen, jossa molemmat jalat osuvat selvästi kontaktille. Tätä työstämällä uskon kyllä saavani asian korjaantumaan. Varsinaisia loikkia, joissa takajalat ovat rinnakkain, ei ole juuri hetkeen näkynyt.
Tein eilisistä treeneistä videon. Alun toistoilla näkyy askelten rytmitys, kun Figo lähtee jostain kohtaa puomia tai tulee sellaisesta kulmasta kokonaisen, ettei saa vauhtia. Näissä yleensä osuu kaikki neljä tassua kontaktille. Sitten jälkimmäiset ovat nuo, joissa se tulee kokonaisen puomin vauhdin kanssa ja pelkät takajalat osuvat kontaktille. Tai jäävät liian ylös.
Enpä ole koskaan tullut katsoneeksi koiran askellusta niin tarkasti kuin tämän projektin aikana. On ollut kyllä mielenkiintoista ja uskallan sanoa, että aletaan olemaan jo voiton puolella. Kokonaista puomia kokeiltiin ensimmäisen kerran vasta perjantaina ja videolla Figolta menee nyt alle 2 sekuntia sen suorittamiseen. Jos saan niin nopean suorituksen kisapuomeillekin, olen uskomattoman tyytyväinen, koska syy koko kouluttamiseen on alunperin epävarmuus pysäytyskontakteilla.
Loppukuusta voisi miettiä epiksissä puomin treenaamista, ehkä. Näihin tunnelmiin siis.
Perjantaina kääntyi auton nokka kohti Haminaa ja viikonloppu vietettiin landemaisemissa. Nyt on metsissä aivan julmetusti suppilovahveroita ja pitihän niitä taas käydä keräämässä. Olen kehittänyt kyvyn eksyä metsässä ja pettämätön suuntavaistoni on meinannut hukata minut jo Sipoonkorpeen, mutta tuossa metsässä pysyn hyvin kartalla. Onhan siellä käyty ties kuinka monta kymmentä kertaa. Lauantaina tukikohdasta käsin pääsi kätevästi kisaamaan Kouvolaan.
Mr. Simo ja suuri sienilöytö
Sitten kisoihin. Olen aina yrittänyt päästä Figon kanssa Rantamäki-Lahtisen radoille kisaamaan syystä, että Figo tykkää juosta, mutta me ei tykätä liian monesta käännöksestä. Aina vaan on kisoihin osunut juuri se toinen tuomari meidän kohdalle. Tällä kertaa onnisti. Rondo aloitti agilityradoilla ja kummallakin teki bravuurinsa, juoksukeinun. Alumiinikeinuilla niitä tulee vain harvakseltaan, koska ne laskeutuu nopeasti, mutta nuo raskaat keinut ovat sitten oma lukunsa. Maaliin, tai edes sen lähelle, ei siis ihan päästy, mutta toisella radalla olin jo itse aiheuttanut hyllyn. Unohdin radan! Pitihän tämäkin kerran kokeilla, ohjasin aidan reteästi väärästä suunnasta ja tajusin vasta, kun vahinko oli jo tapahtunut.
Hyppyradan aloittikin medit. Rata ei ollut mikään luukutusrata, piti myös kääntyä, ja epäilin, ettei Figo ehkä hae tiukkaa putken umpikulmaa. Sitä on treenattu viime vuonna, ehkä. Eihän se sinne mennytkään vaan meinasi hakea vieressä olevaa väärää päätä. Sain tyrkittyä koiran oikeaan päähän, mutta kielto tuli häsläyksen seurauksena. Muilta osin puhdas rata ja vielä ihan mukavan tuntuinen. Käännöksetkin olivat Figolle siistit.
Minit menivät seuraavaksi saman radan. En uskonut Rondon hakevan umpikulmaa putkeen sen paremmin, joten valitsin ratkaisun, josta ei tyylipisteitä jaella. Juostiin koko putken ohi, Rondo katseli jo lahkeita, ja laitoin koiran sisään oikeasta päästä. Melkein kuulin ihailevat huokaukset taidonnäytteestäni. Loppurata juostiin astetta hallitummin ja tulihan se ensimmäinen nolla hyppyradalta vihdoin! Lisämausteena vielä sija 1. ja hyppyvaliokello käyntiin. Ei hullumpaa!
Ensi lauantaina mennään taas, nimittäin Lietoon. Elämme nyt jänniä aikoja, kun Figon puomi alkaa vähän kerrallaan lähestyä valmista. Oikealla puomilla oikeasta kulmasta on treenattu pari viikkoa ja puolikas puomi menee jo kohtalaisen hyvällä onnistumisprosentilla. Jospa kohta pääsisi treenaamaan tosissaan kokonaista, toivotaan parasta.
Ei ole ollut näin hyvä mieli agilitykisojen jälkeen pitkään aikaan. Riihimäellä oli Etelä-Hämeen piirinmestaruuskisat ja sinne suunnattiin kisaamaan. Me ei piirinmestaruuksiin osallistuttu, kun ei piirissä asuta, joten ihan normikisat oli meille. Rondo nappasi agiradalta nollan ja voitti! Hyppyradalla harmillisesti putosi radan alkupuolella yksi muurinpalikka ja radan lopussa vähän luovutin. Kolmesta kiellosta tuli hylly, mutta ei jäänyt tupla, ja samalla ensimmäinen hyppärinolla, taaskaan kovin paljosta kiinni. Alla voittorata:
Figo meni myös hyppärin ja viimein saatiin merkintä kisakirjaan sairasloman jälkeen! Edellinen nolla on elokuulta 2011 ja onnistuminen kaikkien vastoinkäymisien jälkeen lämmittää mieltä yhtä paljon kuin Rondon nollavoitto. Ei se rata tosin mistään suunnasta katsottuna mikään huikea suoritus ollut. Mielestäni se oli hyvä viimeiselle putkelle asti, mutta loppurata hajoaa ihan täysin, ohjaus on häpeällisen myöhässä ja Figon jokainen käännös on löysä. Ei se kuitenkaan mitään, koska nollalla selvittiin maaliin ja tässä tapauksessa huono nolla tuntuu uskomattoman hyvältä. Nyt voidaan alkaa pyrkimään kohti parempaa, Figossa on siihen kyllä rahkeita.
Pitää paikkansa, että onnistumisia arvostaa ihan eri tavalla, kun ensin vähän koetellaan. Alkuvuoden treenasin pelkästään Rondon kanssa, Figon toipuessa leikkauksesta. Sen kevään jälkeen Rondon tulokset ovatkin olleet aivan eri luokkaa verrattuna aikaisempiin. Silti olin pitkään katkera siitä, että juuri, kun homma alkoi Figon kanssa toimimaan ja minäkin aloin olemaan parempi ohjaaja, päättää kohtalo asettua meidän kisauraa vastaan ja itse vammakin on sitä sorttia, että kaivelee ja syvästi. Siinä missä alkuvuodelle olin suunnitellut kisoja ja treenejä, opetteli Figo kävelemään uudelleen neljällä jalalla. Puolen vuoden kuluttua voi kukin uskoa, ettei koira ole enää ihan yhtä taitava kuin ennen vammaa. Jos jotain hyvää kuitenkin haluaa löytää koko jutusta, niin osaan arvostaa nykyään paremmin sitä, että on ylipäätään terveet koirat, joiden kanssa pystyy harrastamaan. Se ei olekaan itsestäänselvyys. Agilitytulosten huonontuminen ei ole tietenkään se asia, mikä on kinnervian takia eniten harmittanut, mutta tämä onnistuminen pitkän ajan jälkeen on ehkä vertauskuva minulle itselleni siitä, että kinnerviasta on tällä erää selvitty.
