3-vuotias Rondo

Kuva Sara Menna

Kolme vuotta on pian vierähtänyt siitä, kun Rondo liittyi joukon jatkoksi. Tähän asti yhteinen elämä on sujunut ilman suuria vastoinkäymisiä ja arkielämässä Rondo on kaikin tavoin helppo koira. On se myös hieman omanlaatuinen otus, joka tykkää oleskella sohvan käsinojalla, omaa erikoisen äänirepertuaarin ja olemuksessa on hiven prinsessaa. Maailma ei Rondoa pelota, ja se onkin parasta kohdata häntä selän päällä. Sitten on vielä agility-Rondo, jonka leppoisa olemus vaihtuu räyhäävään, intensiivisesti työskentelevään ja taistuletahtoiseen pikkumonsteriin. Ohjaajan vaatteista löytyy reikä jos toinenkin, mutta pikkuhiljaa alkaa kommunikaatio koiran kanssa radalla toimimaan.

Toivottavasti yhteinen taival saa jatkua yhtä keveänä kuin se on tähänkin asti ollut.

Ei huonoa ettei jotain hyvääkin

Viikko sitten kisasin Figon kanssa yhden hyppyradan Ojangossa. Paras rata pitkään aikaan, mutta valitettavasti siltäkin hylly. Tämä viikonloppu meni kisatessa ja töitä tehdessä syysskaboissa. Lauantaina kisasin Rondon kanssa kaikki kolme rataa ja Figon kanssa hyppärin. Minien agilityrata sisällä ja medien hyppäri ulkona, osuivat täysin päällekkäin ja hädin tuskin ehdin katsastaa kumpaakaan rataa kunnolla läpi. Koirien lähtöjä piti järjestellä niin, että ehdin kummankin kanssa radalle. Ensin suoritin Rondon kanssa kroatialaistuomarin radan. Nyt teki näköjään hyvää, kun rataa ei ehtinyt turhia miettimään. Tehtiin kohtuu sujuva nolla ja sillä irtosi voitto. Kontakteillakaan ei ollut havaittavissa sikailua. Radalta juoksin suoraan autolle ja koira vaihtoon. Sitten suoraan seuraavalle radalle. Olin järjestänyt Figon menemään luokkansa viimeisenä ja meitä odoteltiinkin jo. Tässä vaiheessa ei tiennyt hyvää, kun jouduin tosissaan miettimään estejärjestystä. Edellisestä radasta hengästyneenä, ohjasin Figon jo kolmannesta aidasta väärältä puolelta. Samoin keppien sijaan Figo meni tyrkyllä olleeseen putkeen, kuten n. 90 % muistakin koirista, joiden radan näin. Medeissä ei tullut yhtään tulosta koko radalta. Samaan ansaan meni myös Rondo myöhemmin.

Laamasen agilityrata tuntui kauhealta vääntämiseltä. Alussa ei tuntunut olevan yhtään suoraviivaisesti etenevää kohtaa. Puomille tultiin putkesta aika jyrkästä kulmasta. Oli alkanut sataa ja puinen puomi alkoi olla vaarallisen liukas. Rondo liukasteli ylösmenolla ikävän näköisesti, mutta ei onneksi pudonnut. Inhoan epäsuoria lähestymisiä puomille, varsinkin puisille. On jäänyt huonot muistot siitä, kun Figo kompuroi joskus pahasti. Hyppyradan Rondo siis tosiaan myös hyllytti käymällä kurkkaamassa väärään putkeen.

Sunnuntaina kisatöiden lomassa kisasin medien hyppyradan. Mukava rata, mutta harmillista sössintää. Figo poimi omatoimisesti vähän epäloogisia esteitä, mutta ainahan tässä kohtaa voi myös vilkaista peiliin. Viikonlopun radat olivat kuitenkin kokonaisuudessaan kelvollisia ja olen niihin tyytyväinen, vaikkei tuloksilla taaskaan varsinaisesti juhlittu. Ja tulihan sieltä nyt se nollavoitto ensi vuoden karsintoja ajatellen. Mielessä on nyt miljoona uutta treeni-ideaa.

Lenkkikuvia ja Figon uusi harrastus

Helsingin Ongelmattomat sisarukset Figo, Pessi ja Aino sekä tyttärensä Halo, plus soopelivahvistus Rondo, kävivät maanantaina kiertämässä Nuuksiossa Korpinkierroksen. Matkaa ei tullut kuin n. 7 km mutta aikaa meni sitäkin enemmän. Parissa kohdassa uitettiin koiria, ja pysähdyttiin syömään mutakakkua ja pullaa. Alempana runsaasti kuvasaastetta lenkiltä.

Edellisenä iltana olin käynyt Paloheinässä tekemässä metsään verijäljet. Figo ja Aino saivat kokeilla aivan uutta lajia. Kumpikin tajusi jutun idean ja naudanluu löytyi jäljen päästä. Vielä sai ensikertalaisia opastaa takaisin reitille muutamaan otteeseen, mutta innokkaasti tekivät töitä ja näyttivät tykkäävän. Tätä aletaan nyt treenaamaan ja tavoitteena on päästä jossain vaiheessa kisoihin. Ehkä ensi kesänä, jos lumi ei sada kauhean aikaisin ja päästään syksyyn asti treenaamaan. Maasto oli Paloheinässä aika pusikkoinen, ei paras mahdollinen jäljen tekemiseen.Viikonloppuna kokeillaan taas.

Alla olevat kuvat ottanut Sara Menna

Kaunis Rondo

Että voi ällöttää paljon... Figo pakotettu uimaan.

Kun ei suju

Viime viikonloppu vietettiin varsin koiramaisissa tunnelmissa. Lauantaina kävin Rondon kanssa Happy Master's - kasvattien kokoontumisajoissa Jämsässä ja sunnuntaina kisasin Vihdissä.

Kisoissa jälki oli tasaista, kaikilta neljältä radalta hylly. Rondon kanssa on nyt menossa joku uskomaton hyllyjen sarja, kun ei saada virallisissa kisoissa tehtyä nollaa. Hyppyrata oli oikea Rondo-virheiden kokoelma ja agilityradan video oli jokseenkin koominen, kun ohjauksellisesti rata on oikein tyylikäs, mutta en saa koiraa millään oikealle kontaktille oikeaan aikaan. Matkalla putkesta A:lle, Rondo käy pomppaamassa keinun kautta. Hylly siis jo ennen viidettä estettä. Keinu tulikin melkein heti perään ja tällä kertaa Rondo juoksee sen ohi...?! Samoin puomin ylösmenon Rondo ohitti n. 2 metrin päästä, mutta siitä voin syyttää itseäni. Lopuksi vielä Possukka karkaa omin lupineen puomilta. Kyllä agility on hieno laji.

Tässä yleisölle vihdettä:

Medien hyppyrata oli sangen mielenkiintoinen. En ollut ihan varma radalle lähtiessä, että miten se menikään. Se on toisaalta sivuseikka Figon radoilla, koska Figo tekee joka tapauksessa ihan oman radan, kun on oikein hauskaa. Ja silloin oli myös hauskaa. Alussa yritin työntää Figon kepeille, Figo hyppäsi aidan. Suoran putken jälkeen piti kääntyä tiukasti, Figo hyppäsi kaksi ylimääräistä aitaa. Putkijarru ei ole meille tuttu käsite. Ei harmittanut kuitenkaan yhtään, koska nyt Figo meni taas sillä draivilla kisoissa, millä se meni viime syksynäkin ennen sairaslomaa. Loppuradan jopa ohjasin ja koira meni hienosti. Pientä hiomista vielä koiran taitoihin ja ohjaukseen jotain järkeä, niin kyllä se nollakin sieltä vielä tulee. Ja agilityradoillekin päästään sitten, kun juoksukontaktit ovat kisakunnossa hamassa tulevaisuudessa.

Lisää viihdettä:

Jottei Rondon tulossaldo alkaisi näyttää liian masentavalta, jatkamme edelleen hyvää tulosantia epävirallisissa mittelöissä. I-Hah:n epiksistä maanantaina kummallakin suorituskerralla nolla. Pysähtyi muuten nätisti kontakteilla, mutta viimeisellä yrittämällä varasti puomilla. Meno töksähteli ja kieltoja meinasi tulla ainakin kymmenen. Episten jälkeen istuimme globaalin pikaruokaketjun ravintolassa ja keskustelimme juoksukontakteista sekä niiden opettamisen ongelmallisuudesta. Figon kontaktiopetuksessa ei olisi nyt mitään ongelmaa, jos saisi jostain madallettavan puomin. Purinalla eikä Ojangossa ole sellaista. Oikeasti asialle omistautunut, kerrostalossa asuva tosi harrastaja ostaisi oman smartin puomin ja hankkisi sille oman parkkiruudun tai säilyttäisi kadunvarressa. En tee näin. On siis oma valinta olla huono. Treenimahdollisuuksien puitteissa, Figon kontaktiedistys näyttää nyt taas aika hyvältä. Jos ei takapakkeja tule, päästään tekemään kokonaista puomia toivottavasti jo muutaman viikon päästä. Toivon kovasti, että tämä projekti tuottaa tulosta. Juoksukontaktit antaisi Figolle merkittävän kilpailuedun medeissä.

Aijon tänä syksynä repäistä ja ilmoittaa Figon näyttelyyn! Sellaisessa se ei olekaan käynyt yli kahteen vuoteen. Koira on kuitenkin pian 5-vuotias ja haluan siitä arvostelun "valmiina". Virheet nyt on edelleen samat, mutta mennään kuitenkin.

Viiden tähden elämysmatkailua

Mitäpä olisi kesä ilman kisareissua, jossa ei ole mitään järkeä. Tai on järkeä siinä mielessä, että kisaaminen on mukavaa ja kisapaikka on kiva. Ja tarjolla on vielä viikonlopun aikana kolmosille 6 rataa. Toteutus puolestaan aiheutti päänvaivaa, kun matkaseurani Korhonen oli tulossa Kuopiosta ja aikataulujen sovittaminen työaikoihin, ja VR:n kanssa, ei mennyt ihan niin kuin olisi mukavinta. Lopputuloksena matkani Helsingistä Raumalle taittui Tampereen kautta, mistä poimin Outin kyytiin. Takakontissa Tampereelta eteenpäin 4 koiraa ja takapenkillä tavaraa kuin kahden viikon telttaretkelle. Lähtö kotoa n. klo 21.30, Tampereella 23.30 ja perillä Raumalla suunnilleen kahdelta yöllä. Ääripään ihmisinä olemme kisapaikalla joko viimetingassa tai 12 tuntia ennen kisan alkua. Jossain vaiheessa Tampereen jälkeen totesin, että nyt ei olla kyllä menossa Raumalle, vaan Turkuun. Silmät ristissä pimeässä ajaessa olin ajanut Raumalle kääntyvän tien ohi, mutta ehdin tajuta virheeni kuitenkin vain pari kilometriä risteyksen jälkeen. Olisi sitä voinut olla vähän ihmeissään huomatessaan olevansa Turussa. Tähän ei voi kuin todeta, että ei olisi ensimmäinen kerta.

Raumalle tullessa oli ihan pimeää ja hajua kisapaikasta oli sen verran, mitä muistikuvia kahden vuoden takaa löytyi. Paikan löytyminen olikin varsinainen täsmäisku. Kisapaikalla oli iso nurmialue ja radat olivat vähän sivummalla hiekkapohjalla. Pistettiin teltat pystyyn nurmikolle ja ihmeen kätevästi sekin kävi, vaikka sen teltan olen kasannut viimeksi vuonna x ja mitään valonlähdettä ei ollut. Oli myös aika kylmä, auton mittarin mukaan 10 astetta. Aamulla ykköset aloittivat kahdeksan aikaan ja sitä ennen heräsin jo möykkään. Oli kaikkea muuta kuin virkeä ja hyvinlevännyt olo. Kahden vuoden takaisen tapaan, oli ihan järjettömän kuuma ja omien ratojen alkuun oli tuntikaupalla aikaa. Tuloksellisesti olikin laihin kisaviikonloppu pitkään aikaan. Rondon kanssa törttöilin triplahyllyn verran ja Figolle hyppyradalta vitonen keppien aloituksesta. Olin näköjään unohtanut rollaattorini kotiin, kun yhdellä radalla juoksin päin putkea niin, että jouduin ottamaan siitä tukea ja toisella kolaroin Rondon kanssa niin pahasti, että pikkukoira pyörähti kierroksen kyljellään, ja minä otin käsillä maasta tukea. Tässä rytäkässä ei sattunut kuitenkaan sen suurempia vahinkoja. Ohjasin Figoa niin kuin ohjasin ykkösissä ja jäin konttamaan. Tällä taidonnäytteellä tyrkkäsin Figon oikean keppivälin ohi ja tokaan väliin sujahti. Niin ja kepeille lähestyminen oli aivan suora. No, olihan se kuitenkin Figon ensimmäinen tulos sairasloman jälkeen.

Seuraavaa yötä emme onneksi nukkuneet teltoissa vaan kesähotelli Raumassa. Sunnuntaiksi oli luvattu sadetta, mutta aamulla aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin lauantainakin. Olin varannut turhaan kassillisen ryysyjä vesisateen varalta. Kunnolla nukuttu yö auttoi asiaa ehkä se verran, että sunnuntai oli tuloksellisesti astetta edellistä päivää parempi. Rondolle tulokset: 0 (joka oli oikeasti kielto) ja sija 2 Ainon jälkeen. Kerran sentään päästiin palkinnoille, mitäpä olisi Rauman reissu ilman yhtäkään muumimukia. Hyppäriltä vitonen ja vikalta radalta hylky. Figo hyllytti ratansa hyppäämällä aidan väärästä suunnasta. Harmittaa, kun Rondon ensimmäinen hyppyserti jäi niin pienestä kiinni. Aino voitti tämänkin radan ja serti meni kakkoselle, jonka aika oli suunnilleen sama kuin Rondolla kiellon kanssa. Hyppärinolla ei ole ollut ennen näin lähellä. Aikaisemmat hyppyradat ovat olleet enemmän ja vähemmän katastrofeja.

Näiden kisojen jälkeen avautui paremmin silmät meidän nykyisestä tasosta. Figon kanssa hommaa riittää yhdellä sun toisella saralla ja kisataan sen kanssa nyt, että saadaan taas joku rutiini kisaamiseen. Viimeisimmästä nollasta on kohta vuosi aikaa. Voisi melkein poksauttaa shamppanjan merkkipäivän johdosta. Rondon kontaktit toimii ja ei toimi. Raumalla teki hienoja pysähdyksiä ja kesti härkkimisen, mutta kaksi kertaa puomi tultiin aivan suoralla juoksulla. Ehkä tämä "voittaja"-mieliala vielä laantuu.

Karsintatunnelmia

Turku viikonloppu takana ja vuoden nollakoirakko kuittaa. Olin Rondon kanssa MM-karsinnoissa sunnuntain radoilla nollakoirakkona ja voin sanoa olevani aika tyytyväinen palleroon.

Outi ja Aino kisasivat ihan oikeassa kisassa ja matkaan lähdettiin lauantaiaamuna. Matka-aika oli mitoitettu tarkkaan ja ehti Outi kuitenkin ilmoittautumaan 5 minuuttia ennen ilmoittautumisen päättymistä. Päivä tuntui tuhottoman pitkältä, koska ohjelmassa oli vain hengailua.Yöksi katon pään päälle tarjosi hotelli best western Turun satamassa. Oli ihmeen vaikea löytää perille, mutta puitteet olivat oikein viihtyisät, kun muutaman U-käännöksen ja googlaamisen jälkeen paikka löytyi. Koirat pääsivät illlalla ja aamulla kävelemään ihan vieressä olevan Turun linnan pihalle.

Sunnuntaiaamuna aikataulu meni taas tiukille, kun tosi urheilijat istuivat puoli tuntia hotellin aamiaspöydässä ja kävivät vielä ottamassa turistikuvia koiristaan linnan edessä. Ajoissa joka tapauksessa ehdin ja ensimmäiseltä radalta puhdas nolla ajassa 36,00. Sillä olisimme olleet kakkosia 0,1 sekunnin aikaerolla ykköseen.

Hyppyradan ja finaaliradan olisimme hyllyttäneet, mutta nollakoiralle tarjoutui toinen mahdollisuus yrittää. Hyppyradan hyllytimme taas, mutta aidan hyppääminen väärästä suunnasta ei vaikuttanut merkittävästi aikaan. Finaaliradalla teimme uusintakierroksella sujuvan nollan ja tämän aikaa en tiedä.

Ensi vuodeksi yritetään tosissaan saada nollat kasaan enkä usko sen olevan mahdottomuus. Tänäkin vuonna jäi puuttumaan tuplanolla ja yksi irtonolla. Lisäksi huhtikuussa Rondo kisasi vielä ykkösissä. Toivoa siis sopii, että ensi vuonna kisaamme näissä karkeloissa numeroliivi päällä.

Jottei tämä blogi menisi aivan Rondon kisablogiksi, muistelen, että minulla on toinenkin koira, jonka kanssa toiveissa siintää arvokisoihin osallistuminen. Jos vain terveys kestää tulevan kauden, en usko Figollakaan olevan ongelmaa nollien keruussa. Sen ohjaaminen alkaa nimittäin vähitellen taas tuntua samalta kuin ennen sairaslomaa. Treenasin eilen Figon kanssa ja pakko sanoa, että se on hyvä! Parhaimmillaan Figo on nopeampi kuin Rondo.



Asiasta viidenteen, viimeisimmässä sheltit-lehdessä oli viime vuoden uudet valiokoirat kuvineen päivineen ja muotovalio Blondi oli vaihtanut tässä yhteydessä sukupuolta. Onhan Rondo kaunis ja ystävien kesken Herra Prinsessa, mutta julkisissa painoksissa voitaisiin pysytellä asialinjoilla. Menestys narttukehissä ei ehkä olisi ollenkaan hullumpaa, mutta taidetaan pystellä tästäkin eteenpäin uroskehässä, koska transukoirani on kuitenkin uros, edelleen.

Kaikkea alle uutiskynnyksen

Juhannus ehti jo mennä ja alkaa olemaan heinäkuu hyvässä vauhdissa. Juhannus hengailtiin mökillä ja viime viikonloppuna käytiin toisella mökillä. Ei vaan huvita olla kaupungissa kesäviikonloppuja, kun ei ole lomaakaan tiedossa.

Agilityä ei olla paljon treenattu, mutta kahdet iltakisat kisasin Rondon kanssa viime viikolla. Olin elänyt omassa kuvitelmassa, että karsintanollien keruu olisi päättynyt ensi seuraavalla viikolla, mutta valaistumisen jälkeen sain tietää todellisen päivämäärän olevankin 3.7. Kuuden startin sijaan tuplan (+ yhden irtonollan) tavoittelemiseen olikin tarjolla vain 4 starttia. Tässä vaiheessa heitin kirveen kaivoon, koska ei tulisi ikinä onnitumaan se, että nollaprosenttimme pomppaisi äkkiä 75:een. Purina openista tuli tuplanollan sijasta tuplahylly, mikä ei sinänsä ole harvinainen uutinen. Päähän otti sen sijaan se, että jouduin kävelemään molemmilta radoilta ulos Rondon varastaessa kontakteilta. Hetken näytti jo hyvältä, mutta muutamien nopeiden vapautusten jälkeen, alkoi taas varastelu. Ekalla radalla varasti ensin A:lta, mutta pääsi jatkamaan, koska luotin koiran ottavan 2on2offin, ja juoksin eteenpäin. Käänsin katseen koiraan ja sehän tulee jo tuhannen apinan raivolla perässäni. Ei tainnut pysähtyä, ei. Pian tuli puomi ja tällä kertaa Rondo pysähtyi kaikki tassut maassa. En sanonut Rondolle mitään, käänsin vain selän ja kävelin maaliin. Mielestäni meille olisi kuulunut tulla kepeiltä kielto, mutta tuomari ei koskaan nostanut kättä sen merkiksi. Kävelin siis puhtaalta radalta ulos. Jos tuon kontakteilta varastelun aikoo saada joskus kuriin, pakko kasvattaa vaan selkäranka ja kävellä pois, vaikka olisi mikä rata alla.

Toisesta rataantutustumisesta meinattiin myöhästyä. Sekä Korhonen että minä olimme kuvitelleet rataantutustumisen alkavan tuntia myöhemmin kuin se todellisuudessa alkoi. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta pitäisi varmaan lopettaa kuvitteleminen ja ottaa asioista selvää, ja/tai opetella lukemaan. Ehdimme hätäisesti juoksemaan radan läpi ja painamaan estejärjestyksen mieleen. Sitten luottavaisin mielin ensimmäisten joukossa lähtöön. Ei pitkälle ehditty, kun A:n jälkeen oli taas suorin reitti radalta ulos.

Torstaina kaksi starttia Ojangossa. Päätin, että nyt, kun karsintamahdollisuudet tälle vuodelle meni eikä sertejäkään voida agiradoilta ottaa vastaan, voidaan treenata. Alussa keppivirheestä vitonen, kun en antanut koiran hakea rauhassa keppejä eikä reippaat avokulmat ole vielä niin varmat. Rondo meni oikeasta välistä sisään, mutta sinkosi siitä suoraan eteenpäin...? Loppurata puhtaasti ja kontakteilla seisotin ainakin puoli tuntia. Eikä varastanut. Seuraavalta radalta hylky. Keppivirhe taas ja tokavika este, keinu, mentiin vähän sallittua lennokkaammin. Se sitten uusiksi.

Rondon kanssa on kisattu nyt vuosi ja en voi sanoa, ettei mitään ole saatu aikaan, päinvastoin. Hyppysertin toivon saavani vielä tänä kesänä molemmille koirille. En ole tehnyt Rondon kanssa koskaan puhdasta hyppyrataa, Figon kanssa siitä on jo runsaasti aikaa. Figon kontaktitreenit oli hetken tauolla, kun loikkien lisääntyessä mietin uutta sotasuunnitelmaa ja keräsin motivaatiota. Moni ongelma ratkesi sillä, kun laitoin kontaktin eteen suoran putken. Figo ei häiriinny enää ollenkaan samoissa määrin mun liikkeestä ja juoksee täysillä koko puominpalan. Voi olla tulevaisuudessa käännökset puomin jälkeen aika massiivisia, mutta se on pienempi paha kuin puomilla hissuttelu.

Loppukesälle on tiedossa monta työpäivää, lisää mökkeilyä ja toivon mukaan myös jokunen reissu kotimaassa sekä koiraton reissu ulkomaillekin.