Kesäkisoja

Figo pääsi kisailemaan Purina openiin keskiviikkona. Medejä oli 49. Saviojan rata ei ollut profiililtaan Figolle paras mahdollinen, mutta mitään erikoisia ohjauksia se ei vaatinut. Linjaamalla sai koiran hyvin menemään aidat oikealta puolelta. Väännettiin kankinolla, mutta kannatti vääntää sillä suuresta kisaajamäärästä huolimatta, ei nollia paljon tullut ja Figon sijoitus oli neljäs. Suureksi iloksi myös SERT-A siirtyi meille ja Figo sai valiokellon käyntiin. Olen ollut tätä ennen vähän pettynyt itseeni, kun Rondolla on mennyt jo valiokello umpeen enkä Figolle ollut saanut ensimmäistäkään sertiä, vaikka koirien taidoissa ei ole kovin suurta eroa. Isoin ero on, että Rondo on vähän nopeampi ja kisaa mineissä. Onhan Figon kisaura ollut rikkonainen ja matkassa epäonnea, joten tuntuu kivalta saada senkin kanssa onnistumisia.

Toisella radalla keppien aloituksesta virhe ja myös puomilta 5, vaikka yleisön mukaan etujalka oli osunut kontaktille. Tiedä sitten, mitä siinä oikeasti kävi. Puomilla pitäisi saada askelta tulemaan vähän alemmas vielä, mutta kiva, että on viimeaikoina päässyt ylipäätään kokeilemaan sitä kisoissa. Suoritukset alkavat olemaan jo rennompia kuin aluksi, joten luottavaisena olen sen suhteen, että kohta ne alkavat toimimaan myös kisoissa. Treeneissä virheet ovat aika vähissä.

Viime viikolla vietettiin juhannusta Tuorlassa kisojen merkeissä. Sara mukanaan Niksu ja Pessi tulivat samalla kyydillä ja oli kiva viikonloppu sekä nurmialusta harvinaista herkkua. Tavaraa oli taas lastattu sellainen määrä, että farmariauto vaatisi lisäksi peräkärryn.

Perjantaina ja lauantaina kisasin kummankin koiran kanssa 2 starttia. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka hyviäkin ratoja mahtui joukkoon. Rondolle tulosrivi 10-10-hyl-5 ja Figolle hyl-hyl-5-hyl. Rondo pudotti perjantaina kummallakin radalla riman. Agiradalla oli okserilta kääntyminen ja koska Rondo kääntyy aina siivekkeen kohdalla, on vaihtoehtoina pudottaa takarima tai leväyttää okserilta pitkäksi. Yritin jälkimmäistä, mutta olin myöhässä ja toteutui ensimmäinen vaihtoehto. Lopussa tuli poispäinkääntöyritys muistutti siitä, ettei kyseinen ohjaus kuulu vieläkään vahvuuksiin, vaikka se viime viikolla onnistuikin. Rondo kääntyi minua kohti ja puri käsivarteen. Riemua lisäsi se, että minien helpohkolle radalle tehtiin medejä varten lukuisia vaikeutuksia. Figon kanssa menikin homma vähän päreiksi.

Hyppyrata oli Bob Griffinin käsialaa. Tykkäsin radasta ja koira pääsi menemään myös kovaa. Rondolta putosi taas yksi rima. Sillä on joku ongelma ponnistuspaikan arvioinnin kanssa. Varsinkin okserilla se epäröi tosi paljon ja hyppää huonosti, kun muutaman kerran on takarima pudonnut. Epätasainen pohja vaikutti ehkä vähän ja Rondo myös veti alussa naamalleen. SM-keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa hyppyjen kanssa eikä yksikään rima edes kolahtanut. Figo meni saman radan hyvin, mutta tyrkkäsin sen aloittamaan kepit väärältä puolelta. Seisoin muutenkin sen tiellä parissa kohdassa. Figo laittaa uuden ohjaajan tilaukseen.

Lauantain agilityrata oli samaisen tuomarin tekemä ja ei ollut valittamista tässäkään. Kummankin kanssa rata meni saman kaavan mukaan. Alku hyvä, hylly lopussa. Rondo osui juuri ja juuri A:n kontaktille. Tai sitten ei osunut eikä tuomarikaan ollut ihan varma, kun heiluttelee vähän kättään. Jostain syystä Rondo lähtee kiertämään aitoja. En tiedä miksi, mutta niin se teki.
Figo meni hurjan hyvin, mutta yksi askel liian vähän ja hyppy mennään takakierron sijaan edestä. Lopussa juoksupuomi jää ihan hilkulle, että olisi osunut ja olen varma, että se olisi tullut hieman alemmas, ellei juuri ennen puomia olisi tullut kämmiä ja olisin päässyt vedättämään. On se pienestä kiinni, olisin tehnyt siltä radalta ennemmin nollan kuin hyllyn. Kontaktivitonenkin olisi kelvannut.
Viimeinen hyppäri oli hankala ja Rondon kanssa huonoin ratamme pitkään aikaan. Kieltovitonen lopussa, mutta monta kertaa ehdin pelastamaan. Figon kanssa voin vaan todeta, etten osaa sylkkäriä.
Kisojen jälkeen meinasi hieman masentaa, mutta Figon agiserti tällä viikolla sai kaiken mielipahan unohtumaan.

 Kuluneen viikon helteissä Rotta-Rondon ajeleminen on ollut kesän paras veto. Höpöhöpöä moiset, että koiran iho palaa auringossa ajelun jälkeen. Rondon sänki on ainakin niin tiheää, että heti ajelun jälkeenkään iho ei ole varmasti päivänvaloa nähnyt, saati palanut. Teränpituus oli 7 mm. Ei ole myöskään hyttyset syöneet elävältä tai risut raapineet verille, kuten etukäteen paljon uhkailtiin. Ainiin, mutta sheltillähän vaan kuuluu olla pitkä turkki.

SM-viikonloppu

SM-kisat Kirkkonummella menivät täysin yli odotusten. Joukkuekisasta kotiintuomisena Suomen mestaruus! (Kalju)sheltti- joukkue meni niin lujaa, että toiseksi tulleeseen joukkueeseen oli yli 6 sekuntia eroa.

Perjantain iltakisat alkoivat yhtä hyvin kuin meillä on kevään aikana mennyt. Ensimmäisellä agiradalla oli lentokeinu 3. esteenä ja tultiin sen jälkeen pois. Hyppyrata oli jo parempi, pientä hapuilua ohjauksessa ja lopulta kielto radan loppupuolella.

Lauantaina joukkuekisassa olin Rondon kanssa toisella kierroksella. Ensimmäisenä menneet Outi & Aino olivat tehneet hyvän nollan ja meidän olisi oikein sopivaa tehdä samoin. Sain itseni viritettyä hyvään mielentilaan. Rata oli aika helppo eikä vaatinut kummallisuuksia, kuten ei joukkueradalla kuulukaan. Ainoa huolta tuottava este oli keinu eilisen lentelyn takia. En halunnut joukkueelle mitään lentokeinuvitosta, joten otin keinun hyvin painokkaasti. Ei siis järin nopea keinu, mutta ei ainakaan virhettä. Selvittiin maaliin puhtaalla ja vielä hyvällä radalla! Tässä vaiheessa HAU meni huimaan johtoon. Joukkueen kolmanteen koirakkoon, Karoon ja Kriisiin, oli ladattu kaikki usko. Jos saisimme vielä kolmannen nollan, voisi voitosta olla melko varma. Jännitti radan laidalla paljon enemmän kuin oma suoritus. Miten mahtavaa se olikaan, kun nolla sieltä myös tuli! Iidalle ja Hunnille jäi ankkurina näytösluontoinen osuus ilman tulospaineita. Kulta lopulta varmistui ja niin ollaan joukkue- Suomen mestareita 2013! Hieno joukkue meillä olikin.

Sunnuntaina oli hyvä fiilis vielä edellisen päivän voitosta. Lähdin radalle valoisin mielin ja tavoittelin samaa rentoutta ennen rataa, joka edellisenäkin päivänä oli löytynyt. Siitä huolimatta, ettei rata mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, tehtiin nolla ja sijoituksella 3./239. Alku ja loppu menivät hyvin, radan takaosassa Rondo tulee vähän jaloille ja suunniteltu persjättö vaihtuu hätäiseen takaaleikkaukseen. Mutta mitäs pienistä, kun aukeaa finaalipaikka ensimmäisissä arvokisoissa.

Finaaliradalla yleisön jännitys tarttui siinä vaiheessa, kun päästiin radalle. Rondo meni sairaan lujaa ja yritin pysyä itse raiteilla. Pitkään hallittu kaaos pysyikin kasassa ja nolla kävi niin lähellä, mutta ennen 4. viimeistä hyppyä, Rondo kävi koukkaamassa ylimääräiset kepit. Kuva tuhon hetkeltä, yleisö mukana tunnelmassa.

Harmittihan se, että melko varma SM-mitali jäi niin pienestä kiinni, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli onnistuneempi kuin koskaan uskalsin kuvitella. Tiukkaa teki, että päästiin kisaamaan koko karkeloihin, kun tuplan saaminen oli vaikeaa. Katkaistiin myös ennätyspitkä 11 ryssityn radan putki ja vielä oikeassa paikassa. Huippu Rondo!

Kuva: Sirpa Saari

Ärsytys

Porvoon iltakisoissa jäi taas nollat uupumaan. Rondon kanssa edellinen nolla on maaliskuulta, joten satunnaiset onnistumiset olisivat nyt paikallaan luomaan uskoa, että puhtaan radan tekeminen on vielä mahdollista. Sen jälkeen on kisattu peräti 7 starttia ja kaikilla töpeksitty pienesti tai suuresti. Tänään oli pienestä kiinni. Annettakoon itselle armoa sen verran, ettei toukokuu ole siitepölyallergiselle se helpoin aika. Juokseminen ja sanallinen käskytys on helpompaa ilman yskää ja hengenahdistusta. Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan ja olo taas parempi, joten sen piikkiin ei voi enää laittaa.

Lomapäivänä lähdin jo hyvissä ajoin liikenteeseen ja, kun oli kerran Porvooseen menossa, pitihän käydä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Nollia voisi sitten juhlia suklaalla.

Radat olivat melko suoraviivaisia eivätkä tosiaan vaikeita. Rimat olivat 35 cm korkeudessa eikä niissä mitään suurempaa ongelmaa ollut paitsi muutamassa kohdassa tottumattomuus näkyy ja Rondo hakee vähän hyppyä. Pitää jatkaa koiran kalibrointia oikeaan hyppykorkeuteen ja tehdä vähän hyppytekniikkatreeniäkin.

Ensimmäinen rata hyvä muuten, mutta varastaa puomilta ja ei lähde takaakiertoon. Hylly siis väärästä suunnasta hypätystä aidasta. Ei kai näin ole tapahtunut ennenkin... A oli aivan loistava, vaikka tuomari peittääkin sen juuri videolta. Käännyin sopivasti katsomaan, kun takajalat osuivat keskelle kontaktia.

Toisessa rataantutustumisessa ajattelin, että tämä tuntuu meille sopivalta radalta ja nyt tehdään nolla sekä leivotaan Rondosta valio. Se onnistui melkein. Loppusuoralla tuli keinulta vitonen. Juhlin jo mielessäni maaliin tullessa, kunnes kuulin keinuvitosesta. Ilo vietiin nopeasti pois, pitikin olla niin lähellä. Tehtiin radan nopein aika. Onneksi oli sentään suklaata.

Vielä ensi viikolla on iltakisat Kouvolassa. Yksi onnistunut rata kelpaisi nyt, niin ei tarvitsisi lähteä valmiiksi tappiomielialalla SM-kisoihin. Ja olisihan se serti kiva. Sitä ennen pitää treenata keinua. Ja takaakiertoja vielä vähän lisää.

Ongelman ytimeen

Viime aikainen kisamenestys Rondon kanssa on ollut sitä tasoa, että alkaa väkisinkin miettimään, missä vika. Nollien teko on vaan ylivoimaisen vaikeaa. Virheitä esteiltä tulee melko vähän suhteessa virheisiin radalla. Tilaston kärjessä komeilee kiellot. Ne eivät suinkaan ole ainoa ongelma vaan monesti olen vain ohjannut väärin, mutta kieltojen pelkääminen oikeastaan edesauttaa niiden esiintymistä. Putkikiellot eivät ole enää se pahin ongelma, kun niitä on treenattu. Sen sijaan on ollut hankalaa hahmottaa niitä ohjaustilanteita aidoilla, jotka saavat aikaan stoppaamisen ja räksyttämistä.

Keksin ehkä vihdoin täsmätreeniä myös aidoilla ilmeneville kielloille. Suunnittelin pienet omatoimiset tekniikkatreenit ja kaksi rinnakkaishyppyä oli ISO ongelma. Rondo ei suorita aitaa, kun minun liike pysähtyy. Heiluvat kädet pahentavat ongelmaa, mutta lopputulos oli monesti sama rauhallisilla käsillä tai ilman käsiä. Tuskin on puhtaasti ohjauksesta kiinni. Toiseen suuntaan ei ollut läheskään noin vaikeaa, joten puolieroa on joko koiralla tai ohjaajalla. Jotain vielä osataan ja leikkauset kepeille sekä sivuttaisetäisyyden otto toimivat kivasti.

18.5 kisasin Turussa molempien kanssa kolme rataa ja tuollaisia kieltoja Rondo teki kahdella radalla. Kahta rinnakkaishyppyä on kuitenkin helppo treenata. Puunkierroilla voidaan tehdä vastaavaa ihan kotonakin.  Kun saadaan ne toimimaan, on taas yksi ongelma vähemmän.

Figo teki Turussa hyppyradalta nollan ja oli 4. Agilityradat olivat sisällä hallissa ja Figo oli vähän kummallinen. Tsau:n halli oli vieras paikka ja Figo on joskus outo vieraissa halleissa. Ensimmäiseltä radalta lentokeinu ja toisella oli taas puomin edessä mutkaputki, johon mentiin epäloogiseen päähän. No, mihinköhän Figo meni. Hyvä juttu sen sijaan, että ei olisi tullut puomilta edes virhettä. Putki puomin edessä on ainoa tilanne, jossa en hallitse Figoa mitenkään. Jos edessä oleva putkenpää on sitten se väärä, tietää se suoraan hyllyä. Nyt on sellainen kohta tullut vastaan jo neljästi, ehkä seuraavaksi jo siihen päähän saa mennä ihan luvan kanssa.

On tuo puomin treenaaminen edelleen vähän tahkoamista, kun se tuntuu olevan Figolle eri este kisoissa ja treeneissä. Panostan nyt hetken juoksupuomin sijaan enemmän pysätykseen, koska totuus on, että sille on enemmän käyttöä kisoissa. Nyt on ihan sattumasta kiinni, että tuleeko hidas vai nopea pysätys. Siinä missä Rondo treenaa ohjausta, Figo keskittyy esteosaamiseen.

Mökkeilyä on myös harrastettu.

Rondon ajelusta on nyt 2 viikkoa ja karva alkaa olla n. 2 cm pituista. Väri on kirkastunut ja koneen jättämät kuviot tasoittuneet. Yhden punkin löysin mökillä Rondosta ja se oli helppo bongata. Rondo on myös saanut vierailta ihmisiltä paljon enemmän huomiota kuin kaikkine karvoineen. Jotkut pysähtyvät silittelemään "pentua" ja jotkut ovat sanoneet, että se näyttää hyvältä kesätukassaan. Vielä ei ole kukaan tullut kivittämään.

Ilmat lämpenee, olo kevenee

Niin lähti turkki täksi kesäksi. Sara kävi ystävällisesti ajelemassa Rondon sunnuntaina ja muutamassa päivässä ajelujäljet alkavat tasoittumaan. Päädyin tähän ratkaisuun lähinnä siitä syystä, että Rondolla oli kuuma jo vähän viilemmällä, mutta aurinkoisella säällä. Ilmojen lämmetessä se alkoi näkymään vielä selvemmin eikä Rondo jaksanut juosta metsässä samaan tahtiin kuin Figo. Sisälläkin tuli herkästi kuuma lämpiminä päivinä. Kaikki Rondon nähneet ovat voineet todeta, että se on hyvin karvainen kaveri. Pohjavilla tiivis ja sitä on paljon. Mitään kunnollista karvanlähtöäkään ei ole havaittavissa vaan samalla karvamäärällä mennään kesät talvet. Talvella tietysti kiva, ettei koira palele koskaan. Agilityharrastajana myös toivoisi, ettei koiralla tule turhan tukala olo harrastuksen takia, mutta ei me haluta jäädä kesäksi tauolle kaikesta aktiviteetista.

Toinen syy on sekin, että uimisen jälkeen turkki kuivuu hitaasti. Minulla on tapana käyttää lämpiminä päivinä koirat lenkin aikana uimassa muutaman kerra ja ne ovat silloin myös virkeämpiä. Ongelma tulee siitä, ettei Rondoa voi uittaa kello kuuden jälkeen tai karva on selästä märkää vielä aamullakin. Ennen pitkää altistaa varmasti ihotulehduksille tai sitten Rondo saa lönkötellä lenkit kuumissaan. Figo ohuen pohjavillansa kanssa on lähes kuiva jo kotiin tullessa. Tavallaan koen sen myös epäreiluksi Rondoa kohtaan, että se ei pysty nauttimaan samalla tavalla niistä asioista, joista se tykkää kuin esimerkiksi Figo, kun sillä tulee kuuma. Viime kesäinen ohennussaksilla leikkely auttoi varmasti osaltaan viilennykseen, mutta turkin kuivumista se ei juurikaan nopeuttanut, kun pohjavillaa jäi turhan paljon. Tähän astiset käyttökokemukset ovat olleet hyviä. Tuleehan koiralle rasituksessa kuuma ajeltunakin, mutta nyt jo huomaa nopeuden palautumisessa ja yleisessä virkeydessä.

Soopeleista ei yleensä tule mitään sieviä otuksia heti kynimisen jälkeen, mutta yllättävän kivan näköinen koira tuolta karvan alta paljastui. Häntäkarvojen kohtalo on vielä ratkaisematta, mutta pitää niille jotain tehdä. Häntä on koiran kokoinen nyt. Minusta hyvin rakentunut ja solakka sheltti on ajeltunakin miellyttävän näköinen, vaikka ulkonäkö varmasti on se viimeisin syy ajella sheltti. Tai olla ajelematta.

Lauantain kisat

Huhtikuun treeni- ja kisatauon jälkeen aktivoiduttiin taas kisaamaan viime lauantaina kotikisoissa Purinalla 2 starttia kummankin koiran kanssa.

Mineissä Rondo hyllytti ensin hyppyradan, kun ohjasin kaksi poikittaishyppyä väärästä suunnasta. Kova alusta ulkokentällä jälleen yllätti ja tuntui, etten ehdi mihinkään. Lopuksi vielä klassinen Rondo-kielto toiseksi viimeiselle hypylle, jolle tultiin suorasta putkesta kovasta vauhdista ja en ehtinyt saattamaan sinne asti. Taitaa olla irtoamistreeni vieläkin paikallaan. Agilityrata oli hyvä, mutta toiseksi viimeiseltä aidalta vitonen, kun Rondo valui siitä ohi. Erityismainintana hyvä juoksu-A, vaikka lähestyttiin huonosta vauhdista.

Figo hyllytti samaisen hyppyradan medeissä kuin Rondokin. Ne kohdat, jotka epäonnistuivat aikaisemmin päätin ohjata eri tavalla Figon kanssa, koska se on huonompi tulemaan käteen. Tällä kertaa hyllytettiin ne kohdat vain eri suunnasta. Eihän sen näin pitänyt mennä. Ainakin tämä rata kertoi sen, että poikittaishypyt kaipaavat paljon treeniä. Minulla on isoja ongelmia ohjata niitä, koirat menee aika hyvin sieltä, mihin ohjaan.

Agilityradalta tehtiin sitten hyvä 0 ja sijoitus oli 5. Muutama käännös valui, mutta ei pahasti ottaen huomioon, ettei Figo osaa koota ennen hyppyjä. Muuten pysyi paketti kasassa koko radan. Puomilta jatkettiin 90 astetta sivulle, joten pysäytyksellä mentiin. Puomi olikin hyvä, ei hidastelua tai varastelua.

SM-kisat lähestyy enkä aseta tälle vuodelle mitään tavoitteita arvokisoihin. Rondon nollaprosentti ei ole hyvä eikä se ole kauheasti noussut vuoden aikana. Hyppyradoilta ollaan tehty peräti kaksi nollaa kolmosten uran aikana. Toinen lokakuussa ja toinen joulukuussa. Karsintoihin lähtöä vähän mietin vielä, mutta Etelä-Afrikkaan en olisi kuitenkaan lähdössä. Parit kisat kisataan vielä ennen SM-kisoja ja ollaan iloisia, että on nyt oikeus osallistua niihin.

Erikoisnäyttelyssä

Erkkarista selvitty tältä erää. En ole kovinkaan innostunut näyttelytouhusta, mutta rodun omassa näyttelyssä on yleensä ihan kiva käydä. Mitään sen kummempia tulostavoitteita ei ollut, kun ei ole sertejäkään tavoiteltavana. Rondon edellisestä kehäkäynnistä on aikaa kohta vuosi.

 Kilpailuluokassa. Kuva: Sari Sainio

Rondo sai valiouroksissa ERI:n, mutta ei sijoittunut 15 muun valiopojan joukossa. Kasvattajatuomari Joanne Hardy arvosteli todella hitaasti ja syynäsi joka koiran pöydällä hyvin tarkasti. Menin näyttelypaikalle jo aamulla ja kehään päästiin kuuden aikaan. Tuomarilla ei ollut siis tosiaankaan mikään kiire. Rondon Hilla-sisko piti huolen menestyksestä ja oli hienosti ROP.

Näin tuomari sanoi:

"Shaded sable of pleasing size. Quality head, smooth and one piece. Correct stop. Dark eyes and exc. pigmentation giving sweet and masculine expression. Level bite. Neat earset and carriage. Sufficient neck, upper arm & shoulder. Correct bone for his size. Excellent stifle. Graceful sweep over loin. Tail just reach the joint & set ok. Exc. fitting coat. Very well presented. Moves efficiently well. Pleasing type."

Ainoastaan jäi ihmetyttämään tuo maininta "level bite" eli tasapurenta. Rondon kaikki yläetuhampaat menevät alahampaiden päälle, joskaan eivät ihan yhtä syvälle kuin vaikka Figolla. Kasvattaja-Kaisakin oli sitä mieltä, ettei Rondolla ole tasapurentaa, vaikkei siitä kauheasti puutukaan.

Luulin tuota purentaa leikkaavaksi

Muuten ei olla tehty mitään ihmeellistä. Kuun alkupuolella ei paljon treenattu ja tällä viikolla ollaan taas aktivoiduttu Figon kanssa. Rondolla aukesi antura alkuviikosta ja lenkitkin ovat sen takia olleet lyhyitä, mutta nopeasti pieni haava parantui ja voidaan taas mennä normaalisti.

Figon puomi on mennyt vähän eteenpäin ja pysätyksiin on tullut lisää varmuutta. Kuitenkin tuntuu, että aina ensimmäinen toisto juoksupuomia epäonnistuu ja pysäytyspuomista tulee läpi. Loput toistot taas yleensä menee hyvin. Kisojen kannalta vaan myös sen ensimmäisen toiston onnistuminen olisi kaikkein oleellisinta. Toukokuun kisoissa laitetaan sitten kädet ristiin, jos arpaonni sillä kertaa suosisi.