Ärsytys

Porvoon iltakisoissa jäi taas nollat uupumaan. Rondon kanssa edellinen nolla on maaliskuulta, joten satunnaiset onnistumiset olisivat nyt paikallaan luomaan uskoa, että puhtaan radan tekeminen on vielä mahdollista. Sen jälkeen on kisattu peräti 7 starttia ja kaikilla töpeksitty pienesti tai suuresti. Tänään oli pienestä kiinni. Annettakoon itselle armoa sen verran, ettei toukokuu ole siitepölyallergiselle se helpoin aika. Juokseminen ja sanallinen käskytys on helpompaa ilman yskää ja hengenahdistusta. Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan ja olo taas parempi, joten sen piikkiin ei voi enää laittaa.

Lomapäivänä lähdin jo hyvissä ajoin liikenteeseen ja, kun oli kerran Porvooseen menossa, pitihän käydä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Nollia voisi sitten juhlia suklaalla.

Radat olivat melko suoraviivaisia eivätkä tosiaan vaikeita. Rimat olivat 35 cm korkeudessa eikä niissä mitään suurempaa ongelmaa ollut paitsi muutamassa kohdassa tottumattomuus näkyy ja Rondo hakee vähän hyppyä. Pitää jatkaa koiran kalibrointia oikeaan hyppykorkeuteen ja tehdä vähän hyppytekniikkatreeniäkin.

Ensimmäinen rata hyvä muuten, mutta varastaa puomilta ja ei lähde takaakiertoon. Hylly siis väärästä suunnasta hypätystä aidasta. Ei kai näin ole tapahtunut ennenkin... A oli aivan loistava, vaikka tuomari peittääkin sen juuri videolta. Käännyin sopivasti katsomaan, kun takajalat osuivat keskelle kontaktia.

Toisessa rataantutustumisessa ajattelin, että tämä tuntuu meille sopivalta radalta ja nyt tehdään nolla sekä leivotaan Rondosta valio. Se onnistui melkein. Loppusuoralla tuli keinulta vitonen. Juhlin jo mielessäni maaliin tullessa, kunnes kuulin keinuvitosesta. Ilo vietiin nopeasti pois, pitikin olla niin lähellä. Tehtiin radan nopein aika. Onneksi oli sentään suklaata.

Vielä ensi viikolla on iltakisat Kouvolassa. Yksi onnistunut rata kelpaisi nyt, niin ei tarvitsisi lähteä valmiiksi tappiomielialalla SM-kisoihin. Ja olisihan se serti kiva. Sitä ennen pitää treenata keinua. Ja takaakiertoja vielä vähän lisää.