Klagi ja ALO1

Kesälomareissuna suunnattiin Klagiin Kokkolaan. Lähdettiin Sennin kanssa jo torstaina, niin ei ole perjantaina kiire mihinkään. Leirintäalueen mökit olivat täynnä, mutta bongattiin ilmoitus, jossa joku tarjosi asuntovaunua vuokralle. Tartuttiin tarjoukseen ja saatiin vaunu lainaan. Tilaa oli kiitettävästi viidelle koiralle sekä kahdelle ihmistelle ja eikä ollut yhtään huonompi vaihtoehto kuin mökki. Iso plussa oli etenkin se, että ei tarvinnut ajaa kisapaikalle eikä pois ja koirat sai lepäämään muuallekin kuin häkkiin. Figo kisasi viisi starttia ja ei tehty yhtään nollaa. Suoritus jo sinänsä etenkin huomioiden se, että keväällä nollaprosentti oli 70 luokkaa. Kaikkea pientä sattui, Figolle tuntui olevan keppien aloitukset useammalla radalla hukassa ja niistä tuli virheitä. Keppien muistelu olisi tarpeen sitten, kun taas voidaan treenata. Sääkään ei suosinut. Aurinko kyllä paistoi, mutta kova tuuli ja viileä ilma eivät tuoneet mieleen lämpimiä heinäkuun ilmoja. Naama kuitenkin paloi, niin jotain kesäistä. Kuitenkin hyvä reissu, vaikka tulostaso olikin tänä vuonna matala. Perjantaina käytiin tutustumassa Kokkolan lähellä hienoihin hiekkarantoihin, joilla käveltiin pari tuntia. Kerrankin oli riittävän iso baana bortuillekin juosta kovaa ja paljon.

Maanantaina lähdettiin ajamaan pois Kokkolasta ja välietappina oli tokokoe Ilmajoella. Tämä koe oli viimeinen mahdollisuus saada ykköstulos vanhoilla säännöillä, joten toivoin nyt kovasti kokeen onnistumista. Viikkoa aikaisemmin käytiin kokeessa Janakkalassa. Siellä uutena juttuna tulikin Rondon passivoituminen kehään mennessä, jota ei tapahtunut ensimmäisessä kokeessa Purinalla. Se sitten näkyikin kaikissa liikkeissä tahmeutunena ja terävyyden puutteena, jota ei ole koskaan tapahtunut treenatessa. Kakkostulos tästä kokeesta, kun nollattiin taas liikkeestä maahanmeno. Liikkeen jälkeen tuomari kysyi, että tiesinkö voivani yrittää vielä kasia tuplakäskyllä. En tiennyt. Jos olisin, olisi riittänyt ehkä kaksi koetta vähemmän ykköstuloksen saamiseen.

Ilmajoella Rondo alkoi taas tahmeutumaan kehään mennessä sitä mukaan kuin jännitin itse enemmän. Seuraaminen oli tosi surkeaa ja perusasennot jäivät vajaiksi, mutta muuten Rondo työskenteli tarkasti ja meni tällä kertaa jopa liikkeestä maahan. Ykköstulos pistein 166. Ei mitään erityisen hienoa katseltavaa, mutta se tulos, jota haettiinkin. Nyt pitää etsiä sitä rentoutta kokeisiin. Varmasti haahuiluun vaikuttavana tekijänä on oma jännitys. Agilityssä Rondon kierrokset oli aina niin korkealla, mutta ohjaajan jännitykset ei siinä paljon painaneet enkä ole jännittänyt agilitystartteja enää pitkään aikaan. Tokossa vire on matalampi ja Rondo reagoi herkemmin omaan jännitykseeni. Nyt päästään treenaamaan avon liikkeitä uusin säännöin, mikä onkin paljon mielekkäämpää, kuin pelkkä tylsien alo-liikkeiden hinkuttaminen. Jospa sitten pääsemme rennommin mielin joskus avon kokeeseen eikä mitään tulospaineita enää ole.

Figo on tosiaan taas sairaslomalla. Juuri ennen reissuun lähtöä huomasin Figon mahasta poistessani punkkia, että toinen kives on selvästi toista suurempi. Muistutti ikävän paljon kasvainta. Onneksi on tuttuja eläinlääkäreitä ja Figo leikattiin heti tiistaina, kun tultiin kotiin. Figon voinnissa ei ole tapahtunut mitään muutosta enkä nähnyt syytä olla kisaamatta, kun koira ei muuten vaikuta mitenkään sairaalta. Keuhkoröntgenissä kaikki ok eikä suurentuneita imusolmukkeita tuntunut, joten toivotaan, että kyseessä olisi joku hyvänlaatuinen kasvain. Patologille lähti koepala ja sen vastaus aikanaan selviää. Figolla on ollut kyllä ikävyyksiä ja leikkauksia yhden koiran edestä riittävästi. Vuosi sitten oli jalka paketissa kinnerleikkauksen takia. Kastraatiosta sentään toipuu nopeasti.

Lin matkasi mukana turistina ja kulki nätisti joka paikassa mukana. Hyvin on selvinnyt tänä kesänä pitkistä automatkoista ja mökki-/asuntovaunumajoituksista. Hermorakennettakin tuli testattua, kun tokoa treenatessa Kokkolassa leirintäalueen viereisellä nurmella, alkoi joku vähäjärkinen ampumaan ilotulitusraketteja sadan metrin päästä treenaavista koirista. Rondo ei välitä raketeista eikä sen maailma järkkynyt tälläkään kertaa ja tuli todettua myös Lin laukausvarmaksi. Otti heti laukausten jälkeen lelun suuhun ja oli ihan normaalisti.

Linin puomitreenit menevät eteenpäin. Nyt voi puhua jo puomista, kun ollaan siirrytty lankuilta matalalle puomille. Lin näyttää olevan melko pitkälaukkainen etenkin, kun ikää on 9,5 kuukautta. Pari missausta aina välillä, mutta hyvä osumaprosentti muuten.Videolla tulee mutkaputkesta ja kovassa vauhdissa aloittaa puomin sattumanvaraisesti etu- tai takajaloilla, mutta välillä ensimmäinen askel tulee ylösmenonkontaktin yli. Pitää vähän fiksailla aloitusvauhtia, niin ettei tulisi puomin alkuun ihan niin kovaa. Tässä vaiheessa kuitenkin tärkeämpää tajuta alasmenolle osuminen.

Loppuun vielä rantakuvia Kokkolasta.



Lepohetki rannalla

 

 



Vaanimista jonossa

 

Lisää Lin agilityä

Shelttipojat olivat viikon mökillä, niin käytiin Linin kanssa treenaamassa ihan kahdestaan. 9 kuukautta ikää tuli myös juuri täyteen. Ensimmäistä kertaa tehtiin noin rataa muistuttavaa pätkää, että tulee omaakin liikettä ja ohjausta mukaan. Linillä löytyy halua mennä kovaa, mutta on koko ajan vastaanottavainen ohjaukselle ja käskyille eikä vain paahda päättömästi. Ajattelee, mutta ei pohdiskele liikaa. Uskon, että siitä tulee tosi hyvä. :)

Lankkua on treenattu kahden viikon sisällä kerran. Laitoin molemmat puomin alastulot peräkkäin, kun Linillä ei mahdu yhdelle alastulolle kahta täyttä laukka-askelta täydessä vauhdissa ja yksi lankku sujuu jo hyvin. Siitä sitten lähdetään korottamaan, kun juoksee hyvin kahdellakin. Itse treeni kesti ehkä 5 min, lankkujen maahankaivaminen vähintään 20 min. Fiksua tosiaan, mutta mikäs sen hauskempaa kuin kaivaa kuoppa ja lopuksi tasoittaa se.

Perjantaina alkaa loma ja reilun viikon päästä on tiedossa reissu Klagiin Kokkolaan, missä Figo kisaa ja Rondolla on tulossa kaksi tokokoetta.

Oulun SM-kisareissu

Lähtö Ouluun ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta matkaan ja ihan kisapaikalle asti päästiin. Pakkasin autoa torstaina valmiiksi perjantain lähtöä varten. Torstai-iltana töistä tullessa huomasin unohtaneeni auton oven raolleen ja sisävalo oli palanut koko päivän. Kukin voi arvata lähtikö auto käytiin sen jälkeen. Niin, siinäpä sitten soiteltiin toista autoa torstaina klo 23.30, mutta sellainen saatiin lainaan ja matkaan päästiin.

Majoituspaikkana meillä oli mökki Iissä leirintäalueella. Majoituksesta ei voi valittaa. Kaunis paikka joen rannalla, muita asiakkaita ollut kovin paljon ja hinta-laatusuhde kohdallaan. Ei kysytty saako koiria pitää irti, mutta kun sitä ei ollut kielletty, annettiin niiden juosta pitkän ajomatkan jälkeen. Lin saikin hyvän juoksukaverin Emman Kani-sheltistä. Mulla oli mukana vain Figo ja Lin, koska Rondolle kahden päivän agilitykisat olisi enemmän vain kiusaa, kun ei paljon muuta pääsisi tekemään kuin häkissä olemaan eikä Rondo oikein tykkää autoilustakaan. Lin sen sijaan sai hankkia uusia kokemuksia ja hienosti käyttäytyi koko reissun. Yöt nukkui rauhassa ja kisoissa odotteluajat oli nätisti häkissä. Radan reunallakaan ei kuumunut mitenkään turhan paljon vaikka olikin aika innoissaan kaikesta hauskasta.

Lauantaina aamupäivällä seistessäni muutaman tunnin radan reunalla vesisateessa mietin, että olisikohan sittenkin pitänyt jäädä kotiin. Mökin viereen sai kivasti auton ja koirat pystyi vain näppärästi käskemään hyppäämään autoon. Kisapaikalle tullessa huomasin, että olin kätevästi unohtanut hihnat mökkiin ja matkaa Iihin oli kuitenkin yli 20 km, niin hihnojen takia ei sinne lähdetty ajamaan. Hyvää mieltä ei parantanut sekään, että aamuinen herätys lyhyiden yöunien jälkeen tapahtui Figon toimesta oksentamalla lattialle. Sain onneksi hihnat lainaan ja aurinko alkoi paistaa ennen ankkurikierrosta, niin päivä siitä taas iloksi muuttui.

Olimme mukana joukkuekisassa edustamassa Hyvinkään seudun kennelkerhoa, kun ollaan liian hitaita oman seuran joukkueeseen. Figo oli joukkueen ankkurina ja tehtiin ihan hyvä nollarata. Puomi oli aika hidas ja sen jälkeinen lähetys putkeen jokseenkin epämääräinen, minkä takia Figo hidasti turhaan siinä kohdassa, mutta muuten sujuvaa menoa. Joukkue sijoittui 10. sijalle 5-tuloksella, joten hyvä suoritus koko joukkueelta. Saatiin nimikoitu joukkuepaitakin, joten ei hullumpaa edustaa lainaseuraa.

Sunnuntain yksilörata ei mennyt ihan niin hyvin. Treenin puute 45 cm rimoilla näkyi, kun yhdessä takaakierrossa tuli kielto ja rytmi ja ajoitus tuntuivat myös olevan vähän pielessä. Figolta putosi myös yksi rima, jonka takia sille näytti tulevan vähän paha mieli, kun Figo ei koskaan pudota rimoja. Rata sitten hajosi enkä saanut siitä enää kiinni, niin tultiin kesken pois. Yksilörata jäi vähän kaivelemaan, mutta joka kerta ei onnistu.

Siskokset Gea ja Lin harjoittelevat palkintopallilla pönöttämistä

Minirataa katsellessa harmitti myös, ettei kisakoiraa niille radoille enää ole. Etenkin, kun aikaisemmin oli potentiaalinen ja nopea minikoira. Sellaista elämä vaan on, mutta enää en ajattele, että "ensi vuonna taas on uudet kisat jne." Kisat varmaan on joo, mutta sitä ei tiedä, onko itsellä niihin vielä kisakuntoista koiraa. Figokin täyttää syksyllä 8 vuotta, niin toivoa sopii, että kisaamaan päästään vielä silloinkin.

Tein Rondon hyvistä kisaradoista ja ratapätkistä videon muistoksi kisaurasta. Eihän niitä nollia tullut niin paljon, että oltaisiin triplatuplanollavoitoilla päästy kehuskelemaan, mutta oli sen kanssa hienoa mennä. Videot ovat suunnilleen aikajärjestyksessä kolmosten uran alusta viime syksyyn asti.

Kuvia toukokuulta

Asiasisältöä vähän, mutta kuvia senkin edestä.

Perusmeno, kivasti kaikki samassa kuvassa

 

 

Pakotin Linin pönöttämään kuvaa varten. Julmaa ja vaikeaa, mutta onnistui työlinjaiseltakin. Rakenne miellyttää silmääni kovasti. Lin vastaa ulkonäöltään isoja pystykorvia myöten aika täydellisesti sitä, minkä näköistä bortsua toivoin.

 

Lin menisi hyvin myös peurasta

Käytiin katselemassa lampaita taas. Nämä lampaat eivät olleet vielä niin tottuneita koiriin ja siten hyvin paljon herkempiä liikkumaan kuin Woollandiassa, missä käytiin maaliskuussa. Lin oli tosi kiinnostunut lampaista ja herkästi juoksevat lampaat saivat sen vielä kiihtymään enemmän kuin rauhallisemmat. Kiva huomata kuitenkin Linistä, että kiihtyessäänkin sillä pysyy pää kasassa eikä mopo lähde keulimaan ja homma mene pelkäksi kaahottamiseksi. Saman piirteen olen huomannut agilityssä. Lin teki hihnassa pyöröaitauksessa ja ihan hyvä paimenen alku se on. Figokin kävi katsomassa lampaita. Se ei ole koskaan moisia nähnyt, mutta osoitti kiinnostusta paimennukseen. Saadessaan lampaat liikkeelle, Figo painoi pään alas ja meni hyvin. Figo oli rauhallisempi kuin aikaisemmin menneet bortsut ja lampaatkin liikkuivat sen kanssa rauhallisemmin. Otteen menettäessään alkoi haukkumaan. Pitää kokeilla useamman kerran, miten Figo syttyy. Rondokin pääsee joskus. Veikkaan vaan, että erittäin saalisviettisenä koirana Rondo voisi tykätä enemmän vaikka vieheen jahtaamisesta, mutta saatan olla väärässäkin ainakin ennen kuin näkee miten se oikeasti reagoi.

Rondolle olen yrittänyt järkkäillä tokokoepaikkaa ja huomannut samalla, että kokeisiin pääsemisen vaikeus ja kolmivuorotyö ovat hankala yhtälö. Aikaa ennen sääntömuutosta vielä on, mutta jos ei koepaikkaa tai ykköstulosta sitä ennen saa, ei auta kuin opettaa liikkeet uusin säännöin.

Alle kaksi viikkoa SM-kisoihin ja valmisteluina tehdään vain keinua- ja A- treeniä sekä hypitään 45 cm rimoja. Mennään sitten vain tekemään niin hyvin kuin osataan.

Puomitreenit alkaneet

Nyt on Linillä ikää tullut sen verran, että päästään aloittamaan juoksupuomitreenit, joita olen kovasti odottanut. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun koira juoksee täysillä puomin. Figo ei ole juossut puomeja enää kinnerleikkauksen jälkeen ja, kun kisoissa tulee vaikeita puomin jatkoja, joita Figo ei treenannut koskaan ja hidastaminen tulee vanhasta muistista, niin parempi tyytyä kisoissa vain huonoon pysäytyspuomiin. Lin ei toivottavasti tarvitse koskaan kontakteilla 2on2offia, jonka se osaa temppuna kyllä.

Lin on muutaman kerran aikaisemmin jo tutustunut matolla juoksemiseen ja sen jälkeen lentävään palloon. Niillä treeneillä on vaan pyritty siihen, että se tajuaa alkaa hakemaan matolle ja juoksee kunnolla pallon perään. Eilen laitoin ensimmäisen kerran lankun maton alle ja suoran putken sen jälkeen. Putki on kätevä pitämään koiran fokusta eteenpäin silloinkin, kun treenaa yksin eikä ole pallonheittäjää apuna. Pyrin pitämään toistomäärät hyvin maltillisina, 5 toistoa kerralla on ollut tähän asti, jonka jälkeen on vähintään tauko. Noin nuorta koiraa ei vielä ole järkevää juoksuttaa enempää tai useammin kuin kerran viikossa, kun aikaa treenata on vaikka kuinka paljon. Figon kanssa treenasin aikanaan ihan turhan paljon, mutta silloin en tiennyt alussa edes, mitä olen tekemässä. Nyt nähdään sitten opinko mitään. HAU:lta löytyy nykyään laskettava puomi, niin fasiliteetit on myös paremmassa kunnossa kuin kolme vuotta sitten.

Ja jos joku sanoo Purinan pohjaa huonoksi, on väärässä. Se on erinomainen tavaroiden hautaamiseen. Lankun saa kaivettua pohjaan niin, ettei se kohoa muusta ympäristöstä juuri lainkaan. Paljon hankalampaa keinonurmella. Tykkään kyllä pohjasta muutenkin ja se on parantunut ajan myötä.

Tuossa eilinen setti. Juoksutin kahdessa erässä ja ensimmäistä ei kuvattu. Luulin, ettei Linillä olisi vielä hajua oikeasta osumapaikasta, mutta jännästi se siihen osui melkein joka toistolla. Harmaa matto on kontaktilla auttamassa omaa silmää havaitsemaan hyvät osumat.

Lin agilityä

Laitoin jopa kameran kuvaamaan. Lin ei ole treenannut kovin paljon agilityä määrällisesti tai ajallisesti, pieniä pätkiä vain, kun olen käynyt muutenkin treenaamassa. Olen kuitenkin miettinyt paljon etukäteen, mitä haluan sille opettaa ja ottanut oppia siitä, mitä Figon ja Rondon kanssa on tehty hölmösti. Cik&cap käännökset on hyvällä mallilla. Lin kääntyy tosi tiukasti ja kuuntelee käskyjä hyvin. Hyvä puoli niissä on myös lukituksen vahvistaminen. Lähettelin Liniä hypyille putken ollessa välissä. Aluksi lähti pari kertaa mun liikkeen perään eikä suorittanut hyppyä, mutta muutaman korjauksen jälkeen ei kieltänyt enää kertaakaan. En ole aikaisemmin tehnyt noin voimakasta liikehäiriötä ja kesti sen hyvin. Lin sai mennä myös Figon radasta pätkän. Vastapainoksi käännöksille, olen panostanut eteen irtoamiseen ja yleiseen radan lukemiseen tarkoittaen, että Lin suorittaisi loogisen eteen tulevan esteen, ellei tule mitään muuta käskyä. Kokeilin ensimmäisen kerran leikkausta ratapätkällä.  Sekin onnistui. Taas oli hirmu taitava pentu. Tykkään myös kovasti, kun koira ei hauku tehdessään. Tai no, ei Lin hauku muutenkaan, en tiedä miltä sen haukkuääni kuulostaa. Osaa se vinkua ja ulvoa, mutta haukkunut ei ole ollenkaan. 

Figo teki radalla niitä juttuja, joissa tulee eniten virheitä. Kepeille tultiin kovasta vauhdista avokulmasta ja A:n alla putki. Kepeille mennessä oli lisäksi lähellä hyppy häiriönä. Pari aloitusvirhettä tuli kepeillä, kerran meni tokaan väliin, toisen kerran meinasi mennä ansahypylle eikä hoksannut koko keppejä. A:n alla olevaan putkeen juoksi myös kerran, mutta sen jälkeen erotteli hienosti. Jostain syystä putken ollessa A:n alla, Figo tekee huonompia A:n kontakteja ja yksi sellainen saatiin myös aikaan alussa. Palkkasin pari kertaa vain A:sta ja suoritukset paranivat myös treenin myötä. Hyvä treeni siis kaiken kaikkiaan ja sai vahvistettua niitä juttuja, jotka osataan huonoiten. Ei Figo vieläkään mikään putki-kontakti- erottelun mestari ole tai paras keppien aloittaja, mutta vielä on aikaa ennen SM-kisoja tehdä jotain niiden hyväksi.

Rondo tokoili vähän. Viime kokeessa pieleen menneen liikkeestä maahan menon jälkeen ollaan yllättäen treenattu paljon liikkeestä maahan menoa. Rondo alkoi sitten menemään maahan myös seisomiskäskyllä. No, nyt on sitten tehty käskyjen erottelua. Kerran meni vielä maahan, vaikka käskin seistä, muuten kuunteli hyvin. Seuraavassa kokeessa nollataan varmaan vastapainoksi liikkeestä seisominen, kun Rondo menee maahan. Jännä laji tämä toko. Kotona Rondo on harjoitellut noutokapulan pitoa. Rondo ei ole koskaan ollut mikään keppien kanniskelija tai ole muutenkaan kiinnostunut ottamaan suuhunsa muuta kuin leluja, joita voi repiä ja tapporavistaa, niin veikkaan, että kaikki noutojutut tulevat olemaan haastavia liikkeitä. Kapulan pito oli kyllä edistynyt. Yhdessä vaiheessa Rondo keksi aina peruuttaa samalla, kun otti kapulan suuhun. En tiedä miksi, mutta nyt se oli jopa paikallaan eikä purekellut kapulaan, kun ostin isomman kapulan, jonka pureskelu on hankalampaa. Jospa se siitä vähitellen edistyisi.

SM-nollat kasassa

Figo kisasi Purinalla kolme starttia. Ensimmäiseltä radalta nolla ja näin ollen SM-nollat on kasassa. 9 starttia siihen tarvittiin eli on varmuus tällä hetkellä parempaa kuin koskaan. Se rata on myös ikuistettuna huonolaatuiselle videolle. Seuraavaltakin radalta tehtiin nolla. Hyvä sellainen, jopa puomi oli nopea, mikä on harvinaista herkkua. Harmi, ettei sitä rataa tullut videolle. Viimeinen rata hyllytettiin.

Linin kanssa osallistuin Silvia Trkmanin puppy- kurssille ja se loppui nyt. Tein graduation- videon, mitä kaikkea saatiin opeteltua. Lin on kyllä todella kiitollinen koulutettava, ei yhtään herkkis tai liian pehmeä. Ei se kovakaan ole vaan sellainen sopiva, joka reagoi hyvin palautteeseen, mutta ei koskaan lopeta tekemistä, vaikka joku asia olisi vähän hankala. Mikä parasta, kaikkien temppujen myötä Linistä on tullut hurjan hyvä oppimaan ja agilityesteiden opettaminen tuskin on suurikaan urakka sitten, kun niitä lähdetään treenaamaan. Paitsi ehkä puomi, sen näkee sitten. Huippu tyypin olen kyllä saanut.