Kauden ensimmäinen tupla

En muista milloin viimeksi olen kisannut Figon kanssa kolme starttia. Viime keväänä varmaan. Lauantaina Figo pääsi Purinalle juoksentelemaan, Rondo sai toimittaa autossa istujan virkaa. Ensin oli Heidi Viitaniemen agilityrata. Alussa olin vähän laama ja ohjaus unohtui. Yksi käännös levisi suuresti. Koska se levisi, levisi seuraavakin. Loppu rata meni aika hyvin. Puomilla pyysin ensimmäistä kertaa käännöskäskyä kisatilanteessa. Figo oli vähän hämillään ja pysähtyi varmuuden vuoksi. Eipä se mitään, jatkettiin siitä maaliin nollaradalla. Sijoitus tässä perinteinen 4.

Ulkoradalla oli seuraavana Martti Salosen hyppyrata. Suorien putkien jälkeen vääntökäännöksiä ja takaakiertoja. Ei ongelmaa, koska Figon voi lähettää suorittamaan aidan itsenäisesti ja voin samalla ottaa etumatkaa. Vain muutama kohta vähän valui, kun rimat olivat vielä tapissa. Tältäkin radalta nolla ja sijoitus 3. Edellisestä vierailusta palkintopallilla onkin lähemmäs kolme vuotta. Koiria oli harmilliset 29, joten ei siirtynyt hyppyserti kolmannelle asti. Figolla onkin sitten tupla. Yhteinen sävel tuntuu löytyneen ja radalla on kiva mennä. Ohjausta voisi monesti kyllä parantaa.

Viimeinen Viitaniemen agirata hyllytettiin. Tällä kertaa käännös puomilta oli enemmän sen näköinen kuin pitikin. Etujalka kontaktille ja käännös sen jälkeen. Vielä tuota tekniikkaa pitää hioa, mutta heitän villin arvauksen, että käännöksistä tullaan ottamaan vähemmän virheitä kuin suorilla jatkoilla. Puolessa välissä rataa meinasin juosta muuria päin ja en ehtinyt juoksemaan sinne asti, mihin suunnittelin, kun piti väistää muuria. Siitä pakka hajosikin täysin. Videoita ei tullut tällä kertaa.

Sunnuntaina oli Rondon vuoro. HSKH:lla oli isot kisat ja minejä oli melkein 60. Ritva Herralan agilityradassa oli hankala alku ja Rondo hyllytti painelemalla putki-A - erottelussa putkeen. A:n jälkeen tuli vähän pyörimistä ja astuin Rondon etutassun päälle. Ei näyttänyt satuttaneen itseään, mutta mielessä pyöri, että mitä, jos siihen sattuikin. Jätin sitten radan kesken. Ulkona käveli täysin normaalisti, joten ei sattunut onneksi pahemmin.

Hyppyrata oli hyvä rata. Pystyi luottamaan koiraan ja radassa oli myös kivoja vauhtipätkiä. Jottei mikään olisi täydellistä, putosi yksi rima. Valssi ehkä vähän myöhässä, mutta jälkiviisaana voisi todeta, että valssin olisi voinut jättää siitä kohdasta kokonaan pois. Putkeen olisi voinut viedä vedolla ja leikkauksellakin, mutta siinä kohdassa luottamus koiraan jäi. Etenemä 4,99 m/s, joten oli se 5 jo aika lähellä.

Nyt en oikein tiedä, että pitäisikö Rondon kisata tänä vuonna enää muutama startti vai sittenkin enemmän. Toisaalta hyvien nollien tekeminen on pienestä kiinni, toisaalta niinhän se on ollut viimeiset puoli vuotta. Syksyllä olisi kyllä hyviä kisoja tarjolla eikä Rondon kanssa kannata pitää älyttömän pitkiä taukoja. Totta sekin, että alkaa niitä puhtaita ratoja tulemaan sitten, kun taitotaso on riittävä. Vielä se ei sitä ole ja meillä olisi paljon asioita, jotka olisi hyvä hallita paremmin.

Takaaleikkauksia ja tunarointia Lohjalla

Tällä viikolla olen jatkanut Rondolle takaaleikkausprojektia. Tänään kisoissa Lohjalla tuli hyvä tilaisuus kokeilla, onko opittu mitään. Kaksi poispäinkääntöä peräkkäin, joista toinen putkeen. Ei olisi onnitunut kesällä. Meni hyvin. Rondo osaa lukea leikkauksia ja poispäinkääntöjä sen verran hyvin, että niiden onnistuminen on ajoituksesta kiinni. Kyseinen hyppyrata oli muutenkin hurjan hyvä, ennen toiseksi viimeistä aitaa. Ohjasin takaakiertoon, kun piti hypätä edestä. Harvoin hylly harmittaa niin paljon kuin nyt, vähän sama tunne kuin sm-finaalissa. Miksi hyvien ratojen pitää aina päättyä hyllyyn.

Figo meni samaisen radan ja hyvin menikin keppejä lukuunottamatta. Ekasta välistä meni kyllä sisään, mutta painoi siitä vaan suoraan läpi. Ei ole nuo avokulmat Figon vahvuus. Jos ei tule vitosta puomilta, niin ainakin sitten kepeiltä. Figon kanssa olisi nyt kuitenkin kiva kisata enemmän, koska sen kanssa tulee lähdössä tunne, että radassa ei mene mikään pieleen, jos en tee mitään tosi tyhmää. "Viskileikkausyritys" oli aika hieno, mutta Figo varmaan luuli, että teen valssia. Eipä se tuossa kohdassa haitannut.

Rondon agilityrata päättyi ennen puolta väliä, kun kaaduin valssissa aidan päälle. Sitä ennen oli jo tullut kilpajuoksupätkän päätteeksi kielto ja A:lta vitonen, kun Rondo tuli esteelle surkeasta kulmasta. Sanoinko jo, että huonovauhtiset lähestymiset ovat vaikeita. Muistoksi radasta jäi mustelma reiteen, vaikkei sen enempää sattunut. 

Puomia on tehty taas. Käännökset on hyviä, vielä en ole kokeillut kokonaisella puomilla. Suoraan menot tuntuvat vaan olevan loputon suo. Treeneissä saadaan hyviä osumia tai vähinään kontaktin yläosaan jääviä osumia, mutta jos kokeilen puomia vaikka ryhmätreeneissä, pienen koiran mieleen hiipii mörkö ja epävarmuuden takia ei osu yksikään edes vahingossa. Kisoissa esitys on todennäköisesti sama. Siitä huolimatta ilmoitan Figon taas agilityradoille. Jos se vaikka joku päivä hoksaisi, että puomin voi juosta samoin kuin treeneissäkin.

Rondo tarvitsee nyt keinu- ja A-treeniä, paljon. Figon teemat ovat ikuisuusaiheet, kepit ja puomi.

Kisoja

Vietin elokuun lopussa viikon Itävallassa, Bad Gasteinissa. Upeisiin alppimaisemiin matkaan varmasti vielä tulevaisuudessakin. Tällä kertaa koirat jäivät kotiin.

Jos jotain on viime viikkoina tehty, niin kisattu. HAU:lla syysskabat tuloksin A-vitonen ja hyl yhdestä väärästä suunnasta hypätystä aidasta.

Viime viikolla oli piirinmestaruuskisat ja Rondo kipitti nätillä nollaradalla sijalle 2./58. Ainoastaan A:n jälkeinen kohta vähän levähti, koska en uskaltanut kääntää aikaisemmin. Hyppyradalla hylly jo heti alkuun.

A:lla on tullut viime aikoina vähän ongelmia harjan yli venytyksen kanssa, joten kisoissa se on alkanut jännittämään. Päätin siirtyä hetkeksi treenaamaan madallattua A:ta taas, jotta saisi vahvistettua fokusta eteenpäin sekä parempaa kiihdytystä ylösmenolle. A:ta ei olla treenattu erikseen viime talven jälkeen, pelkästään radan osana tai kisoissa, ja nyt on tullut vastaan ongelmia. Otetaan askel taaksepäin ja katsotaan, jos sillä saisi parannusta aikaan.

Tänään oli vuorossa Bat:in kisat Vantaalla. Ensimmäisellä radalla huonon tuntuinen nolla ja juoksin koko ajan eri kohdassa kuin olin suunnitellut. Hienosti Rondo kuitenkin poimi esteet oikeaan suuntaan huitomalla. Sijoitus 2. tälläkin kertaa. En tiedä, jännitänkö ensimmäistä starttia jotenkin, kun ajatukset ja jalat eivät tunnu kulkevan mihinkään, mutta pulssi on sitäkin korkeampi. Seuraavat startit menevät rennommin.

Hyppyradalla hylly väärästä suunnasta hypätystä aidasta ja viimeinen agirata varsinainen esitys olikin. Rata alkoi tosi hyvin, mutta keinulla Rondo pysähtyi jostain syystä ihan liian ylös, kontaktialueen yläpuolelle. Siinä sitten odoteltiin, että se ottaisi askeleen alemmas, että voidaan jatkaa matkaa. Kolmanneksi viimesellä aidalla kielto. Minun mielestä tässä ei tarvita edes tulkinnanvaraa toteamaan, että kyllä oli kielto. Vähemmästäkin on tullut. Yllätys olikin suuri, kun kisakirjaa hakiessa sinne olikin merkitty 2 nollatulosta. Ei kuitenkaan tuplaa, kun hyllytettiin hyppäri välissä. Kaiken kupeksinnan ja töpeksinnän seurauksena aika surkea ja sijoitus 7. Nollaprosentti on lähtenyt kuitenkin kivasti nousuun heikkotuloksisen puolivuotisen jälkeen. Tässä Rondon "nollarata", joka oli paria källiä lukuunottamatta päivän sujuvin ratamme. Rondo tuntuu kulkevan hyvää vauhtia.

Samalla, kun on treenattu enemmän rataa sekä ohjausta, esteosaamisen ylläpitäminen on jäänyt vähän retuperälle. Seuraavaksi voisikin ottaa työstettäväksi kontaktit. Kaikilta puuttuu itsenäisyys ja keinulla on esitetty kaikki variaatiot siitä, miten tehdä huono keinu.

Figo on treenannut säännöllisen epäsäännölisesti käännöskäskyä juoksupuomille. Loppukuusta ajattelin kisata sen kanssa, jos ehtisi ennen sitä epiksiin treenaamaan. Hyppyradalla Figo pääsee kuitenkin jo viikon päästä.

Juoksupuomia

Pitkästä aikaa laitetaan juoksupuomipätkä näytille. Tuossa treenataan eri vauhtisia puomille tuloja ja jatkoja puomin jälkeen. Matto on kontaktilla tekemässä puomista pidemmän näköistä ja häivyttämässä loppua. Figolla on ollut ongelmana jäädä vähän turhan ylös kontaktille tai kokonaan sen yläpuolelle, niin matosta pitäisi olla apua auttamaan koiraa ymmärtämään, miksi tulla mahdollisimman alas. Tuossa ainakin saatiin aika lailla täydellisiä toistoja eikä yhtään virhettä.

Aina ei kuitenkaan näytä ihan näin hienolta. Puomin ollessa radan osana, ei päästä vielä tuollaisiin suorituksiin. Yleensä se kyllä osuu, mutta jää tyypilliseen tapan ylemmäs. Figolle on hankalaa olla ensin ohjauksessa ja sitten luukuttaa puomin yli. Samasta syystä tulee ongelmia, jos jään taakse. Ei tämä ainakaan lähellä valmista ole.

Mikä sitten saa treenaamaan yhä edelleen; haave siitä, että Figo joskus juoksee tuolla tavalla kisapuominkin.

FI AVA

Jes, Rondosta tuli eilen vihdoin agilityvalio! TSAU:n kisoissa, Ritva Herralan radalla sijoitus oli 2. ja saatiin serti. Se olisi voitu ottaa vastaan jo toukokuussa, mutta nollia ei ole tullut muualla kuin SM-kisoissa. Myönnettäköön, että tuomari oli kiltti, kun ei antanut tuoltakin radalta kieltoa. Kahdella muulla radalla oli tuomarina norjalainen Jan Egil Eide ja hänen ratansa poikkesivat totutusta suomalaisesta tyylistä aika paljon. Tykkäsin radoista ja pitkistä esteväleistä tosi paljon, mutta ei vaan meidän taidot riittäneet, kun mielettömästä vauhdista olisi vaadittu viskileikkausta tms. ufojuttuja. Ehkä nekin saadaan opeteltua vielä.

Rondo AVA

Lauantaina oli Figon vuoro kisata Liedossa ja parasta jatkossa kisata koirat kokonaan eri päivinä. Siinä missä Rondolle Eiden radat olivat haastavia, Figolle rata oli juuri sopiva. Vauhtia ei tarvinnut ottaa missään vaiheessa pois ja silti radoilla oli haastetta. Voisivat ottaa jotkut suomalaiset tuomarit vähän mallia. Harmi että kiirehtimällä aiheutin hyllyn. Erityismainintana onnistunut juoksupuomi. :)

Seuraava rata oli Herralan ja se piti hyllyttää toiseksi viimeiselle aidalle, kun en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon. Samalla radalla törmäsin myös puomiin, kun alastulo olikin yllättäen suoraan juoksulinjallani eikä siinä voinut enää väistää.

Heinäkuussa kisattiin Rondon kanssa karsinnat Seinäjoella. Hyppyrata lähti menemään pieleen jo heti alusta eikä päästy missään kohtaa samalle radalle. Agilityradalla ohjasin toisesta aidasta ohi. Siinä välissä tehtiin hyvä pätkä, joka päätyi väärään putken päähän. Hylly molemmilta radoilta eikä pääsyä sunnuntaille.

Myös treenattu on. Varsinkin Figon puomitreenien kanssa on kunnostauduttu tosiaan. Päätin, että nyt treenaan puomin kuntoon parhaan taitoni mukaan. Jos ei siitä koskaan tule kisoissa toimivaa, voin ainakin sanoa yrittäneeni. Lisäksi opin koko ajan itse enemmän, mikä hyödyttää tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa pystyn jo sanomaan, että muutama asia olisi pitänyt tehdä paremmin alkuopetuksessa, mutta en silloin tajunnut sitä, kun vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin eikä ole aikaisempaa kokemusta. Kisoista ollaan taas hetki pois, kun alamme treenaamaan myös käännöksiä.

Rondon kanssa on projektina treenata itsenäistä etenemistä sekä eteenpäin irtoamista. Kaikki haltuunotot ja tiukat käännökset ovat meillä hyvin hallussa, mutta itsenäisyyden puute radalla, ei niinkään esteillä, aiheuttaa paljon ongelmia. Nyt voin lähettää Rondon kolmen aidan suoran mutkaputkeen, kun seison paikallani, mutta sama ei vielä onnistu, jos juoksen samalla. Pitkään olen pystynyt kompensoimaan koiran puutteita juoksemalla itse kovaa ja vedättämällä aina, kun mahdollista, mutta menosta on puuttunut sellainen viimeinen silaus ja täysin sujuvat suoritukset antavat edelleen odottaa itseään. Onhan se myös selvää, että ajoista saisi otettua pois sillä, kun Rondo etenisi niissäkin paikoissa täysillä, kun en ehdi edelle. Tässä riittääkin työtä pidemmäksi aikaa.

Kesäkisoja

Figo pääsi kisailemaan Purina openiin keskiviikkona. Medejä oli 49. Saviojan rata ei ollut profiililtaan Figolle paras mahdollinen, mutta mitään erikoisia ohjauksia se ei vaatinut. Linjaamalla sai koiran hyvin menemään aidat oikealta puolelta. Väännettiin kankinolla, mutta kannatti vääntää sillä suuresta kisaajamäärästä huolimatta, ei nollia paljon tullut ja Figon sijoitus oli neljäs. Suureksi iloksi myös SERT-A siirtyi meille ja Figo sai valiokellon käyntiin. Olen ollut tätä ennen vähän pettynyt itseeni, kun Rondolla on mennyt jo valiokello umpeen enkä Figolle ollut saanut ensimmäistäkään sertiä, vaikka koirien taidoissa ei ole kovin suurta eroa. Isoin ero on, että Rondo on vähän nopeampi ja kisaa mineissä. Onhan Figon kisaura ollut rikkonainen ja matkassa epäonnea, joten tuntuu kivalta saada senkin kanssa onnistumisia.

Toisella radalla keppien aloituksesta virhe ja myös puomilta 5, vaikka yleisön mukaan etujalka oli osunut kontaktille. Tiedä sitten, mitä siinä oikeasti kävi. Puomilla pitäisi saada askelta tulemaan vähän alemmas vielä, mutta kiva, että on viimeaikoina päässyt ylipäätään kokeilemaan sitä kisoissa. Suoritukset alkavat olemaan jo rennompia kuin aluksi, joten luottavaisena olen sen suhteen, että kohta ne alkavat toimimaan myös kisoissa. Treeneissä virheet ovat aika vähissä.

Viime viikolla vietettiin juhannusta Tuorlassa kisojen merkeissä. Sara mukanaan Niksu ja Pessi tulivat samalla kyydillä ja oli kiva viikonloppu sekä nurmialusta harvinaista herkkua. Tavaraa oli taas lastattu sellainen määrä, että farmariauto vaatisi lisäksi peräkärryn.

Perjantaina ja lauantaina kisasin kummankin koiran kanssa 2 starttia. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka hyviäkin ratoja mahtui joukkoon. Rondolle tulosrivi 10-10-hyl-5 ja Figolle hyl-hyl-5-hyl. Rondo pudotti perjantaina kummallakin radalla riman. Agiradalla oli okserilta kääntyminen ja koska Rondo kääntyy aina siivekkeen kohdalla, on vaihtoehtoina pudottaa takarima tai leväyttää okserilta pitkäksi. Yritin jälkimmäistä, mutta olin myöhässä ja toteutui ensimmäinen vaihtoehto. Lopussa tuli poispäinkääntöyritys muistutti siitä, ettei kyseinen ohjaus kuulu vieläkään vahvuuksiin, vaikka se viime viikolla onnistuikin. Rondo kääntyi minua kohti ja puri käsivarteen. Riemua lisäsi se, että minien helpohkolle radalle tehtiin medejä varten lukuisia vaikeutuksia. Figon kanssa menikin homma vähän päreiksi.

Hyppyrata oli Bob Griffinin käsialaa. Tykkäsin radasta ja koira pääsi menemään myös kovaa. Rondolta putosi taas yksi rima. Sillä on joku ongelma ponnistuspaikan arvioinnin kanssa. Varsinkin okserilla se epäröi tosi paljon ja hyppää huonosti, kun muutaman kerran on takarima pudonnut. Epätasainen pohja vaikutti ehkä vähän ja Rondo myös veti alussa naamalleen. SM-keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa hyppyjen kanssa eikä yksikään rima edes kolahtanut. Figo meni saman radan hyvin, mutta tyrkkäsin sen aloittamaan kepit väärältä puolelta. Seisoin muutenkin sen tiellä parissa kohdassa. Figo laittaa uuden ohjaajan tilaukseen.

Lauantain agilityrata oli samaisen tuomarin tekemä ja ei ollut valittamista tässäkään. Kummankin kanssa rata meni saman kaavan mukaan. Alku hyvä, hylly lopussa. Rondo osui juuri ja juuri A:n kontaktille. Tai sitten ei osunut eikä tuomarikaan ollut ihan varma, kun heiluttelee vähän kättään. Jostain syystä Rondo lähtee kiertämään aitoja. En tiedä miksi, mutta niin se teki.
Figo meni hurjan hyvin, mutta yksi askel liian vähän ja hyppy mennään takakierron sijaan edestä. Lopussa juoksupuomi jää ihan hilkulle, että olisi osunut ja olen varma, että se olisi tullut hieman alemmas, ellei juuri ennen puomia olisi tullut kämmiä ja olisin päässyt vedättämään. On se pienestä kiinni, olisin tehnyt siltä radalta ennemmin nollan kuin hyllyn. Kontaktivitonenkin olisi kelvannut.
Viimeinen hyppäri oli hankala ja Rondon kanssa huonoin ratamme pitkään aikaan. Kieltovitonen lopussa, mutta monta kertaa ehdin pelastamaan. Figon kanssa voin vaan todeta, etten osaa sylkkäriä.
Kisojen jälkeen meinasi hieman masentaa, mutta Figon agiserti tällä viikolla sai kaiken mielipahan unohtumaan.

 Kuluneen viikon helteissä Rotta-Rondon ajeleminen on ollut kesän paras veto. Höpöhöpöä moiset, että koiran iho palaa auringossa ajelun jälkeen. Rondon sänki on ainakin niin tiheää, että heti ajelun jälkeenkään iho ei ole varmasti päivänvaloa nähnyt, saati palanut. Teränpituus oli 7 mm. Ei ole myöskään hyttyset syöneet elävältä tai risut raapineet verille, kuten etukäteen paljon uhkailtiin. Ainiin, mutta sheltillähän vaan kuuluu olla pitkä turkki.

SM-viikonloppu

SM-kisat Kirkkonummella menivät täysin yli odotusten. Joukkuekisasta kotiintuomisena Suomen mestaruus! (Kalju)sheltti- joukkue meni niin lujaa, että toiseksi tulleeseen joukkueeseen oli yli 6 sekuntia eroa.

Perjantain iltakisat alkoivat yhtä hyvin kuin meillä on kevään aikana mennyt. Ensimmäisellä agiradalla oli lentokeinu 3. esteenä ja tultiin sen jälkeen pois. Hyppyrata oli jo parempi, pientä hapuilua ohjauksessa ja lopulta kielto radan loppupuolella.

Lauantaina joukkuekisassa olin Rondon kanssa toisella kierroksella. Ensimmäisenä menneet Outi & Aino olivat tehneet hyvän nollan ja meidän olisi oikein sopivaa tehdä samoin. Sain itseni viritettyä hyvään mielentilaan. Rata oli aika helppo eikä vaatinut kummallisuuksia, kuten ei joukkueradalla kuulukaan. Ainoa huolta tuottava este oli keinu eilisen lentelyn takia. En halunnut joukkueelle mitään lentokeinuvitosta, joten otin keinun hyvin painokkaasti. Ei siis järin nopea keinu, mutta ei ainakaan virhettä. Selvittiin maaliin puhtaalla ja vielä hyvällä radalla! Tässä vaiheessa HAU meni huimaan johtoon. Joukkueen kolmanteen koirakkoon, Karoon ja Kriisiin, oli ladattu kaikki usko. Jos saisimme vielä kolmannen nollan, voisi voitosta olla melko varma. Jännitti radan laidalla paljon enemmän kuin oma suoritus. Miten mahtavaa se olikaan, kun nolla sieltä myös tuli! Iidalle ja Hunnille jäi ankkurina näytösluontoinen osuus ilman tulospaineita. Kulta lopulta varmistui ja niin ollaan joukkue- Suomen mestareita 2013! Hieno joukkue meillä olikin.

Sunnuntaina oli hyvä fiilis vielä edellisen päivän voitosta. Lähdin radalle valoisin mielin ja tavoittelin samaa rentoutta ennen rataa, joka edellisenäkin päivänä oli löytynyt. Siitä huolimatta, ettei rata mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, tehtiin nolla ja sijoituksella 3./239. Alku ja loppu menivät hyvin, radan takaosassa Rondo tulee vähän jaloille ja suunniteltu persjättö vaihtuu hätäiseen takaaleikkaukseen. Mutta mitäs pienistä, kun aukeaa finaalipaikka ensimmäisissä arvokisoissa.

Finaaliradalla yleisön jännitys tarttui siinä vaiheessa, kun päästiin radalle. Rondo meni sairaan lujaa ja yritin pysyä itse raiteilla. Pitkään hallittu kaaos pysyikin kasassa ja nolla kävi niin lähellä, mutta ennen 4. viimeistä hyppyä, Rondo kävi koukkaamassa ylimääräiset kepit. Kuva tuhon hetkeltä, yleisö mukana tunnelmassa.

Harmittihan se, että melko varma SM-mitali jäi niin pienestä kiinni, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli onnistuneempi kuin koskaan uskalsin kuvitella. Tiukkaa teki, että päästiin kisaamaan koko karkeloihin, kun tuplan saaminen oli vaikeaa. Katkaistiin myös ennätyspitkä 11 ryssityn radan putki ja vielä oikeassa paikassa. Huippu Rondo!

Kuva: Sirpa Saari