Figo meni samaisen radan ja hyvin menikin keppejä lukuunottamatta. Ekasta välistä meni kyllä sisään, mutta painoi siitä vaan suoraan läpi. Ei ole nuo avokulmat Figon vahvuus. Jos ei tule vitosta puomilta, niin ainakin sitten kepeiltä. Figon kanssa olisi nyt kuitenkin kiva kisata enemmän, koska sen kanssa tulee lähdössä tunne, että radassa ei mene mikään pieleen, jos en tee mitään tosi tyhmää. "Viskileikkausyritys" oli aika hieno, mutta Figo varmaan luuli, että teen valssia. Eipä se tuossa kohdassa haitannut.
Rondon agilityrata päättyi ennen puolta väliä, kun kaaduin valssissa aidan päälle. Sitä ennen oli jo tullut kilpajuoksupätkän päätteeksi kielto ja A:lta vitonen, kun Rondo tuli esteelle surkeasta kulmasta. Sanoinko jo, että huonovauhtiset lähestymiset ovat vaikeita. Muistoksi radasta jäi mustelma reiteen, vaikkei sen enempää sattunut.
Puomia on tehty taas. Käännökset on hyviä, vielä en ole kokeillut kokonaisella puomilla. Suoraan menot tuntuvat vaan olevan loputon suo. Treeneissä saadaan hyviä osumia tai vähinään kontaktin yläosaan jääviä osumia, mutta jos kokeilen puomia vaikka ryhmätreeneissä, pienen koiran mieleen hiipii mörkö ja epävarmuuden takia ei osu yksikään edes vahingossa. Kisoissa esitys on todennäköisesti sama. Siitä huolimatta ilmoitan Figon taas agilityradoille. Jos se vaikka joku päivä hoksaisi, että puomin voi juosta samoin kuin treeneissäkin.
Rondo tarvitsee nyt keinu- ja A-treeniä, paljon. Figon teemat ovat ikuisuusaiheet, kepit ja puomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti