Mitäs kaikkea

Tiivistettynä viime vuosi meni koirien ollessa vuorotellen sairaslomalla.

Rondo
 
Rondon sairasloma keväällä oli ja meni, mutta murtunut nuljuluu on ja pysyy jalassa. Agilityyn palasimme hiljalleen aluksi hyvin hitaasti nostamalla rimoja ja Rondo lähtikin kulkemaan taas hyvän näköisesti. Kesän paras ja hauskin reissu suuntautui Klagiin Kokkolaan, jossa juostiin neljä rataa, joista 2 nollaa, 5 (renkaan hajoaminen) ja hylky. Seuraavat kisat oli syyskuussa Lempäälässä. A on ollut tosi huono, mutta en ole jaksanut enkä halunnut siihen panostaa. Loppusyksystä liikkuminen radalla alkoi taas näyttää huonommalta. Yhtenä päivänä meni hyvin ja toisena hyppääminen näytti vaikealta. Eroa arkiliikkumisessa en kuitenkaan huomaa taaskaan. En tiedä oliko jalka taas kipeä, mutta tein päätöksen, että Rondon aktiivinen kisaura loppuu nyt. En halua riskeerata sen hyvinvointia agilityn takia, kun kroppa ei tunnu sitä kestävän. Välillä ollaan menty rataa matalilla rimoilla huvin vuoksi. Olen tyytyväinen, jos se pystyy normaaleihin metsälenkkeihin nyt ja jatkossakin. Koska Rondo on aktiivinen koira ja kaipaa tekemistä, ollaan tutustuttu tokoon. Lajiin, joka ei ole kiinnostanut ennen yhtään, mutta kivan ja osaavan treeniseuran ansiosta intoa siihenkin on jostain löytynyt. Rondo on omaan tyyliinsä nopea ja sähäkkä ja tuntuu tykkäävän siitäkin. Oletinkin, että ei sitä kiinnosta niin mitä tehdään, kunhan tehdään. Katsotaan, mitä saadaan aikaan eikä ole kiire mihinkään. Päätös agilityn lopettamisesta on harmittanut, mutta katson sen parhaaksi. Rondon veroista shelttiä tuskin tulee toista ja agilityä sen kanssa tulee ikävä.

Parhaat radat tältä vuodelta:

Figo

Agility Figon kanssa tuntui helpolta keväällä ja SM-nollat saatiin kerättyä aika helposti. Ensimmäiset SM-kisat kisattiin kesällä, mutta muutamaa viikkoa aikaisemmin sen liikkuminen oli muuttunut jotenkin vähän hitaammaksi ja voimattoman näköiseksi radalla. Fyssarikäynti ja parin viikon tauko ei muuttanut tilannetta juurikaan ja SM-karsintaradalla tehtiin keppivirhettä lukuunottamatta hyvä rata, mutta Figo ei mielestäni liiku siinäkään ihan normaalisti.

Viikko SM-kisojen jälkeen näin Figon kannattelevan oikeaa takajalkaansa. Vastaavan ontuman olin nähnyt pari vuotta aikaisemmin vasemmassa jalassa ja tiesin kintereen menneen. En tiedä tuntuiko jalka jotenkin erilaiselta jo ennen varsinaista luksoitumista, mutta sitä olisi tuskin voinut millään estää. Illalla kintereessä tuntui myös hieman turvotusta ja seuraavana arkipäivänä varasin ortopediajan. Leikkaus oli heinäkuun alussa ja sen jälkeen on kuntoutettu jalkaa. Tukiside poistettiin elokuun alussa ja jalka oli muhinut paketissa koko helteisen heinäkuun. Jalka olikin todella hiertynyt, kipeä ja vähän tulehtuneen näköinen, mutta iho parantui onneksi nopeasti siteen poiston jälkeen.

 

Siitä eteenpäin kuntoutus on sujunut hyvin ilman takapakkeja ja lokuussa annoin Figon liikkua lenkeillä miten tahtoo. Joulukuussa mentiin ensimmäisen kerran agilityä ja Figo tuntuu ihan samalta viedä kuin aikaisemminkin. Toivottavasti kinnerkoettelemukset olisi sen osalta nyt tässä. Molemmat jalat on leikattu ja laskin, että Figo on nukutettu tai rauhoitettu elämässään 11 kertaa. Aika iso määrä ja suurin osa on liittynyt noihin kinnerjuttuihin. Nyt tammikuussa fyssari antoi kehuja, että leikatun jalan puoli oli hyvin liikkuva eikä jumissa mistään. Hyvä uutinen ja siitä voi päätellä, että Figo käyttää molempia takajalkojaan yhtä paljon. 

Lin

Jos viime vuodessa oli paljon kurjaa, niin marraskuun lopussa saatiin valonpilkahdus risukasaan, kun pieni bordercollie- pentu Lin saapui laumaamme vilkastuttamaan. Lin on virallisesti Peatdigger Ruby, työlinjainen, lyhytkarvainen tricolour tyttö, jolla on nyt ikää 16 viikkoa. Figo otti pennun hyvin vastaan, kun Rondo taas kertoi aluksi, ettei sohvalle ja sängylle ole ainakaan mitään asiaa eikä sisällä sovi riehua. Ulkona taas Rondo on juossut pennun kanssa paljonkin. Lin on vilkas ja erittäin ahne, mutta rauhoittuu myös tosi hyvin. Yöt nukkuu ja en ole kertaakaan kuullut sen pitävän mitään ääntä yksin jäädessään. Erona sheltteihin on ollut se, ettei Lin ole haukkunut juuri ollenkaan ja välillä jää paimenkyttäämään leikkiessään muiden koirien kanssa. Leluja ei ole onneksi tuijotellut yhtään ja leikkiminen sujuu tosi hyvin niin repimislelulla kuin heitettävälläkin lelulla. Yhdessä leikkimistä ollaan harjoiteltu erilaisissa paikoissa ja se puoli on hyvällä mallilla. Temppuja ja sheippaamista ollaan tehty ja taitava pentu se onkin. Asenne on myös hyvä. Viime viikolla Lin meni ensimmäisen kerran putkesta läpi. Mikään kiire esteille ei ole, harjoitellaan aluksi pään ja kropan käyttöä.

Videolla 10 viikkoinen Lin

Luonteeltaan muutenkin oikein lupaava pentu. Ei hössötä turhia ja ollaan käyty sosialistumassa mm. junassa, Helsingin rautatieasemalla ja eläinkaupoissa. Vieraat isot koirat (muut kuin bortsut) ovat vähän jännittäneet aluksi, mutta kaikista jännittävistä jutuista on päässyt yli pienessä hetkessä. Uusia ihmisiä, varsinkin lapsia kohtaan on tosi avoin, suorastaan riehakas. Suurin toiveeni on vain, että Lin olisi terve.

Ikää kuvissa melkein 16 viikkoa ja kokoa yhtä paljon kuin Figolla

Hyvää ja vähemmän hyvää

Ensimmäisenä hienoimmat uutiset. 

 Figo kisasi viikonloppuna Liedossa vuoden ensimmäiset starttinsa. Hyppyradalta nolla, mutta 45 cm rimat vähän oudoksutti eikä vauhti ollut parasta mahdollista. Sija 7. tällä radalla. Ensimmäisellä agiradalla lähtiessä jätin Figon lähtöön ja kävelin itse radalle. Kun käännyin kutsumaan sen, Figolla oli suunnilleen pää ensimmäisen riman päällä. Oli saattanut vähän hiippailla.  Sekosin kokonaan ajatuksissani ja hyllytettiin esteen numero 2 jälkeen. Viimeinen agirata olikin sitten parempi. Figo kulki kivasti, yhteispeli toimi ja tehtiin nolla. Keinu laskeutui katsomoon päin ja se oli vähän hidas, mutta muuten tosi hyvä rata. Oltiin tokia ja Figo sai toisen agilitysertinsä! Päivän radoista 2/3 nollia ja vielä serti. Viime kesänä saatiin ensimmäinen, joten nyt jäädään odottelemaan viimeistä. SM-nolliakin varten tarvitsee enää 2 agiratanollaa. Harmi, ettei taaskaan ole ratoja videolla. 

Vuodenvaihteen jälkeen kisasin kahdet kisat Rondon kanssa useampi vitonen tuloksena. Pari A-virhettä (tiukat käännökset taaksepäin ei vaan ole ihan hanskassa) muuten puhtailla radoilla. Toisella radalla Rondo yritti ensi kertaa koskaan tulla ykkösellä koko alastulon eikä osunut vaikka kauas ei kyllä jäänyt. Kerran ohjasin takaakierron edestä ja kerran sekosin radalla (Video) , niin että oma pyöriminen aiheutti kiellon. Pientä juttua siis. Yksi hyppyratanolla tehtiin, mutta huolenaiheeksi nousi se, että Rondo hyppäsi huonosti ja tuntui sen takia tavallista hitaammalta. Otti ylimääräisiä pikkuaskelia ja haki hyppyä vaikka putkiin ja kepeille meni tavallisella raivolla. Se on hakenut hyppyjä suorilla joskus ennenkin, mutta ei noin paljon. Rondo oli myös jumissa ja se hoidettiin, mutta halusin käyttää myös ortopedilla sen varalta, että sillä on joku vikana. 

Eilen käytiin Anu Saikku-Bäckströmin vastaanotolla Mevetissä ja Rondo syynättiin tarkasti läpi. Yleistutkimuksessa reagoi vasemman takajalan pohjelihaksen käsittelyyn polven kiinnityskohdassa ja oikealla takajalan ääriojennukseen taakse. Polvessa itsessään ei ollut mitään vikaa. Seuraavaksi Rondo rauhoitettiin ja kuvattiin koko selkä. Selkä ok, mutta vasemman jalan kuvasta löytyi muutos. Pätkä diagnoosista: ”polven takana oleva alempi nuljuluu kaksiosainen- vaikuttaa että tod näk murtunut traumaattisesti mutta voi olla vanhempaa tilannettakin.” 

Nuljuluut ovat pieniä jänteen sisällä olevia luita. Luun kappaleet olivat pyöristyneet, joten tuskin on tuore tapaturma. Missä tai miten se on mennyt, en tiedä. Konsultoin googlea ja löysin artikkelin, jossa kerrotaan, että osalla koirista nuljuluiden murtumat ovat oireettomia, toiset taas ontuvat. Rondo ei ole ontunut, mutta sillä on aina fyssarikäynneillä ollut vasen puoli oikeaa useammin jumissa. Veikkaisin sen perusteella, että luu olisi voinut murtua jo aikaa sitten. Tuo löydös varmaan selittää pohjelihaksen aristuksen, mikä on vaikuttanut myös oikean puolen käyttöön. Hoidoksi saatiin kolme viikkoa rauhallista kävelyä, kipulääkkeitä ja laserhoitoa. Oravien jahtaus ja metsässä kirmailu on siis kielletty. Kontrolliaika sitten sen jälkeen. 

Muuta ei kai tuolle nyt tehdä kuin yritetään pitää oireettomana. Agilityä se ei estä, kun saadaan kaveri kuntoon ja saadaan myös pysymään kivuttomana. Uutta jalkaa siitä ei kuitenkaan tule. Mietin, ettei aseteta suuria tavoitteita ja treenata kannattaa säästeliäästi. Tuntuu ihan yhdentekevältä, saadaanko jotain arvokisanollia. Onneksi ei löytynyt mitään vakavaa rakenteellista vikaa, mutta harmillinen tuo on. Nyt kuitenkin voin olla tyytyväinen, että koira on tutkittu ja ongelma tiedossa eikä tarvitse vaivata päätään aavistuksella, että kaikki ei ole ehkä kunnossa.

Onneksi Rondo on lahjakas myös sohvakoirana

6 vuotta

Joko se täyttää niin paljon. Onnea Figo! Ikää mittarissa on jo tosiaan 6 vuotta. Toivottavasti vuosia on vielä edessä vähintään yhtä paljon.

Kuva: Sirpa Saari

 

Rondo irtoaa

Otsikko on jo itsessään epäuskottava, mutta huijaisin, jos väittäisin, ettei Rondo irtoa yhtään. Tein ensin erotteluna käännös- ja eteen- käskyä. Erotteli hyvin. Lähinnä pelkäsin, ettei se lähtisi eteen monen käännöksen jälkeen. Sitten kasi- kuvio suoralla putkella niin extremeillä väleillä kuin Purina mahdollistaa. Oikealle lähetykset ja käännökset olivat aivan loistavia. Rondo lukitsi esteen kaukaa, vaikka lähdin liikkumaan jo toiseen suuntaan. Minulla taitaa olla puoliero, kun vasemmalle lähetykset ovat jotenkin vaikeampia. Juoksen vähän Rondon linjalla ja liian lähelle aitaa. Rondo hidastaa juostessaan ohi eikä käännös ole yhtä hyvä kuin toiseen suuntaan. Pääasia kuitenkin, että suoritti aidan, vaikka tein vähän lisähaastetta. Yhtään kieltoa ei tullut. Tätä voisi kutsua edistymiseksi.

Putkijarru ja muuta pientä

Suoria putkia on nykyään paljon kisaradoilla. Tykkään suorista putkista - Rondon kanssa. Sen kanssa ei tarvitse tehdä minkäänlaisia rytmityksellisiä putkijarruja, pelkkä suullinen käskytys riittää. Figo ei anna käännöksiä putkilta ilmaiseksi. Olen yhtä onneton rytmittämään putkijarrua kuin valsseja ja tyypillisesti Figo levähtää putken jälkeen maata kiertävälle radalle. Koska Rondon kanssa käännökset putkilta ovat niin mukavia, inspiroiduin tekemään Figolle samanlaiset. Jos ei niitä saa ilmaiseksi, niin ne voi opettaa. Olen kokenut valaistumisen opettaa koirille erilaisia juttuja käskytykseen perustuen enkä luottaa vain omalla liikkeellä ohjaamiseen. Siinä kun usein epäonnistun jossain kohtaa ja voin helpottaa elämääni kouluttamalla koiriani taitavammaksi. Agilityssä mielestäni väheksytään suullista käskytystä. Oppivathan koirat tokossakin tekemään eri toimintoja pelkällä suullisella vihjeellä.

Tuossa ensimmäinen treenikerta. Ensimmäinen yritys venähti ja autoin Figoa muutaman kerran vilauttamalla kättä putken suulla. Nopeasti se sai ideasta kiinni ja monta hyvää käännöstä saatiin aikaan. Tuohon saa helposti lisättyä haastetta erilaisilla vauhdeilla ja omalla liikkumisella.

 

Figolla on parantunut takapään käyttö multiwrapeissa tosi paljon. Rondonkin pitää harjoitella vielä oikeanlaista tekniikka, vaikka se onkin aika hyvä kääntymään. Vauhdin kanssakin joka käännös pysyi tiukkana. Oli ne taitavia poikia. Kohta voi nostaa rimaa 15 cm korkeuteen, kun molemmat handlaavat tiukat käännökset eri suunnista lähestyessä. En yleensä koskaan käytä namia palkkana, mutta nyt halusin vahvistaa käteentuloa ja Rondolla säädellä hieman virettä. Rondon mielestä nami on ihan kiva palkka, mutta repimislelu on se juttu, josta silmiin syttyy ihan toinen palo. Joskus lelun kanssa kierrokset heittävät kuitenkin yli ja se provosoi räksytystä, josta haluan nyt eroon.

Foundations

Minulla on mennyt täysin hermot Rondon kielto- ongelmaan. Olen itkenyt asiasta jo vuosia eikä ongelma näytä olevan sitä luokkaa, että korjaantuu itsestään ajan kanssa. Enemmänkin se on itseään ruokkiva kierre. Meillä olisi monta nollaa enemmän ilman niitä. Ja vaikka aina ei tulisi kieltoa, menee turhiin hidastuksiin aikaa ja Rondo ei pääse etenemään parasta vauhtiaan joka esteelle. Osaan myös tunnistaa kieltopaikat kisaradoista aika hyvin, mutta niitä tulee silti. Syy niihin löytyy epäonnistuneesta rytmityksestä. Rondo on todella herkkä reagoimaan rytmin muutoksiin ja toisaalta todella ankara, jos rytmi muuttuu väärin. Se ei ole tyhmä koira vaan oppii uudet asiat nopeasti. Suomessa ohjauskulttuuri on perinteisesti perustunut siihen, että ohjaaja kertoo kehon liikkeellä, mitä seuraavaksi tehdään. Käännytäänkö, mihin suuntaan vai mennäänkö suoraan. Koiran ei tarvitse osata muuta kuin esteet. Tässä tulee meidän ongelma. Sähäkkä, ripeästi liikkuva pikkukoira ja pitkäjalkainen ohjaaja, joka on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Koska Rondolla ei ole aidoilla mitään erityistä tehtävää ja ohjauskin on usein jokseenkin epäkelpoa, se kieltää.

Perusteetkin on tehty aika lailla vetämällä mutkat suoriksi. Rondon ollessa pentu, olin vielä hyvin tuore harrastaja ja peruskoulutus tapahtui ilman sen syvällisempää näkemystä asiaan. Figon kanssa on käynyt samoin, mutta sen ongelmat ovat päinvastaiset, kuten löysät kaarrokset ja huono tekniikka käännöksissä. Vahvistin huomaamattani kummankin vahvuuksia. Figolla irtoamista, Rondolla ohjauksessa pysymistä. Niistä tulikin vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan suunnilleen toistensa vastakohdat. 

En ole ohjaustekniikoiden suuri ystävä muutenkaan, joten päätin kokeilla jotain uutta ja opetan kummallekin Trkmanin cik & cap- käännöksiä. Aloitin niiden treenaamisen Figon kanssa jo vuosi sitten, mutta silloin ei riittänyt maltti hoitaa hommaa loppuun asti. Sen jälkeen ilmestynyt Foundations- video on auttanut ymmärtämään, että mitä siinä oikeastaan opetetaan. Rondolla on pääpaino lähetyksissä, mutta vaadin siltä myös tiukat käännökset. Figo on hyvä kaikissa lähetysjutuissa, mutta iso haaste sen kanssa on pitää tiukat käännökset myös vauhtia lisättäessä. Rima on kummallakin nyt huimat 10 cm korkea ja se nousee hitaasti.

Tein Rondon treeneistä pienen videon. Alussa näkyy kuinka fiksoitunut se on jo tuohon räksyttämiseen päästessään agilityesteille ja mun ohi meneminen on uskomattoman vaikeaa. Muutaman viikon treenillä näkyy aika huima kehitys, vaikka ei olla käyty montaa kertaa esteillä. Vaatii itseltänikin totuttelua tuohon ohjaukseen, koska esim. valssit ohjataan ihan eri tavalla. Rytmityksiä ei tarvita, kun koira osaa koota itsensä ilman voimakasta ohjausta. En usko tästä tavasta löytyvän mitään oikotietä onneen, koska ajoissa pitää olla edelleen kertomassa seuraava este. Kivaa on se, että paljon voi tehdä kotona ilman yhtäkään estettä.

Mitä sitten tavoittelen. Yksinkertaisesti sitä, että aidoillakin kuuluu suorittaa joku tehtävä eikä niitä mennä vain, kun ne sattuvat osumaan matkan varrelle. Rondon fokus aitoihin parantuu ja siitä tulee itsenäisempi eikä niin riippuvainen mun liikkeestä. Figolle taas paremmat käännökset ja asenne, että kääntyminen on kivaa. Samaan saumaan on hyvä parantaa kummankin keppiosaamista ja Rondolle myös kontakteja (A ja keinu).

Koirat kävivät eilen fyssarilla ja Figo oli aika jumissa monesta paikasta. Koiraparka on tuntunutkin aika kankealta viime aikoina. Rondon viime käynnistä ei ole yhtä kauan eikä sillä ollut mikään kovinkaan jumissa. Rondo kisaa Jyväskylässä marraskuun lopussa, kun sinne on kaksi lahjakorttia, mutta ne jäävät tämän vuoden viimeisiksi kisoiksi. Kisainto on aika matalalla nyt. Katsellaan ensi vuonna uudelleen. Kyllä se arvokisatupla tulee, jos osaaminen on oikeasti riittävän hyvää.

Parasta syksyä

Ehkä joskus me osataan

Kuusi starttia päivässä ei riitä minulle siihen, että tekisin edes yhden nollan. Ei ollut tälläkään kertaa menestyksekästä ajaa Lietoon asti. Virheistä voi syyttää tavallista keskinkertaisempia ohjaajanlahjoja, koska aiheutin lähes kaikki itse. Olen kisannut aika paljon kahden startin kisoja ja todennut, että se ei ole minulle paras vaihtoehto. Jännitän ensimmäistä starttia ja syksyn aikana jännitys on vain pahentunut, etenkin Rondon kanssa. Kolmen startin kisoissa jännitettävänä on sitten vain 1/3 radasta ja suurempi todennäköisyys onnistua kahdella.

Minit aloittivat ja ensimmäinen rata meni monilta osin pieleen eikä vähiten siitä syystä, että olo oli varsin kankea. Hyllytettiin, jos ei vielä arvannut. Heti ensimmäisen radan jälkeen olo on yleensä aina vapautuneempi ja niin tälläkin kertaa. Seuraava agilityrata näyttikin ihan agilityltä ja radalla oli hienoja juttuja, kuten kaikki kontaktit. Suunnittelemani poispäinkäännöt/leikkaukset/mitä lie ovatkaan eivät onnistuneet vaan meni aivan säätämiseksi. Sama juttu hyppyradallakin vähän lievempänä, mutta siellä lisäksi Rondo ohitti yhden aidan enkä jaksanut korjata. Suunnitelmat olivat mielestäni aika hyviä. Ongelma on, etten osaa toteuttaa niitä.

Figon hyppyrata on ainoa, joka tuli videolle. Yksi epäonnistunut pakkovalssi sai Figon hyppäämään aidan väärästä suunnasta, mutta ei muuta vikaa. Seuraavalla agilityradalla sama juttu, yhden valssin jälkeen Figo lähti sellaiselle kaarrokselle, että ohitti poikittaisaidan enkä korjannut. Muuten sujuvaa rataa, puomin käännös onnistui eikä muutakaan valittamista. Viimeisellä radalla puomin suora jatko lähellä olevaan mutkaputkeen ei onnistunut, joten kontaktivitonen oli tulos. Radalla oli pöytä ja Figo ei ollut nähnyt pöytää moneen vuoteen. Mietin ennen rataa, että mitä sanon sille. Käytin "kiipee- ja paikalla"-käskyjä, joista vain jälkimmäinen taitaa tarkoittaa Figolle jotain. Hyvin pysähtyi ja pysyi paikallaan. Tämä rata oli muuten vähän tahmeampi, paljon käännöksiä ja joka radalla rimat tapissa. Figo hidastuu käännöksissä silloin aika paljon.

Tämän vuoden puolella kisaan vielä kahdet kisat Rondon kanssa. Mitään suurta intoa kisaamaan ei ole. Heikosti sujuvat kisat ruokkivat heikkoa itseluottamustani, joten parempi hakea luottoa omasta osaamisesta jostain muualta kuin kisoista. Rondon treenit keskittyvätkin nyt aivan perusteisiin, koska sieltä ongelmat juontavat juurensa. Järkevintähän olisi hoitaa perusteet jo nuorena kuntoon, mutta en niin tehnyt ja se näkyy nykyisin. Onneksi ei ole myöhäistä puuttua asiaan tässäkään vaiheessa. Pahiten meillä kirjaimellisesti tökkii se, ettei Rondo lukitse esteitä vaan kieltää herkästi. Treenisuunnitelma on valmiina ja raportoin kehityksestä myöhemmin.

Figosta en vielä tiedä. Toimivan juoksupuomin opettaminen lienee liikaa vaadittu minun taidoiltani, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Uskon, että kisatavoitteiden asettamattomuus on pidemmällä tähtäimellä parempi tässä asiassa. Figo on kuitenkin muuten jo aika taitava.

Negatiivissävyisistä ajatuksista huolimatta, olen oppinut, että kasa epäonnistumisia laittaa yrittämään enemmän. Jos jokin tavoitteista onnistuu, on palkinto melko suuri. Yhtä hyviä koiria en välttämättä enää saa, joten on minusta kiinni, miten hyvin onnistun ne kouluttamaan.

Loppuun vähän kuvia. Syksy on mielestäni paras vuodenaika, mutta lisääntyvä pimeys häiritsee lenkkeilemistä. Enää ei ole asiaa metsään klo 19 jälkeen. Treeneistä lähtiessä pimeällä en enää uskalla pitää Rondoa irti, kun se kävi kerran ajamassa takaa kettua. Yleensä rusakoiden ym. pikkuelukoiden perästä sen saa karjumalla pois, mutta ketun perästä sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi kettu päätti paeta, se oli nimittäin paljon Rondoa isompi ja olisi tehnyt pikkukoirasta helposti kettupuuhkan itselleen, jos olisi päättänyt puolustautumaan ryhtyä. Tästä lähtien Rondo kävelee Purinan lähellä hihnassa.