Putkijarru ja muuta pientä

Suoria putkia on nykyään paljon kisaradoilla. Tykkään suorista putkista - Rondon kanssa. Sen kanssa ei tarvitse tehdä minkäänlaisia rytmityksellisiä putkijarruja, pelkkä suullinen käskytys riittää. Figo ei anna käännöksiä putkilta ilmaiseksi. Olen yhtä onneton rytmittämään putkijarrua kuin valsseja ja tyypillisesti Figo levähtää putken jälkeen maata kiertävälle radalle. Koska Rondon kanssa käännökset putkilta ovat niin mukavia, inspiroiduin tekemään Figolle samanlaiset. Jos ei niitä saa ilmaiseksi, niin ne voi opettaa. Olen kokenut valaistumisen opettaa koirille erilaisia juttuja käskytykseen perustuen enkä luottaa vain omalla liikkeellä ohjaamiseen. Siinä kun usein epäonnistun jossain kohtaa ja voin helpottaa elämääni kouluttamalla koiriani taitavammaksi. Agilityssä mielestäni väheksytään suullista käskytystä. Oppivathan koirat tokossakin tekemään eri toimintoja pelkällä suullisella vihjeellä.

Tuossa ensimmäinen treenikerta. Ensimmäinen yritys venähti ja autoin Figoa muutaman kerran vilauttamalla kättä putken suulla. Nopeasti se sai ideasta kiinni ja monta hyvää käännöstä saatiin aikaan. Tuohon saa helposti lisättyä haastetta erilaisilla vauhdeilla ja omalla liikkumisella.

 

Figolla on parantunut takapään käyttö multiwrapeissa tosi paljon. Rondonkin pitää harjoitella vielä oikeanlaista tekniikka, vaikka se onkin aika hyvä kääntymään. Vauhdin kanssakin joka käännös pysyi tiukkana. Oli ne taitavia poikia. Kohta voi nostaa rimaa 15 cm korkeuteen, kun molemmat handlaavat tiukat käännökset eri suunnista lähestyessä. En yleensä koskaan käytä namia palkkana, mutta nyt halusin vahvistaa käteentuloa ja Rondolla säädellä hieman virettä. Rondon mielestä nami on ihan kiva palkka, mutta repimislelu on se juttu, josta silmiin syttyy ihan toinen palo. Joskus lelun kanssa kierrokset heittävät kuitenkin yli ja se provosoi räksytystä, josta haluan nyt eroon.