sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Ehkä joskus me osataan

Kuusi starttia päivässä ei riitä minulle siihen, että tekisin edes yhden nollan. Ei ollut tälläkään kertaa menestyksekästä ajaa Lietoon asti. Virheistä voi syyttää tavallista keskinkertaisempia ohjaajanlahjoja, koska aiheutin lähes kaikki itse. Olen kisannut aika paljon kahden startin kisoja ja todennut, että se ei ole minulle paras vaihtoehto. Jännitän ensimmäistä starttia ja syksyn aikana jännitys on vain pahentunut, etenkin Rondon kanssa. Kolmen startin kisoissa jännitettävänä on sitten vain 1/3 radasta ja suurempi todennäköisyys onnistua kahdella.

Minit aloittivat ja ensimmäinen rata meni monilta osin pieleen eikä vähiten siitä syystä, että olo oli varsin kankea. Hyllytettiin, jos ei vielä arvannut. Heti ensimmäisen radan jälkeen olo on yleensä aina vapautuneempi ja niin tälläkin kertaa. Seuraava agilityrata näyttikin ihan agilityltä ja radalla oli hienoja juttuja, kuten kaikki kontaktit. Suunnittelemani poispäinkäännöt/leikkaukset/mitä lie ovatkaan eivät onnistuneet vaan meni aivan säätämiseksi. Sama juttu hyppyradallakin vähän lievempänä, mutta siellä lisäksi Rondo ohitti yhden aidan enkä jaksanut korjata. Suunnitelmat olivat mielestäni aika hyviä. Ongelma on, etten osaa toteuttaa niitä.



Figon hyppyrata on ainoa, joka tuli videolle. Yksi epäonnistunut pakkovalssi sai Figon hyppäämään aidan väärästä suunnasta, mutta ei muuta vikaa. Seuraavalla agilityradalla sama juttu, yhden valssin jälkeen Figo lähti sellaiselle kaarrokselle, että ohitti poikittaisaidan enkä korjannut. Muuten sujuvaa rataa, puomin käännös onnistui eikä muutakaan valittamista. Viimeisellä radalla puomin suora jatko lähellä olevaan mutkaputkeen ei onnistunut, joten kontaktivitonen oli tulos. Radalla oli pöytä ja Figo ei ollut nähnyt pöytää moneen vuoteen. Mietin ennen rataa, että mitä sanon sille. Käytin "kiipee- ja paikalla"-käskyjä, joista vain jälkimmäinen taitaa tarkoittaa Figolle jotain. Hyvin pysähtyi ja pysyi paikallaan. Tämä rata oli muuten vähän tahmeampi, paljon käännöksiä ja joka radalla rimat tapissa. Figo hidastuu käännöksissä silloin aika paljon.


Tämän vuoden puolella kisaan vielä kahdet kisat Rondon kanssa. Mitään suurta intoa kisaamaan ei ole. Heikosti sujuvat kisat ruokkivat heikkoa itseluottamustani, joten parempi hakea luottoa omasta osaamisesta jostain muualta kuin kisoista. Rondon treenit keskittyvätkin nyt aivan perusteisiin, koska sieltä ongelmat juontavat juurensa. Järkevintähän olisi hoitaa perusteet jo nuorena kuntoon, mutta en niin tehnyt ja se näkyy nykyisin. Onneksi ei ole myöhäistä puuttua asiaan tässäkään vaiheessa. Pahiten meillä kirjaimellisesti tökkii se, ettei Rondo lukitse esteitä vaan kieltää herkästi. Treenisuunnitelma on valmiina ja raportoin kehityksestä myöhemmin.

Figosta en vielä tiedä. Toimivan juoksupuomin opettaminen lienee liikaa vaadittu minun taidoiltani, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Uskon, että kisatavoitteiden asettamattomuus on pidemmällä tähtäimellä parempi tässä asiassa. Figo on kuitenkin muuten jo aika taitava.

Negatiivissävyisistä ajatuksista huolimatta, olen oppinut, että kasa epäonnistumisia laittaa yrittämään enemmän. Jos jokin tavoitteista onnistuu, on palkinto melko suuri. Yhtä hyviä koiria en välttämättä enää saa, joten on minusta kiinni, miten hyvin onnistun ne kouluttamaan.

Loppuun vähän kuvia. Syksy on mielestäni paras vuodenaika, mutta lisääntyvä pimeys häiritsee lenkkeilemistä. Enää ei ole asiaa metsään klo 19 jälkeen. Treeneistä lähtiessä pimeällä en enää uskalla pitää Rondoa irti, kun se kävi kerran ajamassa takaa kettua. Yleensä rusakoiden ym. pikkuelukoiden perästä sen saa karjumalla pois, mutta ketun perästä sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi kettu päätti paeta, se oli nimittäin paljon Rondoa isompi ja olisi tehnyt pikkukoirasta helposti kettupuuhkan itselleen, jos olisi päättänyt puolustautumaan ryhtyä. Tästä lähtien Rondo kävelee Purinan lähellä hihnassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti