Linin luustokuvat tulivat priimana kennelliitosta takaisin ja nyt voi iloita terveestä kaverista.
Juoksupuomia treenattiin kahdesti viime viikolla. Olen tosi tyytyväinen edistykseen. Puomitreenejä ei ole mahtunut yleensä kuin korkeintaan yhdet viikkoon kaiken muun lisäksi eikä päättömiä määriä voi treenata. Viikon tauot eivät kuitenkaan näytä olevan haitaksi vaan päinvastoin niiden aikana tuntuu tapahtuvan jotain koiran päässä. Kisaikään on aikaa vajaa puoli vuotta vielä, niin eihän tässä mitään hätää ole.
Olen viimeaikoina haastanut Liniä loivilla käännöksillä suoraan menon lisäksi. Kontaktilla on ollut matto ymmärryksen parantamiseksi ja siitä on tuntunut olevan suuri hyöty. Varsinkin käännökset houkuttavat oikaisemaan, niin aukot ymmärryksessä tulevat helposti esille. Huonoista toistoista kutsun Linin vain pois pallon luota ja otetaan uusi yritys. Palkkauksena on ollut koko ajan pelkkä paikallaan oleva pallo, kun Lin kerta juoksee kuolleelle lelulle hyvin. Ei ole tullut lisävaikeutusta surkeasta pallonheitosta.
Puomi on lähes täydessä korkeudessa. Käännöksien treenaus on saanut Linin sihtaamaan kovasti kontaktille myös suoraan mentäessä ja kaipaisin hieman lisää rentoutta suoritukseen sekä parempaa takajalkaerottelua. Käännöksiin en erottelua odotakaan, mutta suorilla kyllä. Pääasia toki, että osuu selkeästi hyvällä prosentilla. Otetaan seuraavaksi lisää vauhtia aloituksiin ja enemmän suoria jatkoja ilman mattoa, niin toivon mukaan oppii yhdistämään oikean osumapaikan kovemmassakin vauhdissa ja miten pitkät jalat pitäisi asetella, jotta siihen päädytään. Esteitä puomin jälkeen voisi alkaa myös lisäilemään.
Ensimmäiset käännösharjoutukset tehtiin aikaisemmin pelkän alastulon kanssa ilman vauhtia.
Tänään suuntasimme Linin kanssa eläinlääkärin luokse ottamaan kauniista tytöstä kauniita kuvia. Virallisena otettiin lonkat, kyynärät ja selkä, joista eläinlääkärin veikkaus oli, että terve on. Viralliset lausunnot tulevat sitten joskus. Olkanivelet olivat myös siistit, joten OCD:n osalta Linin voi julistaa terveeksi koiraksi.
Viikonloppuna agilityn MM-kisojen katselun lisäksi kisasimme Figon kanssa Ojangossa kaksi starttia, joista molemmilta teimme nollan. Kivoja ratoja, joista hyppyrata varsinkin tuntui hyvältä. Sijoitukset olivat 5. ja 4. Figo on kisannut elokuusta lähtien viisi starttia, joista kaikki on olleet nollia. Vielä kaksi niin SM-nollat on kasassa.
Rondon kanssa ollaan rakenneltu avoimen luokan liikkeitä pikkuhiljaa. Viime aikoina ei kovin ahkerasta, mutta eteenpäin ollaan menty monella tavalla. Seuraaminen on paljon parempaa nyt, kun olen aktivoinut Rondoa käyttämään enemmän takaosaansa. Viime viikolla liikkeestä istuminen onnistui niin, etten antanut mitään liikeapuja tai käsimerkkejä eikä sekoittanut maahanmenoon tai seisomiseen. Nouto alkaa näyttää vähitellen noudolta. Rondo voi siis ottaa jo kapulan suuhunsa ja tulla suoraviivaisesti reipasta vauhtia sivulle. Aikaisemmin se on yrittänyt välillä peruuttaa kapula suussa, tulla viimeiset pari metriä sivuttain sivulle tai vaikka tullut kapula suussa "sivulle" niin, että jää metrin päähän istumaan. Ruutu on toinen haaste, kun Rondolle ei irtoamisjutut ole kovin luontaisia. Vauhtia ruutuun menoon tulee jos tulee. Pääasia, että menisi jollain vauhdilla sinne. Poispäin juokseminen ei ole niin simppeliä. Kuvasin vähän videota tokohamsterista.
Syyskuussa kävin Heidi Pesosen tokokoulutuksessa Veikkolassa. Paikkamakuu- ja häiriötreenit tein Rondon kanssa. Ei ongelmaa, keskittyi tosi hyvin ja ei mennyt muiden käskyistä maahan. Omalle suoritusvuorolle otin Linin, kun sen eteenpäin viemiseen kaipaan ehkä enemmän uusia ideoita. Käytiin lähinnä seuraamista, tai siis liikkeelle lähtöä, kun Linin pää sukeltaa helposti jalkoihin. Siihen saatiinkin hyviä treeni- ideoita. Vauhtinoutoa ja eteentuloa ehdittiin käydä myös läpi vähän. Lin teki hienosti osaamiseensa nähden. Tokotreeni on jäänyt vähemmälle, kun agility on vienyt enemmän aikaa eikä kaikkea ehdi tai jaksa. Ehkä enemmän ollut siitä jaksamisesta kiinni. Muutama hieno kuva tokopäivästä alla.
Syksy tulee ja laitetaan vähän katsausta kuluneisiin viikkoihin.
Figo alkoi kesällä uimaan vapaaehtoisesti. Eihän siihen mennyt kuin 7 vuotta.
Figo kisasi viikko sitten Purinalla ensimmäiset kisat kastraatioleikkauksen jälkeen. Tuloksena triplanolla eikä radoissa mitään suurempaa moitittavaa. Loput SM- nollat kertyvät varmaan helposti. Treenattu on laiskasti, pari kertaa käyty ohjatuissa ratatreeneissä, mutta muuten en oikein keksi mitään isompaa treenattavaa Figolle. Sen osaaminen on aika hyvää, niin hiotaan vain yhteistyötä sitten.
Rondo on treenannut tokossa avoimen luokan liikkeitä ja seuraamiseen keksin ratkaisun, joka tähän mennessä näyttää toimivan siihen, että Rondo pysyy lähempänä ja käyttää aktiivisemmin takaosaa. Ruutu ja nouto ovat uusia tuttavuuksia ja tietäen Rondon irtoamisominaisuudet sekä miten innokas se on kannikselemaan suussaan yhtään mitään, näiden kanssa saa tehdä töitä. Ei sen puoleen, niiden treenaaminen on hauskaa. Ruutu on aika hyvällä mallilla jo. Haastetta on vielä siinä, että saa Rondon lähtemään kohti ruutua yhdellä käskyllä. Ruutuun se kyllä hakeutuu aika hyvin. Noutokapulan kanssa on menty eteenpäin, mutta nyt hetki junnattu paikallaan. Kapulan pito suussa onnistuu hyvin, mutta sen kanssa liikkuminen tuottaa vaikeuksia. Toki voidaan katsoa edistykseksi sekin, että Rondo kykenee liikkumaan jo kapula suussa eteenpäin, aluksi se halusi vain peruuttaa. Se on vähän hassu hamsteri, mutta innokas kyllä.
Perus venyttely
Lin täyttää syyskuun lopussa vuoden ja siitä on tullut kyllä niin hyvin käteeni sopiva koira. Kasvu on nyt varmaan kasvettu ja kokoa kertyi 53 cm. Se on tehnyt siinä samalla tokoa kuin Rondokin, mutta pääpaino on viime aikoina ollut agilityn perusteissa. Elokuussa tosin oli kahden viikon tauko, kun Lin sai lenkillä haavan anturaan. Tauko puomin kanssa venähti neljään viikkoon, kun ajattelin ensin pitää reilun viikon tauon, mutta haavan takia taukoiltiin vielä pari viikkoa lisää. Nostin puomia, kun päästiin taas treenaamaan eikä ollut tauosta ainakaan haittaa. Edelleen hyvä variaatio osumissa eikä ainakaan osu siksi, että askeltaa aina samalla tavalla. Alla video maanantain treeneistä, tokassa sessiossa ei tullut yhtään missiä. Pitää alkaa haastamaan sitä lisää erilaisilla lähetymisvauhdeilla ja sen jälkeen jatkoilla. Lin vaikuttaa olevan lahjakas kropankäyttäjä ja sen huomaa cik & cap- käännöksissä. Kohtalaisen vähällä työllä kääntyy ihan älyttömän tiukasti. Nostin riman nyt 40 cm korkeuteen. Ensi kuussa Lin pääsee luustokuviin, niin sen jälkeen voi nostaa rimaa lisää, jos kaikki on ok. Keppejäkin on aloitettu treenaamaan kujalla. Keskityn alussa lähestymiskulmiin ja loppuun menoon. Kuja kaventuu vasta, kun ne osataan riittävän hyvin. Kaikenkaikkiaan agilityssä intensiteettiä ja vauhtia löytyy paljon, mutta mitään oireita ylikuumenemisesta ei ole ilmennyt. Ei ole näkynyt myöskään minkäänlaista herkistelyä epäonnistumisten jälkeen tai häiriöherkkyyttä. Sen kanssa treenaaminen on vaan tosi kivaa.
Kesälomareissuna suunnattiin Klagiin Kokkolaan. Lähdettiin Sennin kanssa jo torstaina, niin ei ole perjantaina kiire mihinkään. Leirintäalueen mökit olivat täynnä, mutta bongattiin ilmoitus, jossa joku tarjosi asuntovaunua vuokralle. Tartuttiin tarjoukseen ja saatiin vaunu lainaan. Tilaa oli kiitettävästi viidelle koiralle sekä kahdelle ihmistelle ja eikä ollut yhtään huonompi vaihtoehto kuin mökki. Iso plussa oli etenkin se, että ei tarvinnut ajaa kisapaikalle eikä pois ja koirat sai lepäämään muuallekin kuin häkkiin. Figo kisasi viisi starttia ja ei tehty yhtään nollaa. Suoritus jo sinänsä etenkin huomioiden se, että keväällä nollaprosentti oli 70 luokkaa. Kaikkea pientä sattui, Figolle tuntui olevan keppien aloitukset useammalla radalla hukassa ja niistä tuli virheitä. Keppien muistelu olisi tarpeen sitten, kun taas voidaan treenata. Sääkään ei suosinut. Aurinko kyllä paistoi, mutta kova tuuli ja viileä ilma eivät tuoneet mieleen lämpimiä heinäkuun ilmoja. Naama kuitenkin paloi, niin jotain kesäistä. Kuitenkin hyvä reissu, vaikka tulostaso olikin tänä vuonna matala. Perjantaina käytiin tutustumassa Kokkolan lähellä hienoihin hiekkarantoihin, joilla käveltiin pari tuntia. Kerrankin oli riittävän iso baana bortuillekin juosta kovaa ja paljon.
Maanantaina lähdettiin ajamaan pois Kokkolasta ja välietappina oli tokokoe Ilmajoella. Tämä koe oli viimeinen mahdollisuus saada ykköstulos vanhoilla säännöillä, joten toivoin nyt kovasti kokeen onnistumista. Viikkoa aikaisemmin käytiin kokeessa Janakkalassa. Siellä uutena juttuna tulikin Rondon passivoituminen kehään mennessä, jota ei tapahtunut ensimmäisessä kokeessa Purinalla. Se sitten näkyikin kaikissa liikkeissä tahmeutunena ja terävyyden puutteena, jota ei ole koskaan tapahtunut treenatessa. Kakkostulos tästä kokeesta, kun nollattiin taas liikkeestä maahanmeno. Liikkeen jälkeen tuomari kysyi, että tiesinkö voivani yrittää vielä kasia tuplakäskyllä. En tiennyt. Jos olisin, olisi riittänyt ehkä kaksi koetta vähemmän ykköstuloksen saamiseen.
Ilmajoella Rondo alkoi taas tahmeutumaan kehään mennessä sitä mukaan kuin jännitin itse enemmän. Seuraaminen oli tosi surkeaa ja perusasennot jäivät vajaiksi, mutta muuten Rondo työskenteli tarkasti ja meni tällä kertaa jopa liikkeestä maahan. Ykköstulos pistein 166. Ei mitään erityisen hienoa katseltavaa, mutta se tulos, jota haettiinkin. Nyt pitää etsiä sitä rentoutta kokeisiin. Varmasti haahuiluun vaikuttavana tekijänä on oma jännitys. Agilityssä Rondon kierrokset oli aina niin korkealla, mutta ohjaajan jännitykset ei siinä paljon painaneet enkä ole jännittänyt agilitystartteja enää pitkään aikaan. Tokossa vire on matalampi ja Rondo reagoi herkemmin omaan jännitykseeni. Nyt päästään treenaamaan avon liikkeitä uusin säännöin, mikä onkin paljon mielekkäämpää, kuin pelkkä tylsien alo-liikkeiden hinkuttaminen. Jospa sitten pääsemme rennommin mielin joskus avon kokeeseen eikä mitään tulospaineita enää ole.
Figo on tosiaan taas sairaslomalla. Juuri ennen reissuun lähtöä huomasin
Figon mahasta poistessani punkkia, että toinen kives on selvästi toista
suurempi. Muistutti ikävän paljon kasvainta. Onneksi on tuttuja
eläinlääkäreitä ja Figo leikattiin heti tiistaina, kun tultiin kotiin.
Figon voinnissa ei ole tapahtunut mitään muutosta enkä nähnyt syytä olla
kisaamatta, kun koira ei muuten vaikuta mitenkään sairaalta.
Keuhkoröntgenissä kaikki ok eikä suurentuneita imusolmukkeita tuntunut,
joten toivotaan, että kyseessä olisi joku hyvänlaatuinen kasvain.
Patologille lähti koepala ja sen vastaus aikanaan selviää. Figolla
on ollut kyllä ikävyyksiä ja leikkauksia yhden koiran edestä
riittävästi. Vuosi sitten oli jalka paketissa kinnerleikkauksen takia. Kastraatiosta sentään toipuu nopeasti.
Lin matkasi mukana turistina ja kulki nätisti joka paikassa mukana. Hyvin on selvinnyt tänä kesänä pitkistä automatkoista ja mökki-/asuntovaunumajoituksista. Hermorakennettakin tuli testattua, kun tokoa treenatessa Kokkolassa leirintäalueen viereisellä nurmella, alkoi joku vähäjärkinen ampumaan ilotulitusraketteja sadan metrin päästä treenaavista koirista. Rondo ei välitä raketeista eikä sen maailma järkkynyt tälläkään kertaa ja tuli todettua myös Lin laukausvarmaksi. Otti heti laukausten jälkeen lelun suuhun ja oli ihan normaalisti.
Linin puomitreenit menevät eteenpäin. Nyt voi puhua jo puomista, kun ollaan siirrytty lankuilta matalalle puomille. Lin näyttää olevan melko pitkälaukkainen etenkin, kun ikää on 9,5 kuukautta. Pari missausta aina välillä, mutta hyvä osumaprosentti muuten.Videolla tulee mutkaputkesta ja kovassa vauhdissa aloittaa puomin sattumanvaraisesti etu- tai takajaloilla, mutta välillä ensimmäinen askel tulee ylösmenonkontaktin yli. Pitää vähän fiksailla aloitusvauhtia, niin ettei tulisi puomin alkuun ihan niin kovaa. Tässä vaiheessa kuitenkin tärkeämpää tajuta alasmenolle osuminen.
Shelttipojat olivat viikon mökillä, niin käytiin Linin kanssa treenaamassa ihan kahdestaan. 9 kuukautta ikää tuli myös juuri täyteen. Ensimmäistä kertaa tehtiin noin rataa muistuttavaa pätkää, että tulee omaakin liikettä ja ohjausta mukaan. Linillä löytyy halua mennä kovaa, mutta on koko ajan vastaanottavainen ohjaukselle ja käskyille eikä vain paahda päättömästi. Ajattelee, mutta ei pohdiskele liikaa. Uskon, että siitä tulee tosi hyvä. :)
Lankkua on treenattu kahden viikon sisällä kerran. Laitoin molemmat puomin alastulot peräkkäin, kun Linillä ei mahdu yhdelle alastulolle kahta täyttä laukka-askelta täydessä vauhdissa ja yksi lankku sujuu jo hyvin. Siitä sitten lähdetään korottamaan, kun juoksee hyvin kahdellakin. Itse treeni kesti ehkä 5 min, lankkujen maahankaivaminen vähintään 20 min. Fiksua tosiaan, mutta mikäs sen hauskempaa kuin kaivaa kuoppa ja lopuksi tasoittaa se.
Perjantaina alkaa loma ja reilun viikon päästä on tiedossa reissu Klagiin Kokkolaan, missä Figo kisaa ja Rondolla on tulossa kaksi tokokoetta.
Lähtö Ouluun ei mennyt ihan kuin Strömsössä, mutta matkaan ja ihan kisapaikalle asti päästiin. Pakkasin autoa torstaina valmiiksi perjantain lähtöä varten. Torstai-iltana töistä tullessa huomasin unohtaneeni auton oven raolleen ja sisävalo oli palanut koko päivän. Kukin voi arvata lähtikö auto käytiin sen jälkeen. Niin, siinäpä sitten soiteltiin toista autoa torstaina klo 23.30, mutta sellainen saatiin lainaan ja matkaan päästiin.
Majoituspaikkana meillä oli mökki Iissä leirintäalueella. Majoituksesta ei voi valittaa. Kaunis paikka joen rannalla, muita asiakkaita ollut kovin paljon ja hinta-laatusuhde kohdallaan. Ei kysytty saako koiria pitää irti, mutta kun sitä ei ollut kielletty, annettiin niiden juosta pitkän ajomatkan jälkeen. Lin saikin hyvän juoksukaverin Emman Kani-sheltistä. Mulla oli mukana vain Figo ja Lin, koska Rondolle kahden päivän agilitykisat olisi enemmän vain kiusaa, kun ei paljon muuta pääsisi tekemään kuin häkissä olemaan eikä Rondo oikein tykkää autoilustakaan. Lin sen sijaan sai hankkia uusia kokemuksia ja hienosti käyttäytyi koko reissun. Yöt nukkui rauhassa ja kisoissa odotteluajat oli nätisti häkissä. Radan reunallakaan ei kuumunut mitenkään turhan paljon vaikka olikin aika innoissaan kaikesta hauskasta.
Lauantaina aamupäivällä seistessäni muutaman tunnin radan reunalla vesisateessa mietin, että olisikohan sittenkin pitänyt jäädä kotiin. Mökin viereen sai kivasti auton ja koirat pystyi vain näppärästi käskemään hyppäämään autoon. Kisapaikalle tullessa huomasin, että olin kätevästi unohtanut hihnat mökkiin ja matkaa Iihin oli kuitenkin yli 20 km, niin hihnojen takia ei sinne lähdetty ajamaan. Hyvää mieltä ei parantanut sekään, että aamuinen herätys lyhyiden yöunien jälkeen tapahtui Figon toimesta oksentamalla lattialle. Sain onneksi hihnat lainaan ja aurinko alkoi paistaa ennen ankkurikierrosta, niin päivä siitä taas iloksi muuttui.
Olimme mukana joukkuekisassa edustamassa Hyvinkään seudun kennelkerhoa, kun ollaan liian hitaita oman seuran joukkueeseen. Figo oli joukkueen ankkurina ja tehtiin ihan hyvä nollarata. Puomi oli aika hidas ja sen jälkeinen lähetys putkeen jokseenkin epämääräinen, minkä takia Figo hidasti turhaan siinä kohdassa, mutta muuten sujuvaa menoa. Joukkue sijoittui 10. sijalle 5-tuloksella, joten hyvä suoritus koko joukkueelta. Saatiin nimikoitu joukkuepaitakin, joten ei hullumpaa edustaa lainaseuraa.
Sunnuntain yksilörata ei mennyt ihan niin hyvin. Treenin puute 45 cm rimoilla näkyi, kun yhdessä takaakierrossa tuli kielto ja rytmi ja ajoitus tuntuivat myös olevan vähän pielessä. Figolta putosi myös yksi rima, jonka takia sille näytti tulevan vähän paha mieli, kun Figo ei koskaan pudota rimoja. Rata sitten hajosi enkä saanut siitä enää kiinni, niin tultiin kesken pois. Yksilörata jäi vähän kaivelemaan, mutta joka kerta ei onnistu.
Siskokset Gea ja Lin harjoittelevat palkintopallilla pönöttämistä
Minirataa katsellessa harmitti myös, ettei kisakoiraa niille radoille enää ole. Etenkin, kun aikaisemmin oli potentiaalinen ja nopea minikoira. Sellaista elämä vaan on, mutta enää en ajattele, että "ensi vuonna taas on uudet kisat jne." Kisat varmaan on joo, mutta sitä ei tiedä, onko itsellä niihin vielä kisakuntoista koiraa. Figokin täyttää syksyllä 8 vuotta, niin toivoa sopii, että kisaamaan päästään vielä silloinkin.
Tein Rondon hyvistä kisaradoista ja ratapätkistä videon muistoksi kisaurasta. Eihän niitä nollia tullut niin paljon, että oltaisiin triplatuplanollavoitoilla päästy kehuskelemaan, mutta oli sen kanssa hienoa mennä. Videot ovat suunnilleen aikajärjestyksessä kolmosten uran alusta viime syksyyn asti.
Pakotin Linin pönöttämään kuvaa varten. Julmaa ja vaikeaa, mutta onnistui työlinjaiseltakin. Rakenne miellyttää silmääni kovasti. Lin vastaa ulkonäöltään isoja pystykorvia myöten aika täydellisesti sitä, minkä näköistä bortsua toivoin.
Lin menisi hyvin myös peurasta
Käytiin katselemassa lampaita taas. Nämä lampaat eivät olleet vielä niin tottuneita koiriin ja siten hyvin paljon herkempiä liikkumaan kuin Woollandiassa, missä käytiin maaliskuussa. Lin oli tosi kiinnostunut lampaista ja herkästi juoksevat lampaat saivat sen vielä kiihtymään enemmän kuin rauhallisemmat. Kiva huomata kuitenkin Linistä, että kiihtyessäänkin sillä pysyy pää kasassa eikä mopo lähde keulimaan ja homma mene pelkäksi kaahottamiseksi. Saman piirteen olen huomannut agilityssä. Lin teki hihnassa pyöröaitauksessa ja ihan hyvä paimenen alku se on. Figokin kävi katsomassa lampaita. Se ei ole koskaan moisia nähnyt, mutta osoitti kiinnostusta paimennukseen. Saadessaan lampaat liikkeelle, Figo painoi pään alas ja meni hyvin. Figo oli rauhallisempi kuin aikaisemmin menneet bortsut ja lampaatkin liikkuivat sen kanssa rauhallisemmin. Otteen menettäessään alkoi haukkumaan. Pitää kokeilla useamman kerran, miten Figo syttyy. Rondokin pääsee joskus. Veikkaan vaan, että erittäin saalisviettisenä koirana Rondo voisi tykätä enemmän vaikka vieheen jahtaamisesta, mutta saatan olla väärässäkin ainakin ennen kuin näkee miten se oikeasti reagoi.
Rondolle olen yrittänyt järkkäillä tokokoepaikkaa ja huomannut samalla, että kokeisiin pääsemisen vaikeus ja kolmivuorotyö ovat hankala yhtälö. Aikaa ennen sääntömuutosta vielä on, mutta jos ei koepaikkaa tai ykköstulosta sitä ennen saa, ei auta kuin opettaa liikkeet uusin säännöin.
Alle kaksi viikkoa SM-kisoihin ja valmisteluina tehdään vain keinua- ja A- treeniä sekä hypitään 45 cm rimoja. Mennään sitten vain tekemään niin hyvin kuin osataan.
