Figolle saikkua

Tällä viikolla ollaan treenattu kahdesti. Tiistaina omat treenit Ojangossa ja torstaina oli Jenna kouluttamassa.

Tiistaina Rondo antoi pientä toivoa, ettei irtoamisen opettaminen ehkä niin toivotonta olekaan. Tehtiin useamman esteen suoraa ja Rondo eteni hyvin itsenäisesti. Tosin, A:lla ei ottanut kontaktia kertaakaan, kun edessä oli Outi namikupin kanssa. Pitäisi kai siirtyä A:n kanssa luck-or-no luck - kontakteihin...

Figo oli odottanut vuoroaan häkissä ja neljä koiraa ennen sitä treenasi. Lämmittelylenkistä ehti siis kulua aivan liian kauan. Lopulta Figo radalle päästessään oli tavanomaisen tohkeissaan. Hetken aikaa meni hyvin ja hiottiin muutamaa kohtaa. Yhden takaaleukkausen hypylle jälkeen huomasin, että Figo ontuu. Se ei laskenut toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Treenit keskeytyivät siis tsiihen. Laitoin Figon hihnaan ja katsottiin sen ravia. Se ravasi aika normaalin näköisesti, mutta liikerata oli tavanomaista lyhyempi. Lähdettiin lämmittelylenkille ja hihnasta irti päästessään Figo ampaisi menemään. Silloin sitä selvästi taas sattui. Figo ei muutenkan helposti näytä kipua, joten reaktio oli siihen nähden voimakas. Loppulenkki mentiin siis hihnassa. Kotona tunnustellessa huomasin Figon reagoivan varpaiden taivuttamiseen eteenpäin. Ehdin pelätä jo kinnervikaakin, mutta kintereet olivat täysin saman tuntuiset eikä kumpikaan kuumottanut tai ollut turvonnut. Figon oireet eivät muutenkaan olleet siihen viittaavat, joten hysterisoin turhaan.

Ilmeisesti oli siis sattunut jonkunlainen lihasrevähdys ja sain onneksi jo seuraavalle päivälle varattua ajan fysioterapeutille, kun en oikeastaan tiennyt, missä vaiheessa vamma oli sattunut ja oliko jokin muukin paikka kipeytynyt. Fyssari löysi lannerangasta vasemmalta puolelta kipeytyneen kohdan, mutta muuten Figo tuntui olevan kunnossa. Jonkun aikaa katsotaan nyt, parantuuko jalka pelkällä levolla. Nyt Figo ravaa jo täysin normaalisti eikä liikeradassakaan ole nähtävissä mitään erikoista.

Harmittaa suuresti koko jutussa etenkin se, että vamma olisi voitu varmasti välttää, jos olisin tajunnut lämmitellä Figoa hetken ennen radalle tuloa. Yleensä en koskaan vie koiria radalle ennen kunnon lämmittelyä ja nytkin oli lenkillä käyty, mutta ei siinä tilanteessa tajunta riittänyt ymmärtämään, että siitähän oli kulunut liian pitkä aika.

Viikonlopun kisat peruuntuivat siis Figon osalta. Harmi, sillä Figon meno kisaradoilla on parantunut paljon ja viimeksi pääsin sen kanssa kunnolla radalle elokuussa. Lokakuussa olin ilmoittautunut sen kolmelle radalle, mutta silloin oma jalkani kesti juosta vain yhden radan. Toivottavasti jo ensi kerralla.