6 vuotta

Joko se täyttää niin paljon. Onnea Figo! Ikää mittarissa on jo tosiaan 6 vuotta. Toivottavasti vuosia on vielä edessä vähintään yhtä paljon.

Kuva: Sirpa Saari

 

Rondo irtoaa

Otsikko on jo itsessään epäuskottava, mutta huijaisin, jos väittäisin, ettei Rondo irtoa yhtään. Tein ensin erotteluna käännös- ja eteen- käskyä. Erotteli hyvin. Lähinnä pelkäsin, ettei se lähtisi eteen monen käännöksen jälkeen. Sitten kasi- kuvio suoralla putkella niin extremeillä väleillä kuin Purina mahdollistaa. Oikealle lähetykset ja käännökset olivat aivan loistavia. Rondo lukitsi esteen kaukaa, vaikka lähdin liikkumaan jo toiseen suuntaan. Minulla taitaa olla puoliero, kun vasemmalle lähetykset ovat jotenkin vaikeampia. Juoksen vähän Rondon linjalla ja liian lähelle aitaa. Rondo hidastaa juostessaan ohi eikä käännös ole yhtä hyvä kuin toiseen suuntaan. Pääasia kuitenkin, että suoritti aidan, vaikka tein vähän lisähaastetta. Yhtään kieltoa ei tullut. Tätä voisi kutsua edistymiseksi.

Putkijarru ja muuta pientä

Suoria putkia on nykyään paljon kisaradoilla. Tykkään suorista putkista - Rondon kanssa. Sen kanssa ei tarvitse tehdä minkäänlaisia rytmityksellisiä putkijarruja, pelkkä suullinen käskytys riittää. Figo ei anna käännöksiä putkilta ilmaiseksi. Olen yhtä onneton rytmittämään putkijarrua kuin valsseja ja tyypillisesti Figo levähtää putken jälkeen maata kiertävälle radalle. Koska Rondon kanssa käännökset putkilta ovat niin mukavia, inspiroiduin tekemään Figolle samanlaiset. Jos ei niitä saa ilmaiseksi, niin ne voi opettaa. Olen kokenut valaistumisen opettaa koirille erilaisia juttuja käskytykseen perustuen enkä luottaa vain omalla liikkeellä ohjaamiseen. Siinä kun usein epäonnistun jossain kohtaa ja voin helpottaa elämääni kouluttamalla koiriani taitavammaksi. Agilityssä mielestäni väheksytään suullista käskytystä. Oppivathan koirat tokossakin tekemään eri toimintoja pelkällä suullisella vihjeellä.

Tuossa ensimmäinen treenikerta. Ensimmäinen yritys venähti ja autoin Figoa muutaman kerran vilauttamalla kättä putken suulla. Nopeasti se sai ideasta kiinni ja monta hyvää käännöstä saatiin aikaan. Tuohon saa helposti lisättyä haastetta erilaisilla vauhdeilla ja omalla liikkumisella.

 

Figolla on parantunut takapään käyttö multiwrapeissa tosi paljon. Rondonkin pitää harjoitella vielä oikeanlaista tekniikka, vaikka se onkin aika hyvä kääntymään. Vauhdin kanssakin joka käännös pysyi tiukkana. Oli ne taitavia poikia. Kohta voi nostaa rimaa 15 cm korkeuteen, kun molemmat handlaavat tiukat käännökset eri suunnista lähestyessä. En yleensä koskaan käytä namia palkkana, mutta nyt halusin vahvistaa käteentuloa ja Rondolla säädellä hieman virettä. Rondon mielestä nami on ihan kiva palkka, mutta repimislelu on se juttu, josta silmiin syttyy ihan toinen palo. Joskus lelun kanssa kierrokset heittävät kuitenkin yli ja se provosoi räksytystä, josta haluan nyt eroon.

Foundations

Minulla on mennyt täysin hermot Rondon kielto- ongelmaan. Olen itkenyt asiasta jo vuosia eikä ongelma näytä olevan sitä luokkaa, että korjaantuu itsestään ajan kanssa. Enemmänkin se on itseään ruokkiva kierre. Meillä olisi monta nollaa enemmän ilman niitä. Ja vaikka aina ei tulisi kieltoa, menee turhiin hidastuksiin aikaa ja Rondo ei pääse etenemään parasta vauhtiaan joka esteelle. Osaan myös tunnistaa kieltopaikat kisaradoista aika hyvin, mutta niitä tulee silti. Syy niihin löytyy epäonnistuneesta rytmityksestä. Rondo on todella herkkä reagoimaan rytmin muutoksiin ja toisaalta todella ankara, jos rytmi muuttuu väärin. Se ei ole tyhmä koira vaan oppii uudet asiat nopeasti. Suomessa ohjauskulttuuri on perinteisesti perustunut siihen, että ohjaaja kertoo kehon liikkeellä, mitä seuraavaksi tehdään. Käännytäänkö, mihin suuntaan vai mennäänkö suoraan. Koiran ei tarvitse osata muuta kuin esteet. Tässä tulee meidän ongelma. Sähäkkä, ripeästi liikkuva pikkukoira ja pitkäjalkainen ohjaaja, joka on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Koska Rondolla ei ole aidoilla mitään erityistä tehtävää ja ohjauskin on usein jokseenkin epäkelpoa, se kieltää.

Perusteetkin on tehty aika lailla vetämällä mutkat suoriksi. Rondon ollessa pentu, olin vielä hyvin tuore harrastaja ja peruskoulutus tapahtui ilman sen syvällisempää näkemystä asiaan. Figon kanssa on käynyt samoin, mutta sen ongelmat ovat päinvastaiset, kuten löysät kaarrokset ja huono tekniikka käännöksissä. Vahvistin huomaamattani kummankin vahvuuksia. Figolla irtoamista, Rondolla ohjauksessa pysymistä. Niistä tulikin vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan suunnilleen toistensa vastakohdat. 

En ole ohjaustekniikoiden suuri ystävä muutenkaan, joten päätin kokeilla jotain uutta ja opetan kummallekin Trkmanin cik & cap- käännöksiä. Aloitin niiden treenaamisen Figon kanssa jo vuosi sitten, mutta silloin ei riittänyt maltti hoitaa hommaa loppuun asti. Sen jälkeen ilmestynyt Foundations- video on auttanut ymmärtämään, että mitä siinä oikeastaan opetetaan. Rondolla on pääpaino lähetyksissä, mutta vaadin siltä myös tiukat käännökset. Figo on hyvä kaikissa lähetysjutuissa, mutta iso haaste sen kanssa on pitää tiukat käännökset myös vauhtia lisättäessä. Rima on kummallakin nyt huimat 10 cm korkea ja se nousee hitaasti.

Tein Rondon treeneistä pienen videon. Alussa näkyy kuinka fiksoitunut se on jo tuohon räksyttämiseen päästessään agilityesteille ja mun ohi meneminen on uskomattoman vaikeaa. Muutaman viikon treenillä näkyy aika huima kehitys, vaikka ei olla käyty montaa kertaa esteillä. Vaatii itseltänikin totuttelua tuohon ohjaukseen, koska esim. valssit ohjataan ihan eri tavalla. Rytmityksiä ei tarvita, kun koira osaa koota itsensä ilman voimakasta ohjausta. En usko tästä tavasta löytyvän mitään oikotietä onneen, koska ajoissa pitää olla edelleen kertomassa seuraava este. Kivaa on se, että paljon voi tehdä kotona ilman yhtäkään estettä.

Mitä sitten tavoittelen. Yksinkertaisesti sitä, että aidoillakin kuuluu suorittaa joku tehtävä eikä niitä mennä vain, kun ne sattuvat osumaan matkan varrelle. Rondon fokus aitoihin parantuu ja siitä tulee itsenäisempi eikä niin riippuvainen mun liikkeestä. Figolle taas paremmat käännökset ja asenne, että kääntyminen on kivaa. Samaan saumaan on hyvä parantaa kummankin keppiosaamista ja Rondolle myös kontakteja (A ja keinu).

Koirat kävivät eilen fyssarilla ja Figo oli aika jumissa monesta paikasta. Koiraparka on tuntunutkin aika kankealta viime aikoina. Rondon viime käynnistä ei ole yhtä kauan eikä sillä ollut mikään kovinkaan jumissa. Rondo kisaa Jyväskylässä marraskuun lopussa, kun sinne on kaksi lahjakorttia, mutta ne jäävät tämän vuoden viimeisiksi kisoiksi. Kisainto on aika matalalla nyt. Katsellaan ensi vuonna uudelleen. Kyllä se arvokisatupla tulee, jos osaaminen on oikeasti riittävän hyvää.

Parasta syksyä

Ehkä joskus me osataan

Kuusi starttia päivässä ei riitä minulle siihen, että tekisin edes yhden nollan. Ei ollut tälläkään kertaa menestyksekästä ajaa Lietoon asti. Virheistä voi syyttää tavallista keskinkertaisempia ohjaajanlahjoja, koska aiheutin lähes kaikki itse. Olen kisannut aika paljon kahden startin kisoja ja todennut, että se ei ole minulle paras vaihtoehto. Jännitän ensimmäistä starttia ja syksyn aikana jännitys on vain pahentunut, etenkin Rondon kanssa. Kolmen startin kisoissa jännitettävänä on sitten vain 1/3 radasta ja suurempi todennäköisyys onnistua kahdella.

Minit aloittivat ja ensimmäinen rata meni monilta osin pieleen eikä vähiten siitä syystä, että olo oli varsin kankea. Hyllytettiin, jos ei vielä arvannut. Heti ensimmäisen radan jälkeen olo on yleensä aina vapautuneempi ja niin tälläkin kertaa. Seuraava agilityrata näyttikin ihan agilityltä ja radalla oli hienoja juttuja, kuten kaikki kontaktit. Suunnittelemani poispäinkäännöt/leikkaukset/mitä lie ovatkaan eivät onnistuneet vaan meni aivan säätämiseksi. Sama juttu hyppyradallakin vähän lievempänä, mutta siellä lisäksi Rondo ohitti yhden aidan enkä jaksanut korjata. Suunnitelmat olivat mielestäni aika hyviä. Ongelma on, etten osaa toteuttaa niitä.

Figon hyppyrata on ainoa, joka tuli videolle. Yksi epäonnistunut pakkovalssi sai Figon hyppäämään aidan väärästä suunnasta, mutta ei muuta vikaa. Seuraavalla agilityradalla sama juttu, yhden valssin jälkeen Figo lähti sellaiselle kaarrokselle, että ohitti poikittaisaidan enkä korjannut. Muuten sujuvaa rataa, puomin käännös onnistui eikä muutakaan valittamista. Viimeisellä radalla puomin suora jatko lähellä olevaan mutkaputkeen ei onnistunut, joten kontaktivitonen oli tulos. Radalla oli pöytä ja Figo ei ollut nähnyt pöytää moneen vuoteen. Mietin ennen rataa, että mitä sanon sille. Käytin "kiipee- ja paikalla"-käskyjä, joista vain jälkimmäinen taitaa tarkoittaa Figolle jotain. Hyvin pysähtyi ja pysyi paikallaan. Tämä rata oli muuten vähän tahmeampi, paljon käännöksiä ja joka radalla rimat tapissa. Figo hidastuu käännöksissä silloin aika paljon.

Tämän vuoden puolella kisaan vielä kahdet kisat Rondon kanssa. Mitään suurta intoa kisaamaan ei ole. Heikosti sujuvat kisat ruokkivat heikkoa itseluottamustani, joten parempi hakea luottoa omasta osaamisesta jostain muualta kuin kisoista. Rondon treenit keskittyvätkin nyt aivan perusteisiin, koska sieltä ongelmat juontavat juurensa. Järkevintähän olisi hoitaa perusteet jo nuorena kuntoon, mutta en niin tehnyt ja se näkyy nykyisin. Onneksi ei ole myöhäistä puuttua asiaan tässäkään vaiheessa. Pahiten meillä kirjaimellisesti tökkii se, ettei Rondo lukitse esteitä vaan kieltää herkästi. Treenisuunnitelma on valmiina ja raportoin kehityksestä myöhemmin.

Figosta en vielä tiedä. Toimivan juoksupuomin opettaminen lienee liikaa vaadittu minun taidoiltani, mutta katsotaan mitä saadaan aikaan. Uskon, että kisatavoitteiden asettamattomuus on pidemmällä tähtäimellä parempi tässä asiassa. Figo on kuitenkin muuten jo aika taitava.

Negatiivissävyisistä ajatuksista huolimatta, olen oppinut, että kasa epäonnistumisia laittaa yrittämään enemmän. Jos jokin tavoitteista onnistuu, on palkinto melko suuri. Yhtä hyviä koiria en välttämättä enää saa, joten on minusta kiinni, miten hyvin onnistun ne kouluttamaan.

Loppuun vähän kuvia. Syksy on mielestäni paras vuodenaika, mutta lisääntyvä pimeys häiritsee lenkkeilemistä. Enää ei ole asiaa metsään klo 19 jälkeen. Treeneistä lähtiessä pimeällä en enää uskalla pitää Rondoa irti, kun se kävi kerran ajamassa takaa kettua. Yleensä rusakoiden ym. pikkuelukoiden perästä sen saa karjumalla pois, mutta ketun perästä sillä ei ollut aikomustakaan tulla. Onneksi kettu päätti paeta, se oli nimittäin paljon Rondoa isompi ja olisi tehnyt pikkukoirasta helposti kettupuuhkan itselleen, jos olisi päättänyt puolustautumaan ryhtyä. Tästä lähtien Rondo kävelee Purinan lähellä hihnassa.

Kauden ensimmäinen tupla

En muista milloin viimeksi olen kisannut Figon kanssa kolme starttia. Viime keväänä varmaan. Lauantaina Figo pääsi Purinalle juoksentelemaan, Rondo sai toimittaa autossa istujan virkaa. Ensin oli Heidi Viitaniemen agilityrata. Alussa olin vähän laama ja ohjaus unohtui. Yksi käännös levisi suuresti. Koska se levisi, levisi seuraavakin. Loppu rata meni aika hyvin. Puomilla pyysin ensimmäistä kertaa käännöskäskyä kisatilanteessa. Figo oli vähän hämillään ja pysähtyi varmuuden vuoksi. Eipä se mitään, jatkettiin siitä maaliin nollaradalla. Sijoitus tässä perinteinen 4.

Ulkoradalla oli seuraavana Martti Salosen hyppyrata. Suorien putkien jälkeen vääntökäännöksiä ja takaakiertoja. Ei ongelmaa, koska Figon voi lähettää suorittamaan aidan itsenäisesti ja voin samalla ottaa etumatkaa. Vain muutama kohta vähän valui, kun rimat olivat vielä tapissa. Tältäkin radalta nolla ja sijoitus 3. Edellisestä vierailusta palkintopallilla onkin lähemmäs kolme vuotta. Koiria oli harmilliset 29, joten ei siirtynyt hyppyserti kolmannelle asti. Figolla onkin sitten tupla. Yhteinen sävel tuntuu löytyneen ja radalla on kiva mennä. Ohjausta voisi monesti kyllä parantaa.

Viimeinen Viitaniemen agirata hyllytettiin. Tällä kertaa käännös puomilta oli enemmän sen näköinen kuin pitikin. Etujalka kontaktille ja käännös sen jälkeen. Vielä tuota tekniikkaa pitää hioa, mutta heitän villin arvauksen, että käännöksistä tullaan ottamaan vähemmän virheitä kuin suorilla jatkoilla. Puolessa välissä rataa meinasin juosta muuria päin ja en ehtinyt juoksemaan sinne asti, mihin suunnittelin, kun piti väistää muuria. Siitä pakka hajosikin täysin. Videoita ei tullut tällä kertaa.

Sunnuntaina oli Rondon vuoro. HSKH:lla oli isot kisat ja minejä oli melkein 60. Ritva Herralan agilityradassa oli hankala alku ja Rondo hyllytti painelemalla putki-A - erottelussa putkeen. A:n jälkeen tuli vähän pyörimistä ja astuin Rondon etutassun päälle. Ei näyttänyt satuttaneen itseään, mutta mielessä pyöri, että mitä, jos siihen sattuikin. Jätin sitten radan kesken. Ulkona käveli täysin normaalisti, joten ei sattunut onneksi pahemmin.

Hyppyrata oli hyvä rata. Pystyi luottamaan koiraan ja radassa oli myös kivoja vauhtipätkiä. Jottei mikään olisi täydellistä, putosi yksi rima. Valssi ehkä vähän myöhässä, mutta jälkiviisaana voisi todeta, että valssin olisi voinut jättää siitä kohdasta kokonaan pois. Putkeen olisi voinut viedä vedolla ja leikkauksellakin, mutta siinä kohdassa luottamus koiraan jäi. Etenemä 4,99 m/s, joten oli se 5 jo aika lähellä.

Nyt en oikein tiedä, että pitäisikö Rondon kisata tänä vuonna enää muutama startti vai sittenkin enemmän. Toisaalta hyvien nollien tekeminen on pienestä kiinni, toisaalta niinhän se on ollut viimeiset puoli vuotta. Syksyllä olisi kyllä hyviä kisoja tarjolla eikä Rondon kanssa kannata pitää älyttömän pitkiä taukoja. Totta sekin, että alkaa niitä puhtaita ratoja tulemaan sitten, kun taitotaso on riittävä. Vielä se ei sitä ole ja meillä olisi paljon asioita, jotka olisi hyvä hallita paremmin.

Takaaleikkauksia ja tunarointia Lohjalla

Tällä viikolla olen jatkanut Rondolle takaaleikkausprojektia. Tänään kisoissa Lohjalla tuli hyvä tilaisuus kokeilla, onko opittu mitään. Kaksi poispäinkääntöä peräkkäin, joista toinen putkeen. Ei olisi onnitunut kesällä. Meni hyvin. Rondo osaa lukea leikkauksia ja poispäinkääntöjä sen verran hyvin, että niiden onnistuminen on ajoituksesta kiinni. Kyseinen hyppyrata oli muutenkin hurjan hyvä, ennen toiseksi viimeistä aitaa. Ohjasin takaakiertoon, kun piti hypätä edestä. Harvoin hylly harmittaa niin paljon kuin nyt, vähän sama tunne kuin sm-finaalissa. Miksi hyvien ratojen pitää aina päättyä hyllyyn.

Figo meni samaisen radan ja hyvin menikin keppejä lukuunottamatta. Ekasta välistä meni kyllä sisään, mutta painoi siitä vaan suoraan läpi. Ei ole nuo avokulmat Figon vahvuus. Jos ei tule vitosta puomilta, niin ainakin sitten kepeiltä. Figon kanssa olisi nyt kuitenkin kiva kisata enemmän, koska sen kanssa tulee lähdössä tunne, että radassa ei mene mikään pieleen, jos en tee mitään tosi tyhmää. "Viskileikkausyritys" oli aika hieno, mutta Figo varmaan luuli, että teen valssia. Eipä se tuossa kohdassa haitannut.

Rondon agilityrata päättyi ennen puolta väliä, kun kaaduin valssissa aidan päälle. Sitä ennen oli jo tullut kilpajuoksupätkän päätteeksi kielto ja A:lta vitonen, kun Rondo tuli esteelle surkeasta kulmasta. Sanoinko jo, että huonovauhtiset lähestymiset ovat vaikeita. Muistoksi radasta jäi mustelma reiteen, vaikkei sen enempää sattunut. 

Puomia on tehty taas. Käännökset on hyviä, vielä en ole kokeillut kokonaisella puomilla. Suoraan menot tuntuvat vaan olevan loputon suo. Treeneissä saadaan hyviä osumia tai vähinään kontaktin yläosaan jääviä osumia, mutta jos kokeilen puomia vaikka ryhmätreeneissä, pienen koiran mieleen hiipii mörkö ja epävarmuuden takia ei osu yksikään edes vahingossa. Kisoissa esitys on todennäköisesti sama. Siitä huolimatta ilmoitan Figon taas agilityradoille. Jos se vaikka joku päivä hoksaisi, että puomin voi juosta samoin kuin treeneissäkin.

Rondo tarvitsee nyt keinu- ja A-treeniä, paljon. Figon teemat ovat ikuisuusaiheet, kepit ja puomi.

Kisoja

Vietin elokuun lopussa viikon Itävallassa, Bad Gasteinissa. Upeisiin alppimaisemiin matkaan varmasti vielä tulevaisuudessakin. Tällä kertaa koirat jäivät kotiin.

Jos jotain on viime viikkoina tehty, niin kisattu. HAU:lla syysskabat tuloksin A-vitonen ja hyl yhdestä väärästä suunnasta hypätystä aidasta.

Viime viikolla oli piirinmestaruuskisat ja Rondo kipitti nätillä nollaradalla sijalle 2./58. Ainoastaan A:n jälkeinen kohta vähän levähti, koska en uskaltanut kääntää aikaisemmin. Hyppyradalla hylly jo heti alkuun.

A:lla on tullut viime aikoina vähän ongelmia harjan yli venytyksen kanssa, joten kisoissa se on alkanut jännittämään. Päätin siirtyä hetkeksi treenaamaan madallattua A:ta taas, jotta saisi vahvistettua fokusta eteenpäin sekä parempaa kiihdytystä ylösmenolle. A:ta ei olla treenattu erikseen viime talven jälkeen, pelkästään radan osana tai kisoissa, ja nyt on tullut vastaan ongelmia. Otetaan askel taaksepäin ja katsotaan, jos sillä saisi parannusta aikaan.

Tänään oli vuorossa Bat:in kisat Vantaalla. Ensimmäisellä radalla huonon tuntuinen nolla ja juoksin koko ajan eri kohdassa kuin olin suunnitellut. Hienosti Rondo kuitenkin poimi esteet oikeaan suuntaan huitomalla. Sijoitus 2. tälläkin kertaa. En tiedä, jännitänkö ensimmäistä starttia jotenkin, kun ajatukset ja jalat eivät tunnu kulkevan mihinkään, mutta pulssi on sitäkin korkeampi. Seuraavat startit menevät rennommin.

Hyppyradalla hylly väärästä suunnasta hypätystä aidasta ja viimeinen agirata varsinainen esitys olikin. Rata alkoi tosi hyvin, mutta keinulla Rondo pysähtyi jostain syystä ihan liian ylös, kontaktialueen yläpuolelle. Siinä sitten odoteltiin, että se ottaisi askeleen alemmas, että voidaan jatkaa matkaa. Kolmanneksi viimesellä aidalla kielto. Minun mielestä tässä ei tarvita edes tulkinnanvaraa toteamaan, että kyllä oli kielto. Vähemmästäkin on tullut. Yllätys olikin suuri, kun kisakirjaa hakiessa sinne olikin merkitty 2 nollatulosta. Ei kuitenkaan tuplaa, kun hyllytettiin hyppäri välissä. Kaiken kupeksinnan ja töpeksinnän seurauksena aika surkea ja sijoitus 7. Nollaprosentti on lähtenyt kuitenkin kivasti nousuun heikkotuloksisen puolivuotisen jälkeen. Tässä Rondon "nollarata", joka oli paria källiä lukuunottamatta päivän sujuvin ratamme. Rondo tuntuu kulkevan hyvää vauhtia.

Samalla, kun on treenattu enemmän rataa sekä ohjausta, esteosaamisen ylläpitäminen on jäänyt vähän retuperälle. Seuraavaksi voisikin ottaa työstettäväksi kontaktit. Kaikilta puuttuu itsenäisyys ja keinulla on esitetty kaikki variaatiot siitä, miten tehdä huono keinu.

Figo on treenannut säännöllisen epäsäännölisesti käännöskäskyä juoksupuomille. Loppukuusta ajattelin kisata sen kanssa, jos ehtisi ennen sitä epiksiin treenaamaan. Hyppyradalla Figo pääsee kuitenkin jo viikon päästä.

Juoksupuomia

Pitkästä aikaa laitetaan juoksupuomipätkä näytille. Tuossa treenataan eri vauhtisia puomille tuloja ja jatkoja puomin jälkeen. Matto on kontaktilla tekemässä puomista pidemmän näköistä ja häivyttämässä loppua. Figolla on ollut ongelmana jäädä vähän turhan ylös kontaktille tai kokonaan sen yläpuolelle, niin matosta pitäisi olla apua auttamaan koiraa ymmärtämään, miksi tulla mahdollisimman alas. Tuossa ainakin saatiin aika lailla täydellisiä toistoja eikä yhtään virhettä.

Aina ei kuitenkaan näytä ihan näin hienolta. Puomin ollessa radan osana, ei päästä vielä tuollaisiin suorituksiin. Yleensä se kyllä osuu, mutta jää tyypilliseen tapan ylemmäs. Figolle on hankalaa olla ensin ohjauksessa ja sitten luukuttaa puomin yli. Samasta syystä tulee ongelmia, jos jään taakse. Ei tämä ainakaan lähellä valmista ole.

Mikä sitten saa treenaamaan yhä edelleen; haave siitä, että Figo joskus juoksee tuolla tavalla kisapuominkin.

FI AVA

Jes, Rondosta tuli eilen vihdoin agilityvalio! TSAU:n kisoissa, Ritva Herralan radalla sijoitus oli 2. ja saatiin serti. Se olisi voitu ottaa vastaan jo toukokuussa, mutta nollia ei ole tullut muualla kuin SM-kisoissa. Myönnettäköön, että tuomari oli kiltti, kun ei antanut tuoltakin radalta kieltoa. Kahdella muulla radalla oli tuomarina norjalainen Jan Egil Eide ja hänen ratansa poikkesivat totutusta suomalaisesta tyylistä aika paljon. Tykkäsin radoista ja pitkistä esteväleistä tosi paljon, mutta ei vaan meidän taidot riittäneet, kun mielettömästä vauhdista olisi vaadittu viskileikkausta tms. ufojuttuja. Ehkä nekin saadaan opeteltua vielä.

Rondo AVA

Lauantaina oli Figon vuoro kisata Liedossa ja parasta jatkossa kisata koirat kokonaan eri päivinä. Siinä missä Rondolle Eiden radat olivat haastavia, Figolle rata oli juuri sopiva. Vauhtia ei tarvinnut ottaa missään vaiheessa pois ja silti radoilla oli haastetta. Voisivat ottaa jotkut suomalaiset tuomarit vähän mallia. Harmi että kiirehtimällä aiheutin hyllyn. Erityismainintana onnistunut juoksupuomi. :)

Seuraava rata oli Herralan ja se piti hyllyttää toiseksi viimeiselle aidalle, kun en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon. Samalla radalla törmäsin myös puomiin, kun alastulo olikin yllättäen suoraan juoksulinjallani eikä siinä voinut enää väistää.

Heinäkuussa kisattiin Rondon kanssa karsinnat Seinäjoella. Hyppyrata lähti menemään pieleen jo heti alusta eikä päästy missään kohtaa samalle radalle. Agilityradalla ohjasin toisesta aidasta ohi. Siinä välissä tehtiin hyvä pätkä, joka päätyi väärään putken päähän. Hylly molemmilta radoilta eikä pääsyä sunnuntaille.

Myös treenattu on. Varsinkin Figon puomitreenien kanssa on kunnostauduttu tosiaan. Päätin, että nyt treenaan puomin kuntoon parhaan taitoni mukaan. Jos ei siitä koskaan tule kisoissa toimivaa, voin ainakin sanoa yrittäneeni. Lisäksi opin koko ajan itse enemmän, mikä hyödyttää tulevaisuudessa. Tässä vaiheessa pystyn jo sanomaan, että muutama asia olisi pitänyt tehdä paremmin alkuopetuksessa, mutta en silloin tajunnut sitä, kun vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin eikä ole aikaisempaa kokemusta. Kisoista ollaan taas hetki pois, kun alamme treenaamaan myös käännöksiä.

Rondon kanssa on projektina treenata itsenäistä etenemistä sekä eteenpäin irtoamista. Kaikki haltuunotot ja tiukat käännökset ovat meillä hyvin hallussa, mutta itsenäisyyden puute radalla, ei niinkään esteillä, aiheuttaa paljon ongelmia. Nyt voin lähettää Rondon kolmen aidan suoran mutkaputkeen, kun seison paikallani, mutta sama ei vielä onnistu, jos juoksen samalla. Pitkään olen pystynyt kompensoimaan koiran puutteita juoksemalla itse kovaa ja vedättämällä aina, kun mahdollista, mutta menosta on puuttunut sellainen viimeinen silaus ja täysin sujuvat suoritukset antavat edelleen odottaa itseään. Onhan se myös selvää, että ajoista saisi otettua pois sillä, kun Rondo etenisi niissäkin paikoissa täysillä, kun en ehdi edelle. Tässä riittääkin työtä pidemmäksi aikaa.

Kesäkisoja

Figo pääsi kisailemaan Purina openiin keskiviikkona. Medejä oli 49. Saviojan rata ei ollut profiililtaan Figolle paras mahdollinen, mutta mitään erikoisia ohjauksia se ei vaatinut. Linjaamalla sai koiran hyvin menemään aidat oikealta puolelta. Väännettiin kankinolla, mutta kannatti vääntää sillä suuresta kisaajamäärästä huolimatta, ei nollia paljon tullut ja Figon sijoitus oli neljäs. Suureksi iloksi myös SERT-A siirtyi meille ja Figo sai valiokellon käyntiin. Olen ollut tätä ennen vähän pettynyt itseeni, kun Rondolla on mennyt jo valiokello umpeen enkä Figolle ollut saanut ensimmäistäkään sertiä, vaikka koirien taidoissa ei ole kovin suurta eroa. Isoin ero on, että Rondo on vähän nopeampi ja kisaa mineissä. Onhan Figon kisaura ollut rikkonainen ja matkassa epäonnea, joten tuntuu kivalta saada senkin kanssa onnistumisia.

Toisella radalla keppien aloituksesta virhe ja myös puomilta 5, vaikka yleisön mukaan etujalka oli osunut kontaktille. Tiedä sitten, mitä siinä oikeasti kävi. Puomilla pitäisi saada askelta tulemaan vähän alemmas vielä, mutta kiva, että on viimeaikoina päässyt ylipäätään kokeilemaan sitä kisoissa. Suoritukset alkavat olemaan jo rennompia kuin aluksi, joten luottavaisena olen sen suhteen, että kohta ne alkavat toimimaan myös kisoissa. Treeneissä virheet ovat aika vähissä.

Viime viikolla vietettiin juhannusta Tuorlassa kisojen merkeissä. Sara mukanaan Niksu ja Pessi tulivat samalla kyydillä ja oli kiva viikonloppu sekä nurmialusta harvinaista herkkua. Tavaraa oli taas lastattu sellainen määrä, että farmariauto vaatisi lisäksi peräkärryn.

Perjantaina ja lauantaina kisasin kummankin koiran kanssa 2 starttia. Tuloksilla ei juhlittu, vaikka hyviäkin ratoja mahtui joukkoon. Rondolle tulosrivi 10-10-hyl-5 ja Figolle hyl-hyl-5-hyl. Rondo pudotti perjantaina kummallakin radalla riman. Agiradalla oli okserilta kääntyminen ja koska Rondo kääntyy aina siivekkeen kohdalla, on vaihtoehtoina pudottaa takarima tai leväyttää okserilta pitkäksi. Yritin jälkimmäistä, mutta olin myöhässä ja toteutui ensimmäinen vaihtoehto. Lopussa tuli poispäinkääntöyritys muistutti siitä, ettei kyseinen ohjaus kuulu vieläkään vahvuuksiin, vaikka se viime viikolla onnistuikin. Rondo kääntyi minua kohti ja puri käsivarteen. Riemua lisäsi se, että minien helpohkolle radalle tehtiin medejä varten lukuisia vaikeutuksia. Figon kanssa menikin homma vähän päreiksi.

Hyppyrata oli Bob Griffinin käsialaa. Tykkäsin radasta ja koira pääsi menemään myös kovaa. Rondolta putosi taas yksi rima. Sillä on joku ongelma ponnistuspaikan arvioinnin kanssa. Varsinkin okserilla se epäröi tosi paljon ja hyppää huonosti, kun muutaman kerran on takarima pudonnut. Epätasainen pohja vaikutti ehkä vähän ja Rondo myös veti alussa naamalleen. SM-keinonurmella ei ollut mitään ongelmaa hyppyjen kanssa eikä yksikään rima edes kolahtanut. Figo meni saman radan hyvin, mutta tyrkkäsin sen aloittamaan kepit väärältä puolelta. Seisoin muutenkin sen tiellä parissa kohdassa. Figo laittaa uuden ohjaajan tilaukseen.

Lauantain agilityrata oli samaisen tuomarin tekemä ja ei ollut valittamista tässäkään. Kummankin kanssa rata meni saman kaavan mukaan. Alku hyvä, hylly lopussa. Rondo osui juuri ja juuri A:n kontaktille. Tai sitten ei osunut eikä tuomarikaan ollut ihan varma, kun heiluttelee vähän kättään. Jostain syystä Rondo lähtee kiertämään aitoja. En tiedä miksi, mutta niin se teki.
Figo meni hurjan hyvin, mutta yksi askel liian vähän ja hyppy mennään takakierron sijaan edestä. Lopussa juoksupuomi jää ihan hilkulle, että olisi osunut ja olen varma, että se olisi tullut hieman alemmas, ellei juuri ennen puomia olisi tullut kämmiä ja olisin päässyt vedättämään. On se pienestä kiinni, olisin tehnyt siltä radalta ennemmin nollan kuin hyllyn. Kontaktivitonenkin olisi kelvannut.
Viimeinen hyppäri oli hankala ja Rondon kanssa huonoin ratamme pitkään aikaan. Kieltovitonen lopussa, mutta monta kertaa ehdin pelastamaan. Figon kanssa voin vaan todeta, etten osaa sylkkäriä.
Kisojen jälkeen meinasi hieman masentaa, mutta Figon agiserti tällä viikolla sai kaiken mielipahan unohtumaan.

 Kuluneen viikon helteissä Rotta-Rondon ajeleminen on ollut kesän paras veto. Höpöhöpöä moiset, että koiran iho palaa auringossa ajelun jälkeen. Rondon sänki on ainakin niin tiheää, että heti ajelun jälkeenkään iho ei ole varmasti päivänvaloa nähnyt, saati palanut. Teränpituus oli 7 mm. Ei ole myöskään hyttyset syöneet elävältä tai risut raapineet verille, kuten etukäteen paljon uhkailtiin. Ainiin, mutta sheltillähän vaan kuuluu olla pitkä turkki.

SM-viikonloppu

SM-kisat Kirkkonummella menivät täysin yli odotusten. Joukkuekisasta kotiintuomisena Suomen mestaruus! (Kalju)sheltti- joukkue meni niin lujaa, että toiseksi tulleeseen joukkueeseen oli yli 6 sekuntia eroa.

Perjantain iltakisat alkoivat yhtä hyvin kuin meillä on kevään aikana mennyt. Ensimmäisellä agiradalla oli lentokeinu 3. esteenä ja tultiin sen jälkeen pois. Hyppyrata oli jo parempi, pientä hapuilua ohjauksessa ja lopulta kielto radan loppupuolella.

Lauantaina joukkuekisassa olin Rondon kanssa toisella kierroksella. Ensimmäisenä menneet Outi & Aino olivat tehneet hyvän nollan ja meidän olisi oikein sopivaa tehdä samoin. Sain itseni viritettyä hyvään mielentilaan. Rata oli aika helppo eikä vaatinut kummallisuuksia, kuten ei joukkueradalla kuulukaan. Ainoa huolta tuottava este oli keinu eilisen lentelyn takia. En halunnut joukkueelle mitään lentokeinuvitosta, joten otin keinun hyvin painokkaasti. Ei siis järin nopea keinu, mutta ei ainakaan virhettä. Selvittiin maaliin puhtaalla ja vielä hyvällä radalla! Tässä vaiheessa HAU meni huimaan johtoon. Joukkueen kolmanteen koirakkoon, Karoon ja Kriisiin, oli ladattu kaikki usko. Jos saisimme vielä kolmannen nollan, voisi voitosta olla melko varma. Jännitti radan laidalla paljon enemmän kuin oma suoritus. Miten mahtavaa se olikaan, kun nolla sieltä myös tuli! Iidalle ja Hunnille jäi ankkurina näytösluontoinen osuus ilman tulospaineita. Kulta lopulta varmistui ja niin ollaan joukkue- Suomen mestareita 2013! Hieno joukkue meillä olikin.

Sunnuntaina oli hyvä fiilis vielä edellisen päivän voitosta. Lähdin radalle valoisin mielin ja tavoittelin samaa rentoutta ennen rataa, joka edellisenäkin päivänä oli löytynyt. Siitä huolimatta, ettei rata mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, tehtiin nolla ja sijoituksella 3./239. Alku ja loppu menivät hyvin, radan takaosassa Rondo tulee vähän jaloille ja suunniteltu persjättö vaihtuu hätäiseen takaaleikkaukseen. Mutta mitäs pienistä, kun aukeaa finaalipaikka ensimmäisissä arvokisoissa.

Finaaliradalla yleisön jännitys tarttui siinä vaiheessa, kun päästiin radalle. Rondo meni sairaan lujaa ja yritin pysyä itse raiteilla. Pitkään hallittu kaaos pysyikin kasassa ja nolla kävi niin lähellä, mutta ennen 4. viimeistä hyppyä, Rondo kävi koukkaamassa ylimääräiset kepit. Kuva tuhon hetkeltä, yleisö mukana tunnelmassa.

Harmittihan se, että melko varma SM-mitali jäi niin pienestä kiinni, mutta kokonaisuudessaan viikonloppu oli onnistuneempi kuin koskaan uskalsin kuvitella. Tiukkaa teki, että päästiin kisaamaan koko karkeloihin, kun tuplan saaminen oli vaikeaa. Katkaistiin myös ennätyspitkä 11 ryssityn radan putki ja vielä oikeassa paikassa. Huippu Rondo!

Kuva: Sirpa Saari

Ärsytys

Porvoon iltakisoissa jäi taas nollat uupumaan. Rondon kanssa edellinen nolla on maaliskuulta, joten satunnaiset onnistumiset olisivat nyt paikallaan luomaan uskoa, että puhtaan radan tekeminen on vielä mahdollista. Sen jälkeen on kisattu peräti 7 starttia ja kaikilla töpeksitty pienesti tai suuresti. Tänään oli pienestä kiinni. Annettakoon itselle armoa sen verran, ettei toukokuu ole siitepölyallergiselle se helpoin aika. Juokseminen ja sanallinen käskytys on helpompaa ilman yskää ja hengenahdistusta. Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan ja olo taas parempi, joten sen piikkiin ei voi enää laittaa.

Lomapäivänä lähdin jo hyvissä ajoin liikenteeseen ja, kun oli kerran Porvooseen menossa, pitihän käydä Brunbergin tehtaanmyymälässä. Nollia voisi sitten juhlia suklaalla.

Radat olivat melko suoraviivaisia eivätkä tosiaan vaikeita. Rimat olivat 35 cm korkeudessa eikä niissä mitään suurempaa ongelmaa ollut paitsi muutamassa kohdassa tottumattomuus näkyy ja Rondo hakee vähän hyppyä. Pitää jatkaa koiran kalibrointia oikeaan hyppykorkeuteen ja tehdä vähän hyppytekniikkatreeniäkin.

Ensimmäinen rata hyvä muuten, mutta varastaa puomilta ja ei lähde takaakiertoon. Hylly siis väärästä suunnasta hypätystä aidasta. Ei kai näin ole tapahtunut ennenkin... A oli aivan loistava, vaikka tuomari peittääkin sen juuri videolta. Käännyin sopivasti katsomaan, kun takajalat osuivat keskelle kontaktia.

Toisessa rataantutustumisessa ajattelin, että tämä tuntuu meille sopivalta radalta ja nyt tehdään nolla sekä leivotaan Rondosta valio. Se onnistui melkein. Loppusuoralla tuli keinulta vitonen. Juhlin jo mielessäni maaliin tullessa, kunnes kuulin keinuvitosesta. Ilo vietiin nopeasti pois, pitikin olla niin lähellä. Tehtiin radan nopein aika. Onneksi oli sentään suklaata.

Vielä ensi viikolla on iltakisat Kouvolassa. Yksi onnistunut rata kelpaisi nyt, niin ei tarvitsisi lähteä valmiiksi tappiomielialalla SM-kisoihin. Ja olisihan se serti kiva. Sitä ennen pitää treenata keinua. Ja takaakiertoja vielä vähän lisää.

Ongelman ytimeen

Viime aikainen kisamenestys Rondon kanssa on ollut sitä tasoa, että alkaa väkisinkin miettimään, missä vika. Nollien teko on vaan ylivoimaisen vaikeaa. Virheitä esteiltä tulee melko vähän suhteessa virheisiin radalla. Tilaston kärjessä komeilee kiellot. Ne eivät suinkaan ole ainoa ongelma vaan monesti olen vain ohjannut väärin, mutta kieltojen pelkääminen oikeastaan edesauttaa niiden esiintymistä. Putkikiellot eivät ole enää se pahin ongelma, kun niitä on treenattu. Sen sijaan on ollut hankalaa hahmottaa niitä ohjaustilanteita aidoilla, jotka saavat aikaan stoppaamisen ja räksyttämistä.

Keksin ehkä vihdoin täsmätreeniä myös aidoilla ilmeneville kielloille. Suunnittelin pienet omatoimiset tekniikkatreenit ja kaksi rinnakkaishyppyä oli ISO ongelma. Rondo ei suorita aitaa, kun minun liike pysähtyy. Heiluvat kädet pahentavat ongelmaa, mutta lopputulos oli monesti sama rauhallisilla käsillä tai ilman käsiä. Tuskin on puhtaasti ohjauksesta kiinni. Toiseen suuntaan ei ollut läheskään noin vaikeaa, joten puolieroa on joko koiralla tai ohjaajalla. Jotain vielä osataan ja leikkauset kepeille sekä sivuttaisetäisyyden otto toimivat kivasti.

18.5 kisasin Turussa molempien kanssa kolme rataa ja tuollaisia kieltoja Rondo teki kahdella radalla. Kahta rinnakkaishyppyä on kuitenkin helppo treenata. Puunkierroilla voidaan tehdä vastaavaa ihan kotonakin.  Kun saadaan ne toimimaan, on taas yksi ongelma vähemmän.

Figo teki Turussa hyppyradalta nollan ja oli 4. Agilityradat olivat sisällä hallissa ja Figo oli vähän kummallinen. Tsau:n halli oli vieras paikka ja Figo on joskus outo vieraissa halleissa. Ensimmäiseltä radalta lentokeinu ja toisella oli taas puomin edessä mutkaputki, johon mentiin epäloogiseen päähän. No, mihinköhän Figo meni. Hyvä juttu sen sijaan, että ei olisi tullut puomilta edes virhettä. Putki puomin edessä on ainoa tilanne, jossa en hallitse Figoa mitenkään. Jos edessä oleva putkenpää on sitten se väärä, tietää se suoraan hyllyä. Nyt on sellainen kohta tullut vastaan jo neljästi, ehkä seuraavaksi jo siihen päähän saa mennä ihan luvan kanssa.

On tuo puomin treenaaminen edelleen vähän tahkoamista, kun se tuntuu olevan Figolle eri este kisoissa ja treeneissä. Panostan nyt hetken juoksupuomin sijaan enemmän pysätykseen, koska totuus on, että sille on enemmän käyttöä kisoissa. Nyt on ihan sattumasta kiinni, että tuleeko hidas vai nopea pysätys. Siinä missä Rondo treenaa ohjausta, Figo keskittyy esteosaamiseen.

Mökkeilyä on myös harrastettu.

Rondon ajelusta on nyt 2 viikkoa ja karva alkaa olla n. 2 cm pituista. Väri on kirkastunut ja koneen jättämät kuviot tasoittuneet. Yhden punkin löysin mökillä Rondosta ja se oli helppo bongata. Rondo on myös saanut vierailta ihmisiltä paljon enemmän huomiota kuin kaikkine karvoineen. Jotkut pysähtyvät silittelemään "pentua" ja jotkut ovat sanoneet, että se näyttää hyvältä kesätukassaan. Vielä ei ole kukaan tullut kivittämään.

Ilmat lämpenee, olo kevenee

Niin lähti turkki täksi kesäksi. Sara kävi ystävällisesti ajelemassa Rondon sunnuntaina ja muutamassa päivässä ajelujäljet alkavat tasoittumaan. Päädyin tähän ratkaisuun lähinnä siitä syystä, että Rondolla oli kuuma jo vähän viilemmällä, mutta aurinkoisella säällä. Ilmojen lämmetessä se alkoi näkymään vielä selvemmin eikä Rondo jaksanut juosta metsässä samaan tahtiin kuin Figo. Sisälläkin tuli herkästi kuuma lämpiminä päivinä. Kaikki Rondon nähneet ovat voineet todeta, että se on hyvin karvainen kaveri. Pohjavilla tiivis ja sitä on paljon. Mitään kunnollista karvanlähtöäkään ei ole havaittavissa vaan samalla karvamäärällä mennään kesät talvet. Talvella tietysti kiva, ettei koira palele koskaan. Agilityharrastajana myös toivoisi, ettei koiralla tule turhan tukala olo harrastuksen takia, mutta ei me haluta jäädä kesäksi tauolle kaikesta aktiviteetista.

Toinen syy on sekin, että uimisen jälkeen turkki kuivuu hitaasti. Minulla on tapana käyttää lämpiminä päivinä koirat lenkin aikana uimassa muutaman kerra ja ne ovat silloin myös virkeämpiä. Ongelma tulee siitä, ettei Rondoa voi uittaa kello kuuden jälkeen tai karva on selästä märkää vielä aamullakin. Ennen pitkää altistaa varmasti ihotulehduksille tai sitten Rondo saa lönkötellä lenkit kuumissaan. Figo ohuen pohjavillansa kanssa on lähes kuiva jo kotiin tullessa. Tavallaan koen sen myös epäreiluksi Rondoa kohtaan, että se ei pysty nauttimaan samalla tavalla niistä asioista, joista se tykkää kuin esimerkiksi Figo, kun sillä tulee kuuma. Viime kesäinen ohennussaksilla leikkely auttoi varmasti osaltaan viilennykseen, mutta turkin kuivumista se ei juurikaan nopeuttanut, kun pohjavillaa jäi turhan paljon. Tähän astiset käyttökokemukset ovat olleet hyviä. Tuleehan koiralle rasituksessa kuuma ajeltunakin, mutta nyt jo huomaa nopeuden palautumisessa ja yleisessä virkeydessä.

Soopeleista ei yleensä tule mitään sieviä otuksia heti kynimisen jälkeen, mutta yllättävän kivan näköinen koira tuolta karvan alta paljastui. Häntäkarvojen kohtalo on vielä ratkaisematta, mutta pitää niille jotain tehdä. Häntä on koiran kokoinen nyt. Minusta hyvin rakentunut ja solakka sheltti on ajeltunakin miellyttävän näköinen, vaikka ulkonäkö varmasti on se viimeisin syy ajella sheltti. Tai olla ajelematta.

Lauantain kisat

Huhtikuun treeni- ja kisatauon jälkeen aktivoiduttiin taas kisaamaan viime lauantaina kotikisoissa Purinalla 2 starttia kummankin koiran kanssa.

Mineissä Rondo hyllytti ensin hyppyradan, kun ohjasin kaksi poikittaishyppyä väärästä suunnasta. Kova alusta ulkokentällä jälleen yllätti ja tuntui, etten ehdi mihinkään. Lopuksi vielä klassinen Rondo-kielto toiseksi viimeiselle hypylle, jolle tultiin suorasta putkesta kovasta vauhdista ja en ehtinyt saattamaan sinne asti. Taitaa olla irtoamistreeni vieläkin paikallaan. Agilityrata oli hyvä, mutta toiseksi viimeiseltä aidalta vitonen, kun Rondo valui siitä ohi. Erityismainintana hyvä juoksu-A, vaikka lähestyttiin huonosta vauhdista.

Figo hyllytti samaisen hyppyradan medeissä kuin Rondokin. Ne kohdat, jotka epäonnistuivat aikaisemmin päätin ohjata eri tavalla Figon kanssa, koska se on huonompi tulemaan käteen. Tällä kertaa hyllytettiin ne kohdat vain eri suunnasta. Eihän sen näin pitänyt mennä. Ainakin tämä rata kertoi sen, että poikittaishypyt kaipaavat paljon treeniä. Minulla on isoja ongelmia ohjata niitä, koirat menee aika hyvin sieltä, mihin ohjaan.

Agilityradalta tehtiin sitten hyvä 0 ja sijoitus oli 5. Muutama käännös valui, mutta ei pahasti ottaen huomioon, ettei Figo osaa koota ennen hyppyjä. Muuten pysyi paketti kasassa koko radan. Puomilta jatkettiin 90 astetta sivulle, joten pysäytyksellä mentiin. Puomi olikin hyvä, ei hidastelua tai varastelua.

SM-kisat lähestyy enkä aseta tälle vuodelle mitään tavoitteita arvokisoihin. Rondon nollaprosentti ei ole hyvä eikä se ole kauheasti noussut vuoden aikana. Hyppyradoilta ollaan tehty peräti kaksi nollaa kolmosten uran aikana. Toinen lokakuussa ja toinen joulukuussa. Karsintoihin lähtöä vähän mietin vielä, mutta Etelä-Afrikkaan en olisi kuitenkaan lähdössä. Parit kisat kisataan vielä ennen SM-kisoja ja ollaan iloisia, että on nyt oikeus osallistua niihin.

Erikoisnäyttelyssä

Erkkarista selvitty tältä erää. En ole kovinkaan innostunut näyttelytouhusta, mutta rodun omassa näyttelyssä on yleensä ihan kiva käydä. Mitään sen kummempia tulostavoitteita ei ollut, kun ei ole sertejäkään tavoiteltavana. Rondon edellisestä kehäkäynnistä on aikaa kohta vuosi.

 Kilpailuluokassa. Kuva: Sari Sainio

Rondo sai valiouroksissa ERI:n, mutta ei sijoittunut 15 muun valiopojan joukossa. Kasvattajatuomari Joanne Hardy arvosteli todella hitaasti ja syynäsi joka koiran pöydällä hyvin tarkasti. Menin näyttelypaikalle jo aamulla ja kehään päästiin kuuden aikaan. Tuomarilla ei ollut siis tosiaankaan mikään kiire. Rondon Hilla-sisko piti huolen menestyksestä ja oli hienosti ROP.

Näin tuomari sanoi:

"Shaded sable of pleasing size. Quality head, smooth and one piece. Correct stop. Dark eyes and exc. pigmentation giving sweet and masculine expression. Level bite. Neat earset and carriage. Sufficient neck, upper arm & shoulder. Correct bone for his size. Excellent stifle. Graceful sweep over loin. Tail just reach the joint & set ok. Exc. fitting coat. Very well presented. Moves efficiently well. Pleasing type."

Ainoastaan jäi ihmetyttämään tuo maininta "level bite" eli tasapurenta. Rondon kaikki yläetuhampaat menevät alahampaiden päälle, joskaan eivät ihan yhtä syvälle kuin vaikka Figolla. Kasvattaja-Kaisakin oli sitä mieltä, ettei Rondolla ole tasapurentaa, vaikkei siitä kauheasti puutukaan.

Luulin tuota purentaa leikkaavaksi

Muuten ei olla tehty mitään ihmeellistä. Kuun alkupuolella ei paljon treenattu ja tällä viikolla ollaan taas aktivoiduttu Figon kanssa. Rondolla aukesi antura alkuviikosta ja lenkitkin ovat sen takia olleet lyhyitä, mutta nopeasti pieni haava parantui ja voidaan taas mennä normaalisti.

Figon puomi on mennyt vähän eteenpäin ja pysätyksiin on tullut lisää varmuutta. Kuitenkin tuntuu, että aina ensimmäinen toisto juoksupuomia epäonnistuu ja pysäytyspuomista tulee läpi. Loput toistot taas yleensä menee hyvin. Kisojen kannalta vaan myös sen ensimmäisen toiston onnistuminen olisi kaikkein oleellisinta. Toukokuun kisoissa laitetaan sitten kädet ristiin, jos arpaonni sillä kertaa suosisi.

Näin meillä

Mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ei taida olla. Pääsiäiskisat tuli ja meni. Figo siis kisasi 2 agilityrataa perjantaina. Wütrich oli tehnyt kivat ja virtaavat radat, jotka sopivat oikein hyvin meille. Ensimmäisellä radalla oli suora jatko puomilta ja päätin juoksuttaa, kun kerrankin oli mahdollisuus. Kontaktilta virhe, kun panikoin ja juoksin koiran linjalle, minkä takia Figo hidasti turhaan puomilla. Myöhemmin vielä Figo juoksi ohi keppien aloituksesta, oli varmaan lähdössä jo edessä odottavaan putkeen.

Seuraavalla radalla oli käännös puomilta ja heti edessä oli mutkaputki. Arvasin jo miten tässä käy. Käsken Figon pysähtyä ja se mitään pysähdy. Sinne hujahti, mutta ei olisi tosin virhettä saanut siitä kontaktista. Renkaastakin juoksi sivusta, mutta en jaksanut jäädä korjaamaan sitä. Ei jäänyt mikään hampaankoloon ja nyt pääsi katsastamaan kontaktien tilanteen kisoissa. Vielä tarvitsee treeniä, sekä juoksu että pysäytys, joten jätetään kisat hetkeksi odottamaan. Figon A:han en sen sijaan ole ollut koskaan näin tyytyväinen. Luotan siihen kisoissa ja tuosta se ei voisi enää nopeutua. Ohjaaminenkin on helpompaa myös Rondon kanssa, kun ei tarvitse vapautuksia huudella tai kääntyä missään vaiheessa koiraa kohti. Senkun juoksee vaan. Figo näyttäisi handlaavan myös käännökset oikein hyvin, mutta niitä ei ole vielä kisoissa koskaan tarvittu. Sunnuntain ja maanantain seisoskelin syväjäätyneenä kisatöissä.

Tällä viikolla tuli yllättäen tarjous lähteä Elina Jänesniemen koulutettavaksi ja miksipä sitä ei olisi lähtenyt. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Jänesniemen treeneissä ja jäi oikein positiivinen kuva. Radalla oli mm. suora putki, irtoamis- ja juoksupätkää ja koira sai liikkua melkein koko ajan kovaa. Huvitti hieman, kun taidettiin antaa vähän vääränlainen ensivaikutelma. Kerroin Rondolle myöhässä, mihin suuntaan jatketaan seuraavaksi ja tuli kaarrosta niin suoran putken kuin aidoilta käännöstenkin jälkeen. Ensimmäinen kommentti olikin sitten, että noin irtoavalle koiralle voisi tehdä rytmityksiä ja ennen putkea putkijarrun. Itseasiassa meidän pahimmat ongelmat ovat kiellot ja irtoamattomuus. Seuraavilla toistoilla saatiinkin sitten meille tyypillisiä ongelmia esiin. Lienee jälleen peiliin katsomisen paikka, koska oma käsien heiluttelu on iso syyllinen kieltoihin. Kun käskettiin ohjaamaan kokonaan ilman käsiä, meni hyvin. Käsien kanssa muu ohjaus jää sitten puolitiehen, mutta eihän tämä mikään uutinen ollut. Tosin on myös pakko todeta, että taitaa Rondo hakea esteitä aikaisempaa paremmin. Pystyin lähettämään sen aika pitkältäkin ja lähteä samalla itse liikkumaan toiseen suuntaan, koska ehdin suoran putken jälkeen tekemään aidalle pakkovalssin. Lähetyksissä ei tullut yhtään kieltoa tai ylimääräistä räksytystä. Rondo oli taitava.

Rondolle olen katsellut kisakalenteria eteenpäin ja pidetään tahti vähän maltillisempana kuin mitä se helmi- ja maaliskuun aikana oli. Tuloksien sijaan voitaisiin alkaa tavoittelemaan nyt oikeasti hyviä kisasuorituksia. Ensimmäistä kertaa olen alkanut itse suunnittelemaan treenejä molemmille näin tarkasti, niin että niissä on jotain pointtiakin ja tulee oikeasti käytyä niitä asioita, jotka tarvitsevat treeniä. Usein on tullut oltua turhan paljon mukavuusalueella ja jätetty pohtimatta ongelmiin ratkaisuja. 

Kevät tulee etanamaisella vauhdilla eikä lumista näytä tulevan loppua. Jatkuvaan rapatassujen suihkutteluun kyllästyneenä leikkelin Figolta mahakarvat lyhyemmiksi. Silmämääräisesti sitä ei huomaa selvästi, kun kylkien karvoihin en koskenut, mutta toivottavasti kuran määrä vähenisi. Rondon turkkiin en voi vielä koskea, kun kahden viikon päästä on näyttely, joten suihkussa saa edelleen juosta. Saa nähdä, että millaisen tukan Rondo sitten tulevana kesänä saa.

Nollat kasassa

Kauan kaivattu tupla on vihdoin täällä! Rondolla on nyt pääsylippu kesän arvokisoihin.

Tuplaa varten piti ajaa Jyväskylään asti, tosin kisat eivät olleet reissun päätarkoitus. Olin ilmoittanut molemmat koirat agilityradoille ja ensin meni Rondo. Ennen A-rataa jännitti taas tavallista enemmän. Tällä kertaa lähtöpaikka toisena oli hyvä juttu, koska en ehtinyt pyöritellä rataa mielessä liikaa vaan rataantutustumisen jälkeen piti hakea koiran suoraan radalle. Tehtiin ihan hyvä nolla ja sijoitus 2. Harmiksi radasta tuli vain puolikas videolle.

B-rata oli kiemurainen ja alussa oli monta takaakiertoa. Alkuhässäkän jälkeen keinulla tajusin, että rata on vieläkin puhdas eli mahdollisuudet tuplaan (taas) olemassa. Selvittiin maaliin asti ilman virheitä ja niin on arvokisanollat kasassa. Lisäksi voitettiin tämä rata. Ohjaus oli kaukana rennosta, vaikka videolla ei näytä niin kankealta, miltä tuntui. Alun pakkovalssi on kieltämättä hieno.

Figon kanssa oli menoa ja meininkiä, mutta yhteistyö ei tänään oikein pelannut. A-rata alkoi oikein hyvin, mutta ohjasin löysästi ja Figon meni aidoista ohi. Puomilla piti pysäyttää, koska seuraava aita oli turhan sivussa ja vastassa oli seinä. Puomi oli hidas, mutta tällä kertaa ei loikannut puolesta välistä alastuloa. Edistystä edelliseen kertaan.

B-rata meni miten sattuu, mutta Figo meni parasta vauhtia sitten vuoden 2011. Puomikin oli nopeampi kuin ensimmäisellä radalla. Ohjaukseni oli kalibroitunut liikaa Rondoon eikä Figo sellaisella toimi, kun sitä pitäisi ohjata paljon voimakkaammin. Parempi jatkossa kisata koirat kokonaan eri kisoissa. Tykkäsin tosi paljon tuon hallin pohjasta. Hiekkatekonurmi oli pitävämpi kuin kumirouhetäytteiset, edes Figolla ei lipsunut tassu yhtään.

Rondo voi ottaa nyt vähän rennommin. Treenataan kevään aikana pahimpia ongelmakohtia (takaakierrot, leikkaukset putkiin, keppihäiriö, irtoaminen, keinu) ja kisataan muutama startti. Toukokuun puolessa välissä on sitten ensimmäinen mahdollisuus valioitua.

Figo jatkaa kontaktitreenejään ja yritetään tehdä muutama puhdas kisaratakin kevään mittaan.  Taidollisesti Figo ei ole oikeastaan Rondoa huonompi, joten isoimmat aukot löytyvät puhtaasti ohjauksesta.

Jatketaan myös jumppa- ja kehonhallintatemppujen opettelua. Helmikuusta asti ollaan tehty lähes päivittäin jotain temppuja. Kasipujottelu takaperin jalkojen välistä, vadin kiertäminen takajaloilla molempiin suuntiin, peruuttaminen, Rondolla painonsiirto takaosalle menee jo hyvin sujuvasti. Monet noista jutuista koirat osasivat jo jotenkuten, mutta nyt ollaan opeteltu ne paremmiksi. Uusia juttuja ollaan myös aloitettu ja niiden parissa jatketaan.

Alavire jatkuu

 Lenkilläkin on käyty.

Kisaaminen ei nyt ota sujuakseen. Kirkkonummella Rondon kanssa törttöiltiin tulosrivi hyl-10-hyl. Seuraavana päivänä Figon kanssa Ojangossa hyl-hyl-5.

Jalonen oli tehnyt hyvin haastavan agilityradan. Siitä tulikin täysi kaaos, jos rehellisiä ollaan. Rondo mm. hyppäsi putken päälle, ei osannut putki-puomi - erottelua, bongasi ansahypyn, kielsi hypyn ja hyppäsi renkaan sivusta(!). Toisin sanoen, korttitalo romahti.
Seuraava rata oli astetta helpompi ja suoraviivaisempi. Putki-puomi - erottelukin meni ilman sekoilua. Radan lopussa aiheutin itse turhan aidan ohituksen ja Rondo hyppäsi taas renkaan sivusta. Mikä päivän keksintö sekin sitten oli. Kokelin rengasta eri kulmista treeneissä enkä saanut sitä tekemään virhettä.
Viitasen hyppyradalla oli monta suoraa putkea, putki keppien sisäänmenoa häiritsemässä sekä muutama potentiaalinen ansaeste. Ohjasin huonosti takaakierron eikä Rondo kiertänyt takaa. Hylly siitäkin, vaikka muuten ihan kelpo rata.

Sitten Figo. Historiallinen päivä, pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa juoksupuomia. Tämä oli vasta viimeisellä agiradalla ja ei se puomi hyvä ollut. Epävarmuutta oli ja Figo hidasti tasaisella osalla. Alastulon tuli kuitenkin kahdella laukalla, mutta huonosta vauhdista. Askel osui korkeintaan vähän kontaktille, ei kuitenkaan virhettä. Radan tulos oli keppivitonen, meni sisään tokasta välistä. Toisella agiradalla yritin pysäyttää puomilla, mutta yritykseksi jäi ja Figo roikaisi oikein sikamaisesti. Ärsyttävää, kun se on tehnyt tuota nyt kisoissa, että pysäytyskäskyllä hidastaa ylempänä kontaktilla ja sitten kuitenkin loikkaa pois ilman vapautusta. Viitaniemen mielestä kyllä sekin osui kontaktille, minun mielestä ei lähellekään.

Rondon kanssa ollaan sössitty nyt 7 rataa putkeen ja Figolla kaikista huonoiten toimii puomi, jonka takana on kuitenkin ihan älyttömästi työtunteja. Vielä ei sovi masentua sen kanssa, koska eihän se yllätys ollut, ettei se heti lähde kisoissa toimimaan ja ennen kaikkea tarvittaisiin lisää toistoja kisatilanteissa. Vähän kuitenkin epäilen, ettei Figolle ehkä saa koskaan samanlaista suoritustasoa kisoihin kuin treeneihin. Pysäytyspuomia en taas uskalla treenata liikaa, kun se alkaa syömään suoritusta juoksusta. Argh, turhauttavaa. Suosittelen lämpimästi harkitsemaan kahdesti, jos aikoo uudelleen opettaa juoksukontaktit. Jos miettii, millä saisi nopeutettua koiransa kontaktisuoritusta puomilla, helpommalla pääsee, kun opettaa pysäytyspuomin nopeammaksi. Näin olen pyrkinyt tekemään Rondon kanssa ja kyllä se suoritus on nopeutunutkin. Figon puomi on ollut tätä ennen niin hidas, että kaiken tämän käytetyn ajan jälkeen, paluu kokonaan pysäytyksiin ei ole vaihtoehto. Jatketaan tällä ja yritetään saada lisää itsevarmuutta kisoihinkin.

Viime viikolla otin videolle pari toistoa Rondon A:sta nyt, kun se on suurin piirtein valmis. Sen opettaminen ei ole tähän mennessä tuottanut suuria vastoinkäymisiä ja olen tällä hetkellä tyytyväinen.

Ei mennyt ihan niin kuin piti

Viime lauantain kisat Liedossa eivät olleet kaikkien aikojen menestys. Oikeastaan tuntui olevan pakka täysin hajalla siitä huolimatta, että kaikki radat olivat profiililtaan loogisia ja ihan suoritettavissa. Meidän suorituksissa nähtiin mm. putken kieltämistä, putkeen karkaamista, aitojen ohituksia, hienoin juoksu-A tähän mennessä sekä paljon huonoa ohjausta. Edellisestä triplahyllystä onkin hetki aikaa. Agiradoilla oli ensimmäinen rima 35 cm korkeudessa ja Rondo hyppäsi molemmilla kerroilla suoraan sen päälle. Pitää kai ottaa treeniohjelmaan jälleen okseritreeniä. Rondo on pudotellut ennenkin ensimmäistä rimaa, vaikka jätän sille riittävästi tilaa lähdössä. Ehkä ajanottolaitteisto häiritsee sen verran, että ponnistaa väärästä kohdasta, koska rimojen pysyminen ei yleensä ole ongelma.

Kotimatka taittui kovassa lumimyräkässä tavallista hitaammin ja moottoritien ohituskaistaa ei näkynyt ollenkaan pakkaslumen alta. Silti jotkut kanssa-autoilijat näkivät ilman sopivaksi ajaa sitä ohituskaistaa ylinopeutta lennättäen samalla lumipilven ilmaan. Hetken sai toivoa, että tie jatkuu vain suoraan edessä, kun ei nähnyt sitä omaakaan kaistaa. Rentouttavaa siis, mutta hengissä selvittiin.

Tiistaina oli tarjolla epikset Vuokkosilla ja menin niihin Figon kanssa siinä toivossa, että pääsisi kokeilemaan juoksupuomia kisatilanteessa. Toiveajattelua taas. Epikset järjestettiin postimerkin kokoisella treenikentällä ja möllit sekä kisaavat suorittivat saman radan eri estejärjestyksellä. Mölliradalla puomi oli taas seinää kohti ja sen jälkeen käännös, kisaavien radalla ei ollut puomia ollenkaan. Treenattiin siis jälleen pysäytystä, tylsää. Jälkimmäisellä kierroksella Figo kulki kuitenkin niin hyvää vauhtia, että intouduin ilmoittamaan sen HSKH:n kisoihin. Sen ohjaaminen on tuntunut helpolta viime aikoina. Helpommalta kuin Rondon oikeastaan. Figolta puuttuu SM-nollia varten 4 agilityratanollaa ja jotenkin tuntuu, että ne on helpommin saavutettavissa kuin Rondon tuplanolla. Sen kanssa alkaa olla vähän tuskainen olo. Onhan aikaa vielä muutama kuukausi, mutta on sitä tuplaa jo yritettykin viime kesästä asti. Se on jäänyt kiinni kaksi kertaa kiellosta, yhdestä keppivitosesta, yhdestä väärään suuntaan hypätystä aidasta niin, että radat ovat muuten olleet puhtaita ja toinen rata ollut nolla. Jospa se vielä tulisi.

Aurinkoisia päiviä on ollut tällä viikolla useampi ja alkaa tuntua keväiseltä. Hyvää alkanutta kevättä!

Kisamenoa Hyvinkäällä

Figo palasi kisaamaan agilityradoille reilun vuoden tauon jälkeen. Ilmoittaessani Figon kisoihin, toivoin, että tuomarina olisi ollut Johanna Wütrich, mutta sattuikin, että medeillä oli Marja Lahikainen. Toivoin myös mukavia, suoria jatkoja puomilta ja mitä siellä odottaakaan; puomi ihan seinässä kiinni ja osoittaa seinää kohti sekä muutaman metrin päässä ansana mutkaputki. Näin molemmilla radoilla. Sanomattakin lienee selvää, että ei juostu puomia vaan pysähdyttiin.

Ekalla radalla Figo liikkui vähän epävarmemmin niinkuin se usein ekalla radalla menee. A:lta sentään oli helppo jatko ja sen tuli myös alas vähän varovasti. Haparoivasta menosta huolimatta hylly tuli vasta puomin jälkeen. Pysäytyskäskystä huolimatta se edessä oleva mutkaputki oli liikaa, mikä sinänsä ei yllätä. Putkeenhan Figoa on juoksutettu treeneissä vaikka kuinka paljon. Radalla nähtiin sitten sellainen laatupuomi, josta joku voisi kuvitella, että meillä ei ole turhan paljon käytetty aikaa kontaktitreeneihin. Käskytin melko hiljaa ja Figo oli jo pysähtymässä, mutta loikkasikin sitten omia aikojaan ja paineli putkeen. Noh, sellaista sattuu.

Seuraavalla radalla Figo tuntui kulkevan rennommin. Puomin jälkeen putki oli siellä edelleen häiritsemässä. Nyt kuitenkin käskytin vahvemmin ja nähtiin asiallinen kontaktisuoritus. Edelleen se putki meinasi houkutella, mutta Figo pysyi hanskassa. A oli tällä radalla loistava, juuri sellainen kuin on treenattukin. Tehtiin nolla ja sijoitus 5.

Hyppyrata oli varsin mutkikas. Radan alussa oli monta potentiaalista levähtäneen käännöksen paikkaa, jotka piti ohjata valssilla. Alku meni suorastaan yli odotusten, koska sain Figon kääntymään hyvin valsseilla, jotka eivät lukeudu vaahvuuksiini. Kepeille oli haastava lähestyminen ja ennen keppejä tuli ylimääräistä pyörimistä, mutta muuten tämäkin oli kelpo rata. Sijoitus tällä kertaa 4. Figo teki näin ollen tuplan, miten niin sen saaminen on muka vaikeaa. Harmiksi mistään päivän radoista ei ole videotodisteita.

Mineillä oli tuomariharjoittelijan suunnittelemat vauhdikkaat ja helpon puoleiset radat. Ei siinä mitään, minä tykkään helposta. Ensimmäinen agirata hyllytettiin tokalla aidalla, kun Rondo ohitti sen ja syöksyi suoraan kolmantena esteenä olleeseen putkeen. Muuten puhdas rata. Seuraavalta radalta tehtiin vähän varmisteleva nolla ja sijoitus 3. Hyppyrata oli suoranaista luukutusta ja ajattelin, että nyt olisi mitä parhain tilaisuus tehdä se tupla vihdoin. Radan loppuosa oli aitoa kilpajuoksua, koira vastaan ohjaaja, ja tämän revittelyn päätteksi piti ohjata koira takaakiertoon. 5 rataa juosseena, alkoi jalka vähän painaa ja Rondo hyppäsi takaakiertoaidan edestä, kun en yksinkertaisesti ehtinyt ajoissa. Kiire ei olisi tullut ellen olisi jäänyt aikaisemmin kupeksimaan, mutta ajastuksenkulkukin alkoi jo hidastumaan. Hylly siis neljänneksi viimeisellä aidalla.

Rondo kulki älyttömän hyvin ja ohjautui tosi helposti. Keinonurmella kisatessa aluksi tulee aina vähän järkytyksenä, miten paljon kovempaa se pääsee kuin Purinan pehmeällä pohjalla. Kiire meinaa tulla ja menosta puuttuu vielä sellainen viimeinen silaus, että saataisiin irti parhaat suoritukset. A on ollut tällä viikolla treeneissä aika huono, kontakti jäänyt kovin ylös. Jännitin sitä vähän, mutta kisasuoritukset oli ihan hyviä. Ensi viikolla Liedossa sitten uusi tilaisuus kalastella tuplaa.

Voisi olla parempikin tuuri

Rondon uusi lonkkalausunto tuli ja niin siinä kävi, että aikaisempaa huonommaksi vaihtui tulos eli C/C. Tiedossa oli, etteivät ne priimaa ole, mutta kyllä vanhankin tuloksen huonontuminen on pieni pettymys. Vaihtelun vuoksi olisi mukava saada jotain hyviäkin uutisia koirien terveyden osalta. Nivelrikkoa ei kuitenkaan ollut ja Rondon kannalta se on merkittävämpää kuin, että mitä kirjaimia paperilla lukee. Nyt pidetään entistäkin parempi huoli, että Rondo pysyy timmissä kunnossa ja vahvistetaan takaosan lihaksia. Jonkun nivelvalmisteen syöttäminen ei myöskään olisi pahitteeksi kummallekaan, kun aktiivisesti harrastetaan.

Tieto lisää tuskaa eikä sitä voi kieltää, etteikö se vähän varjosta noiden kanssa harrastamista, että kummallakin on kohonnut riski sairastua johonkin kipua aiheuttavaan. Sama rakenne Figolla on leikkaamattomassa kintereessä kuin leikatussakin. Toisaalta taas en voi vaikuttaa siihen, meneekö toinen jalka. Vaikka lopetettaisiin agility kokonaan, voi se mennä myös metsälenkillä, koirien riehuessa tai missä vaan. Yksi päivä se kinner sitten vaan poksahtaa, jos on niin käydäkseen. Pelkkä C-lonkka ei taas tee koiraa sairaaksi vaan toinen kysymys on, että muodostuuko siihen koskaan nivelrikkoa. Se jää nähtäväksi.

Jos yritän kaivaa jotain hyvää asiasta, niin kummallakaan ei ole sellaista vaivaa, joka vaivaisi niiden elämää tällä hetkellä. Sitä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu, joten nautitaan tästä päivästä ja murehditaan sitten, kun on sen aika. Niin on jokaisen kohdalla.

Kuva ajalta, kun Rondo oli vielä blondi.

Kohti kisapuomeja

Tällä viikolla treenit ovat keskittyneet pääasiassa kontakteihin, mutta vähän ohjaustreeniäkin on tehty. Nyt on Figo ilmoitettu kisoihin Hyvinkäälle myös agilityradoille. Edellisen kerran on kisattu agiradalla syksyllä 2011 ennen Figon sairaslomaa. Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Käännöksiä juoksupuomille en ole opettanut, joten myös 2on2off on palautettu mieleen. Figo erottelee suoritukset hyvin käskyllä ja pysäytyksissä annan lisäksi selvän vartaloavun. Toivotaan siis kisoihin suoria jatkoja puomilta, niin päästään juoksupuomia kokeilemaan, sekä toivotaan, että nähdään samanlaisia suorituksia kuin tämän viikon treeneissä. Eikä maailma lopu, jos sieltä vitonen tulisikin. Onhan se kisatilanne kuitenkin erilainen.

Eilen kävin kisaamassa lahjakorttistartin Kirkkonummella Figon kanssa. Rata oli aika normaali hyppyrata ja kämmittiin radan alku- ja loppupäässä. Tehtiin kaksi kieltoa, keppivirhe ja Figo ohitti vielä yhden aidan. Kepeille 90 asteen lähestyminen avokulmaan kovasta vauhdista eikä mahdollisuutta suoristaa koiran linjaa, kun seinä oli melkein vieressä. Arvasin jo rataantutustumisessa, mitä tapahtuu eli Figo menee oikeasta välistä sisään ja taittuu siitä kolmanteen keppiväliin. Niin myös tapahtui. Radalta jäi kuitenkin hyvä mieli, koska Figo kulki tosi hyvin, hiekkapohjalla ei tullut yhtään sutimista ja rataan mahtui hyviäkin pätkiä. Yhden radan kisaamisessa on se tylsä puoli, että on vain se yksi mahdollisuus tehdä hyvä rata. Olisin oikein iloinen, jos Figonkin kanssa päästäisiin taas kisaamaan vähän kokonaisvaltaisemmin.

Rondon A-treenit jatkuu ja mielestäni on menty eteenpäin. Harjoitusta vielä tarvitaan varsinkin lähestyessä A:ta huonosta kulmasta. Sen sijaan käännökset A:lta näyttäisivät tähän astisen perusteella tulevan Rondolta melko luonnostaan, kuten käännökset siltä ylipäätään. Keppitreenejä ollaan myös tehty, kun viime aikoina on ollut ongelmaa kepeillä pysymisen kanssa. Kokeilen, jos saisin parannettua Rondon itsenäisyyttä kepeillä etupalkan avulla. En tiedä niinkään, että onko etupalkka toimiva keino, kun koira tietää sen olevan siellä, mutta muita ideoita äärimmäisen ohjaajahakuisen koiran opettamiseen itsenäisemmäksi ei oikein ole.

Vielä viikko pitäisi odottaa, että pääsen kisaamaan. Figon puomin suhteen oikeastaan vähän myös hirvittää. Rondoltakin loppuu doping-karenssi ja päästään tosissaan jahtaamaan sitä puuttuvaa tuplaa.

Läpivalaisussa

Rondo kävi hankkimassa reippaan säteilyannoksen lonkkakuvissa ja kinner-ct:ssä.

Tainnutuksen jälkeen homma alkoi ct-kuvauksella kinnertutkimusta varten. Kuvausasento oli hieman kokeellinen ja lopulta Rondo saatiin aseteltua hyvin selälleen makaamaan, takajalat yhteen teipattuna. Näin saatiin kantaluusta kolmiuloitteinen kuva. Vertailupohjaa kintereen arvioimiseksi ei vielä ole, joten muuta ei osaa sanoa kuin, että joku ura siellä näytti olevan.

Paketoituna ct:tä varten

Seuraavaksi oli vuorossa lonkkien röntgen-kuvat. Päivän paras uutinen, ei nivelrikkoa! Voidaan siis jatkaa harrastamista niin kuin tähänkin asti. Anu Lappalainen lausui Rondon lonkat silloin vuoden iässä ja antoi nyt myös arvion niistä. Hänen mukaansa lonkkamalja on matala, mutta lonkat ovat symmetriset eikä hän nyt osaisi sanoa, että kumpi on B ja kumpi C. Mielenkiintoista, jäädään odottamaan uutta lausuntoa kennelliitosta.

Kisatauko päätökseen

Rondolla oli kahden kuukauden kisatauko ja sen aikana treenattiin A-suoritus uusiksi. Eilen kisasin sen kanssa 3 starttia BAT:n kisoissa. Onneksi hyppyrata oli ensimmäisenä, koska Rondolla vähän keuli. Hyllytettiin, kun sössin välistävedon ja kepeillä oli ongelmia. Pistän nämä sen piikkiin, että tauon jälkeen oli rutiini hukassa ja olin vähän hermostunut ennen rataa.

Seuraava agirata oli jo astetta parempi. Kepeille avokulmaan vienti leikkauksella onnistui hyvin, mutta hyllytettiin tämäkin rata, kun Rondo hyppäsi yhden takaakierron edestä. A oli tällä radalla vähän kyseenalainen, että osuiko vai eikö, mutta hylly oli jo alla joka tapauksessa.

Kolmannella radalla alkoi jo tuntumaan samalta kuin ennen taukoa. Ennen rataa olin rauhallisin mielin ja rata tuntui hyvältä. Oikeastaan se oli harvinaisen ehjä nollarata meille. Sijoitus oli 3. ja minejä oli melkein 50. Ei pysähtynyt muuten yksikään kolmen kärjessä A:lla. A oli treenimäärään nähden hyvä ja osui selvästi kontaktille. Toivon, että treenien myötä Rondo tulisi vielä vähän reippaammin harjan yli ja osuma tulisi hieman alemmas. Pieninä miinuksina ne, että takaakiertoon ei taaskaan meinannut lähteä kuin kunnolla tyrkkäämällä ja A:n jälkeen puraisi lahkeestani. Videolla se näkyy niin, että Rondo hidastaa vähän ohittaessaan minut, mutta tunsin kyllä näykkäisyn ja ärähtikin vielä.

Video nollaradasta

Medien hyppäri oli tietysti vasta kisojen viimeinen rata ja kävin minien jälkeen hakemassa Figon. Figo pysyi hyvin käsissä ja teimme kivan nollan. Oltiin jopa sijalla 6, joka on paras sijoitus näin isoissa kisoissa pitkään aikaan. Olisihan tuossa paljon poisotettavaa. Yritykseni tehdä ihmisnuoli radalla tyssäsi, kun jäin nukkumaan ja siinä tuli turhaa kaarrosta. Kuitenkaan ei ole edes realistista ajatella, että saisi Figolta kaiken ylimääräisen pois, koska se ei osaa kääntyä hypätessään. Figo kääntyy aina vasta hypyn jälkeen. Olen opettanut Figolle kiertämis-käskyn puilla ja pelkkiä siivekkeitä kiertäessä se kääntyy täysin siivekkeitä nuollen. Sitten, kun lisää mukaan riman, hyvin matalankin, alkaa kaarrosta tulla. Rytmityksellä ja linjauksella kaarrokset voi saada kohtalaisiksi, joten parempi varmaan keskittyä ohjauksen treenaamiseen.

Figon rata

Rondolle tulee jälleen kuukauden kisatauko, koska olen varannut sille 11.2 ajan virallisiin lonkkakuvauksiin. Rondon lonkathan on kuvattu vuoden iässä B/C:ksi ja haluan tietää nyt, kun ikää on lähes 3,5 vuotta, että onko niissä mahdollisesti mitään muutoksia tai merkkejä nivelrikosta. Rondo ei ole koskaan oireillut, mutta agilityn takia otan ennemmin selvää hyvissä ajoin, ettei riko koiraa turhaan, jos siellä jotain merkkejä alkavasta nivelrikosta näkyisikin. Figolle on suunnitelmissa parit kisat helmikuulle.

Figo ja siskonsa Aino kävivät perjantaina eläinsairaalalla voimalevytutkimuksessa Outin kinnervikatutkimusta varten. Siinä näkyisi siis, jos koira käyttää toista jalkaansa heikommin kuin toista. Tässä vaiheessa ei saatu vielä mitään tuloksia Figon käyristä, tai en ainakaan ymmärtänyt niistä mitään. Siitä kuitenkin tajusin, kun Morelius teki siihen perään ortopedisen tutkimuksen ja Figon leikatun jalan todettiin olevan erinomaisessa kunnossa eikä jänne liiku sivusuunnassa. Oikein hyvä uutinen siis.