Voihan kinner

Figo loukkasi agilitytreeneissä toisen jalkansa kaksi viikkoa sitten. Siitä asti on menty levolla, koska Figo on säpsähdellyt jalkaa hypätessä, liukastuessa jne. Aluksi uskottiin kyseessä olevan lihasrevähdys. Kaikista peloista ja huolista toteen käy kuitenkin se, jota eniten pelkäsin. Koska oireita oli vielä kahden viikon levonkin jälkeen, varasin ajan ortopedille. Eläinlääkärikin epäili aluksi lihasvammaa, koska Figo reagoi reiden takaosan syvien lihasten tunnusteluun ja kintereessä ei ollut juuri havaittavissa turvotusta. Lopulta lääkäri kuitenkin totesi, että varpaankoukistajajänne liikkuu enemmän ulkosivulle kuin sen kuuluisi. Tänään kävin vielä vahvistamassa asian hakemalla toiseltakin ortopedilta mielipiteen. Figo on nyt siis todettu kinnervikaiseksi. Onhan se parempi kuin suora monttutuomio, mutta muilta osin tätä pahempaa vikaa en voisi enää keksiä.

Hoitona on leikkaus, koska vaiva hyvin epätodennäköisesti tulisi korjaantumaan itsestään. Ennen kaikkea toivon myös, että Figo voisi vielä palata normaaliin elämään ja käyttää jalkaansa kuin ennenkin. Todennäköistähän on, että jos leikkaus onnistuu hyvin ja kuntoutuksen tekee huolella, jalasta tulee ihan entisen veroinen ja agilitynkin pariin vielä päästään. Väkisinkin alitajuntaan hiipii pelko siitä, joutuuko leikkausia uusimaan ja tuleeko toinenkin jalka pettämään. Tai mitä jos Rondollekin sama vaiva iskee, koska eihän se shelteillä epätyypillistä ole. Ei koiran elämä rampana ole kuitenkaan koiran elämää.

Harmittaa, ahdistaa ja suoraan sanottuna v*tuttaa koko juttu. Niin omasta ja monien muidenkin ihmisten puolesta, joita asiaa koskettaa, kuin ennenkaikkea Figon puolesta. Figo on tiedettävästi ensimmäinen isänsä jälkeläisistä, jolla kyseinen vaiva on. Figon muilla sisaruksilla ei ainakaan toistaiseksi ole myöskään samaa ilmennyt. Ikääkään se ei nähtävästi katso, koska jalka kesti Figon vauhdissa ilman mitään ongelmia neljä vuotta. Toisin sanoen taitaa olla aivan turhaa yrittää etsiä shelttipentua, jonka kanssa kinnervikaa ei tarvitsisi pelätä. Tietysti todennäköisyys siihen kasvaa, jos sitä lähisukulaisissakin esiintyy, mutta niin ei tässäkään tapauksessa ollut. Jonkun kohdallehan tämä aina sattuu.

Huonoina hetkinä menee jo usko koko rotuun. Paljon on viime aikoina pra puhuttanut ja kantajia löytyy sieltä täältä lisää. Onneksi sentään sheltit menivät lonkkien osalta Pevisaan. Koiranetistä näkee ajoittain aika murheellisia tuloksia. Lisäksi tuntuu kinnervika olevan aika yleistyvä vaiva. Ja silti jotkut kasvattajat kehtaavat vielä väittää, etteivät osaa nimetä yhtäkään kinnervikaista shelttiä. Joidenkin mielestä vaiva taas ei ole niin vakava, että siitä pitäisi huolestua. Voihan koiran leikkausella korjata. Onhan se omistajalle mukavaa maksaa satojen eurojen leikkauset ja lisäksi kuntouttaa koiraa pitkään sen jälkeen. Vain jotta se voisi liikkua ja elää normaalisti. Puhumattakaan siitä, miten paljon se omistajalle surua aiheuttaa. Toivottavasti ne loputkin shelttikasvattajat, jotka ovat tähän asti vaivaa viitanneet kintaalle, alkavat ottaa sen vakavasti. Figon kasvattajaa taas kiitän myötätunnosta ja tuesta, mitä olen saanut.

Figo leikataan 20.12. Toivon mukaan se vielä joku päivä pääsee menemään kuin kuvassa.

Jo toinen nousunolla!

Kun en päässyt Figon kanssa kisaamaan, pääsin sentään Rondon kanssa. Liedossa kisasimme kolme rataa ja meidän osalta ratasuoristusten taso meni hieman laskusuhdanteisesti.

Ensimmäinen agirata oli Rauno Virran suora ja vauhdikas rata. Matkaseuramme kommentoi katsomon puolella "kumminkin ne hyllyttää". Yllätimme kuitenkin kaikki, koska otimme nollavoiton ja vielä varsin vauhdikkaan sellaisen. Miinusaikaa tuli -20,73 ja etenemä 4,88 m/s. Näissä kisoissa ei kontaktien kanssa lipsuttu vaan vaadin Rondolta joka radalla on-offin. Näin ollen olemme nollaa vaille kakkosissa!

Seuraava ratakin oli Rauno Virran agilityrata. Hieman mutkikkaampi, mutta aika selkeän näköinen rata. Neljännen esteen jälkeen piti kääntää tiukasti kepeille. Olin suunnitellut tätä rataantutustumisessa huolella. Rondon viilettäessä siinä kohtaa, käännös oli oikein hieno, mutta ilmeisesti suunnitelmani siitä kohdasta eteenpäin oli jäänyt tekemättä kokonaan. Niinpä jäin kuin tikku p*skaan ja Rondo lähti sinkoamaan muuria kohti keppien sijaan. Ei se muurille asti ehtinyt, mutta vitonen siitä kuitenkin tuli. Yritin ohjata Rondon kepeille huonosta ahtaasta kulmasta ja se aloitti väärin. Tästä tuohtuneena Hyypiö käy puraisemassa housujani, kunnes saan sen oikein kepeille. Muuten puhdas rata, vaikka Rondo veti A:n alastulla vähän nokalleen ja loppu takkuili, joten tulos 10. Video.

Viimeisenä oli Minna Räsäsen huomattavasti aikaisempia haastavampi hyppäri. Tästä radasta ei ole oikein mitään mainittavaa ja mentiin aika kaukaisesti alkuperäisen ratapiirustuksen mukaisesti. Yllätys, tulos hyl.

Pitkä päivä ja aikainen lähtö kieltämättä vähän verottivat, kun nyt olo on kuoleman väsynyt. Alan tulla vanhaksi.

Seuraavat kisat kisaamme ensi vuonna sitten.

Figolle saikkua

Tällä viikolla ollaan treenattu kahdesti. Tiistaina omat treenit Ojangossa ja torstaina oli Jenna kouluttamassa.

Tiistaina Rondo antoi pientä toivoa, ettei irtoamisen opettaminen ehkä niin toivotonta olekaan. Tehtiin useamman esteen suoraa ja Rondo eteni hyvin itsenäisesti. Tosin, A:lla ei ottanut kontaktia kertaakaan, kun edessä oli Outi namikupin kanssa. Pitäisi kai siirtyä A:n kanssa luck-or-no luck - kontakteihin...

Figo oli odottanut vuoroaan häkissä ja neljä koiraa ennen sitä treenasi. Lämmittelylenkistä ehti siis kulua aivan liian kauan. Lopulta Figo radalle päästessään oli tavanomaisen tohkeissaan. Hetken aikaa meni hyvin ja hiottiin muutamaa kohtaa. Yhden takaaleukkausen hypylle jälkeen huomasin, että Figo ontuu. Se ei laskenut toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Treenit keskeytyivät siis tsiihen. Laitoin Figon hihnaan ja katsottiin sen ravia. Se ravasi aika normaalin näköisesti, mutta liikerata oli tavanomaista lyhyempi. Lähdettiin lämmittelylenkille ja hihnasta irti päästessään Figo ampaisi menemään. Silloin sitä selvästi taas sattui. Figo ei muutenkan helposti näytä kipua, joten reaktio oli siihen nähden voimakas. Loppulenkki mentiin siis hihnassa. Kotona tunnustellessa huomasin Figon reagoivan varpaiden taivuttamiseen eteenpäin. Ehdin pelätä jo kinnervikaakin, mutta kintereet olivat täysin saman tuntuiset eikä kumpikaan kuumottanut tai ollut turvonnut. Figon oireet eivät muutenkaan olleet siihen viittaavat, joten hysterisoin turhaan.

Ilmeisesti oli siis sattunut jonkunlainen lihasrevähdys ja sain onneksi jo seuraavalle päivälle varattua ajan fysioterapeutille, kun en oikeastaan tiennyt, missä vaiheessa vamma oli sattunut ja oliko jokin muukin paikka kipeytynyt. Fyssari löysi lannerangasta vasemmalta puolelta kipeytyneen kohdan, mutta muuten Figo tuntui olevan kunnossa. Jonkun aikaa katsotaan nyt, parantuuko jalka pelkällä levolla. Nyt Figo ravaa jo täysin normaalisti eikä liikeradassakaan ole nähtävissä mitään erikoista.

Harmittaa suuresti koko jutussa etenkin se, että vamma olisi voitu varmasti välttää, jos olisin tajunnut lämmitellä Figoa hetken ennen radalle tuloa. Yleensä en koskaan vie koiria radalle ennen kunnon lämmittelyä ja nytkin oli lenkillä käyty, mutta ei siinä tilanteessa tajunta riittänyt ymmärtämään, että siitähän oli kulunut liian pitkä aika.

Viikonlopun kisat peruuntuivat siis Figon osalta. Harmi, sillä Figon meno kisaradoilla on parantunut paljon ja viimeksi pääsin sen kanssa kunnolla radalle elokuussa. Lokakuussa olin ilmoittautunut sen kolmelle radalle, mutta silloin oma jalkani kesti juosta vain yhden radan. Toivottavasti jo ensi kerralla.

Nollatili auki!

Olenpa ollut reipas kirjoittamaan, vaikka uutisoitavaakin olisi.

Viikko sitten kisasin Rondon kanssa Porvoossa kolme ykkösten rataa. Rondon kisaura koostuu tätä ennen kolmesta radasta (ja kolmesta hyllystä) kesällä. Aikaa on ollut siis treenata, mutta ollaanko me treenattu ahkerasti - ei. Jonkun verran ollaan kuitenkin treeneissä pyöritty ja eteenpäin on menty.

Kisoihin lähdin siis vähintään jännittynein mielin. Ensimmäisellä radalla olin kevyessä horroksessa. Ohjasin tuttuun tyyliini eli en ohjannut lainkaan. Kappas, käykin sitten niin, että Rondo juoksee A:n ohi, puree lahjettani ja menee kaksi kertaa putken väärään päähän. Ohhoh. Tässä ensimmäinen rata videona.

Seuraavalle radalla kerään itseni kokoon ja otan asenteen, että kyllä on pakko edes yksi nolla YKKÖSTEN radalta saada, kun treeneissä onnistuu paljon vaikeampikin. Tuleehan se nolla sitten sieltä ja lisäksi voitto 12 sekunnin erolla kakkoseen. Kontaktit olisi pitänyt pysäyttää kunnolla. Nyt on vähän siinä ja siinä, pysähtyykö Rondo. Näitä ei siis enempää kisaradoille. Ja video.

Kolmantena on hyppäri, joka vaikuttaa rataantutustumisessa varsin haastavalta ollakseen ykkösten rata. Lähinnä muurin ja sen jälkeen tulevan aidan takaakierto mietityttää, koska ehtiminen nopean ja huonosti irtoavan koiran kanssa voi tuottaa vähän haastetta. Siinähän sitten kosahtaa. Rondo ei suorita muuria ollenkaan vaan livahtaa edestäni suorittamaan aidan. Tulos siis hyl. Ja jälleen todistusaineistoa.

Kiitos Outille ratojen kuvaamisesta! Nollatili on nyt vihdoin avattu. Paljon on vielä töitä tehtävänä, mutta kehitystä viime kisojen jälkeen on tapahtunut. Luotto Rondon kontakteihin on parantunut, takaaleikkaukset putkille eivät tuota enää ongelmaa ja pujottelu on parempaa. Lisäksi Rondon kanssa kisaaminen on siitä kivaa, ettei se välitä kisapaikasta yhtään. Se menee samalla draivilla joka paikassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Ompa viime aikoina tekeminen painottunut Rondoon. Joulukuussa tähän tulee muutos ja kisaamaan pääsee molemmat piskit. Sitä siis odotellessa.

Niin siitä tuli valio...

Yli vuoden tauon jälkeen, näytimme naamaamme taas Viron näyttelykehissä. Syyskuussa Rondolle tuli ikää täyteen 2 vuotta, joten hakusessa oli avoimesta luokasta serti.

Näyttelypaikkana toimi Rakvere ja tuomaria liettualainen Igoris Zizevkis. Tuomari- setä kopeloi ensin kovakouraisesti Rondon pöydällä, juoksuttaa, seisottaa, ja tulee taas kourimaan koiraa lattialla. Käteeni tyrkätään pinkki nauha ja Rondo vielä komeasti voittaa luokkansa. Eihän luokassa muita ollutkaan. Sertistä tulee kilpailemaan ainoa nuorten luokan koira. Jännitystä lisää se, että kilpailijamme on rotua tuomaroivan ihmisen omistama ja esittämä. Pohdiskellessaan tuomari käy vielä kerran tyrkkimässä Rondoa ja sotkemassa sen huolella ruokottua tukkaa. En käsitä miksi tuomari näki tarpeellisena kopeloida koiraa kolme kertaa. Tuomari ei kuitenkaan osoittautunut läpi korruptoituneeksi, kun antoi sertin Rondolle. Tämän myötä Rondosta tuli Viron sekä Suomen muotovalio! PU-kehässä juniorien ykkönen sijoitettiin ensimmäiseksi ja Rondo oli lopulta PU2. Enpä ota sen enempää kantaa tuomarin valintaan...

Nyt on kaikki tavoitteet näyttelyiden osalta saavutettu ja saavutettiin vähän enemmänkin. Erikoisnäyttelyn VSP ei tosiaankaan kuulunut tavoitteisiin, ja oli äärimmäisen iloinen yllätys.

Näitä titteleitä kerätessä on käynyt hyvin ilmi vähän näyttelyissä kiertäneelle, miten "mukava" harrastus näyttelyt ovatkaan. Reilu vuosi sitten, ensimmäisiä junnusertejä haaliessamme Virosta, epäreilusti riistimme kilpailijallemme kuuluneet junnusertit suoraan nenän edestä. Ja vielä kaksi kertaa. Erkkarin PU- kehässä, ykköspaikalle kävellessä, kailotettiin ilmoille "kuka tuo on". Eihän kehä tosiaan käsikirjoituksen mukaan mennyt.

Joka tapauksessa Rondon virallinen nimi on nyt 25 kk iässä ja noin kymmenessä näyttelyssä käyneenä:

FI & EE MVA EE JMVA Happy Master's No Speed Limits

Oi, kuinka moni joutuikaan "häviämään huonommalleen" näiden titteleiden eteen.

Erkkarin Paras Uros!

Laiska kirjoittaja heräilee koomasta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Nyt olisi jo ehkä aika päättää tämä yli puolen vuoden mittainen päivitystauko. Paljon tässä välissä onkin tapahtunut.

1.10 Lohjalla järjestetyssä sivuerikoisnäyttelyssä menestys olikin jotain aivan muuta kuin ennalta osasi kukaan odottaa. Kehään meni Rondo ja mukana näyttelyyn lähti Outi Tarjan kanssa esiintymään junnunarttuihin. Sain kunnian toimia molempien handlerina.

Ensin esiintyi Rondo avoimissa uroksissa ja luokkaan oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan 17 urosta. Rondo esiintyi hienosti eikä edes liputtanut häntäänsä. Jo tähän olisi voinut olla tyytyväinen. Tuomari kuiski kehäsihteerin korvaan arvostelun ja lopulta käteeni tuotiin punainen nauha. Hyvillä mielin poistumme odottamaan kilpailuluokkaa. Pitkällisen odottelun jälkeen, kehään ilmestyykin suhteellisen iso liuta erinomaisia uroksia. Aikansa tuijoteltuaan tuomari tulee sanomaan minulle: "he goes first"! Naamani repeää leveään hymyyn ja ykköspallin edessä muistutan lähinnä Naantalin aurinkoa. Tuomari tulee sanomaan vielä "Thank you bringing him here. He's lovely" :)



Kuva: Satu Tuominen

Seuraavaksi oli vuoroni esittää Tarjatarja Päivi Eerolan kehässä. Tarja sai ERI:n ja kilpailuluokassa oli mukana vielä 6 parhaan joukossa, mutta sitten tuomari tuli kättelemään meidän ulos. Pyh. Eipä tuo kuitenkaan mitään, koska Tarja on vasta 10 kuukautta vanha ja saanut kahdesta ensimmäisestä näyttelystään ERI:n sekä toisella kerralla lisäksi SA:n. Ei yhtään hullumpi aloitus!

Seuraavaksi oli vuorossa Parhaan Uroksen valinta. Salaa mielessäni mietin, että avoimen luokan voittajalla voisi olla ihan hyvätkin mahdollisuudet pärjätä kehässä. Tuomari juoksutti kehää ympäri kierroksen ja hetken aikaa tuijoteltuaan tuli taas kuiskaamaan korvaani "he goes first". Ällistyin niin, että lähdin vain ilmeettömänä vaeltamaan kohti paikkaa, jossa oli ykkös-kyltti. Äkkiä syliini olikin työnnetty jos jonkinmoista pokaalia ja lahjakorttia. Rondo tienasi ainakin vuoden ruuat.

Viikon päästä suuntana on taas vuoden tauon jälkeen Viro ja Rakvere. Jospa sieltä irtoaisi serti. :)


ROP ja VSP
kuva: Satu Tuominen

Epävirallinen mini-Rondo

Tänä aamuna oli Purinalla ykkös-kakkosten kisat, niin menin Rondon kanssa paikan päälle siinä toivossa, että agilitytuomari voisi mitata sen. Epävirallisesti tietysti, kun kisaikä Rondolla tulee täyteen vasta reilun kuukauden päästä, niin virallista ei edes saataisi. Tuomari katsoi ensin Rondoa ja sanoi, että se on varmaan medi. Kun mitta saatiin paikalleen ja Rondo suunnilleen suoraksi, totesi tuomari, että on se mini. 35 sentin kohdalle asetettu mitta meni kevysti Rondon päälle. Tosin Rondo ei seissyt ihan parhaassa ryhdissään, mutta uskon siitä huolimatta, että se on mini. 10-kuisena se mitattiin Ojangossa oikealla mitalla, jolloin tulos oli hieman alle 34cm. Itse olen myös aina mitannut siitä alle 35, joten ehkä voin olla asian kanssa rauhassa, vaikka Rondo kaikkine karvoineen näyttääkin huomattavasti isommalta kuin on. Virallisen tuloksen käyn kuitenkin hakemassa heti kisaiän täytyttyä ennen kisoihin ilmoittautumista, jotta kisakirjan voi sitten tarvittaessa syödä.

Käytiin tänään taas treenaamassa Hakkilassa. Rondon treeneistä otettiin pieni videonpätkä, jossa huomion arvoista on ennen kaikkea taustalla kuuluva ääni, kun 10-viikkoinen Halo kertoo mielipidettään treeneistä. :D Lopussa Rondo tulkitsee jaakotusyritykseni ilmeisesti takaaleikkaukseksi, ja kääntyy väärään suuntaan, mutta saatiin kohta myös onnistumaan. Kepeille pitäisi saada vielä vauhtia ja varmuutta lisää. Aloitukset toimii hyvin, mutta kaksi viimeistä keppiä jää turhan usein pujottelematta. Voisihan sitä katsoa hieman peiliinkin ja olla itse kiirehtimättä kepeillä liikaa. Rondo ei vielä kestä sitä, että lähden juoksemaan seuraavalle esteelle ennen keppien loppua. Taas huomaa kuinka on kaksi täysin erilaista koiraa ohjattavana. Figolla ongelma on keppien aloitukset, mutta keppien kesken jättäminen ei kuulu sen tyypillisiin virheisiin. Nyt, kun sanon näin, Figo jättää ensi viikonloppuna kaikilla kolmella radalle kepit kesken. Toivottavasti ei sentään.

Tällä ja viime viikolla myös kuvasin koiria lenkillä. Ostin kameraan uuden putken, niin toivon mukaan noiden hunnien kuvaaminen on nyt hieman helpompaa.














Tuulee niin, että tukka lähtee

Hyllyprosentti 100...

...Tämän vuoden aikana. :D

Hiljaiselon ja lähes parin kuukauden kisatauon jälkeen kisattiin Figon kanssa kolme starttia Liedossa Heidi Viitaniemen radoilla, vaikka salaa toivoinkin, että medien radat olisi tuomaroinut Leena Rantamäki-Lahtinen. Ei kuitenkaan tällä kertaa.

A-radalla oltiin molemmat hieman kuutamolla, kuten aika usein meillä ensimmäisellä radalla käy. Jätin ohjaamatta yhden aidan ja Figo tuli siitä ensin ohi, ja hyppäsi sen jälkeen väärästä suunnasta. Figo meni myös toiseen keppiväliin, kun rynnin päälle liian kovaa.

B-radalla vapauttaessani Figon A:lta, tajusin, että pitäisi olla jo ihan toisessa paikassa, enkä ehdi seuraavalle aidalle mitenkään valssaamaan, kuten olin rataantutustumisessa suunnitellut. Laimeasta paniikkipelastusyrityksestä huolimatta Figo sujahti putken väärään päähän.

C-rata eli hyppis alkoi hyvin, mutta neljänneksi viimeinen aita ja putki (tai sen tyrkyllä oleva väärä pää) muodostivat pienen HV-kohdan, jos sattui olemaan koira, joka juoksee suoralla ohjaajaansa lujempaa eikä tasoituksena saanut edes kunnolla etumatkaa. Meillä kosahti sitten siihen. Hyvästä yrityksestä huolimatta, en ehtinyt valssaamaan taaskaan siihen kohtaan mihin olisin halunnut, joten käyttöön suunnitelma B - älä tee mitään. Sen seurauksena Figo valui koko hypystä ohi ja tuli väärältä puolelta yli. Parempi idea olisi ollut pysyä edes alkuperäisessa suunnitelmassa, eikä muuttaa ohjausta rataantutustumisen jälkeen. Hyppäristä on myös video.

Löytyihän radoilta paljon hyvääkin. Ennen kaikkea Figon vauhdissa treenien ja kisojen välillä ei ole enää suuren suurta eroa, kuten vielä puoli vuotta sitten oli. Kontaktit ja myös keinu oli hyvät. Ei himmailua tai muutakaan vastaavaa. Entisaikojen kaltaisia levähtäneitä kaarroksia joka hypyn jälkeen ei myöskään ollut havaittavissa. Keskittyminen vieraasta kisapaikasta huolimatta oli loistava. Meno alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan agilityä. :D

Rondolla kisaikä lähestyy kovaa vauhtia. Enää alle kaksi kuukautta. Ensimmäiset kisat (=sirkusesitys) on kaavailtu huhtikuulle. Esteistä pitäisi opettaa vielä keinu ja rengas, mutta oletan, etten ainakaan renkaan kanssa joudu kuukausitolkulla näkemään vaivaa. Paljon opeteltavaa olisi sen sijaan vielä ohjauksen kanssa molemmilla. :D

Vuosi 2010 ja katseet kohti tulevaa

Vuosi vaihtui varsin rauhallisesti. Koirat veteli sikeitä raketeista välittämättä. Nyt voikin hieman läpikäydä viime vuotta ja asettaa tavoitteita tulevalle.

Varsinaisia tavoitteita en viime vuodelle asettanut, mutta listataan nyt muutama, jotka halusin saavuttaa Figon osalta:

- aloittaa kisaaminen agilityssä
Joo, kisaaminen aloitettiin huhtikuussa. Alku oli hieman takkuista, Figon huomio kisoissa oli välillä jossain ihan muualla kuin ohjauksessa. Parin kuukauden kisaamisen jälkeen ongelma helpottui ja räpeltäminen alkoi muistuttaa hieman agilityä. En enää jännittänyt kisaamista ja Figo alkoi toimia myös kisoissa. LUVA-nollat ykkösissä kerättiin sitten kolmista peräkkäisistä kisoista.

- nousu kolmosiin
Onnistuttui, aikaa meni reilu puoli vuotta ja startteja ykkös-kakkosissa otettiin yhteensä 31. Kisakokemuksen kerääminen helpommilta radoilta oli kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin nopeasti kolmosiin nouseminen meidän tapauksessa.



Figo kävi vuoden aikana yhdessä näyttelyssä, josta tuloksena oli AVO ERI3. Näyttelyt Figon osalta saavat nyt jäädä kokonaan taka-alalle. Kenties joskus vielä kehässä pyörähdetään. Figo myös luonnetestattiin toukokuussa pisteillä 129, laukausvarma. Mitään yllättävää testissä ei ilmennyt, Figo osoittautui aika sellaiseksi kuin olin kuvitellutkin. Mutta ennenkaikkea Simo on edelleen samanlainen hölmö kuin ennenkin eikä turhia stressaa, ja sen kanssa on kiva elää. :)



Rondon suurin tavoite oli kasvaa hamsterin näköisestä pennusta kunnon koiraksi. Hamsteria se muistuttaa edelleen, mutta muuten hyvin tavoitteessa on onnistuttu. Agilityyn tutustuminen aloitettiin jo pentuna yhdessä leikkisen ja kosketusalustan muodossa. Esteisiin, lukuunottamatta aitoja ja putkea, tutustuttiin enemmän vasta, kun ikää oli lähemmäs 9 kuukautta. Rondo vaikuttaa agilityn osalta ihan lupaavalta tapaukselta, mutta huomaa kyllä, että eniten panostettu leikkimiseen ja agility on ollut tähän asti lähinnä hulluttelua. Aikaa saattaa kulua vielä hetki, että saadaan pakka kasaan, mutta mikäs kiire meillä on.

Rondo kävi aika monta kertaa näyttelyissä viime vuoden aikana sekä Suomessa, että Virossa. Saavutuksina niistä 2x VSP-pentu, luokkavoitto junnuissa ja PU3-sijoitus. Virosta saatiin lisäksi EE JMVA-titteli eikä tarvinnut tehdä kuin yksi hukkareissu sitä hakiessa.



Jospa vuodelle 2011 listaisin sitten muutaman tavoitteen:

Figo:
- agilityssä valiokello käyntiin
- yhteistyön parantaminen edelleen, tavoitteena, että pystytään samanlaisiin suoristuksiin kisoissa kuin treeneissäkin
- meillä tekeminen on aina hauskaa

Rondo:
- kisaura käyntiin
- nousu kolmosiin
Näyttelyidenkin osalta on kyllä tavoitteita, mutta ne eivät ole ehkä ajankohtaisia vielä tänä vuonna.

ohjaaja:
- parantaa kaikkea osaamistaan
- pitää hyvä asenne koko ajan päällä
- vähentää ylimääräistä käsien heiluttelua
- keskittyy siihen mitä tekee

Siinähän tavoitetta jo onkin.